valo taipuu varjon edessä
ranta huhtoutuu mustaan huntuun
öisin en saa unta;
sydämeni hakkaa menneisyyden kahleita
unessa seuraan sinua hulluuteni rajoille
aamulla väistyy sydänyön äänet
taas hiljaisuus löytää omat askeleensa
ranta huhtoutuu mustaan huntuun
öisin en saa unta;
sydämeni hakkaa menneisyyden kahleita
unessa seuraan sinua hulluuteni rajoille
aamulla väistyy sydänyön äänet
taas hiljaisuus löytää omat askeleensa
Vastaukset 6
Vanhimmat
varoitusmerkin rakkausrunoista uusien viestien -palstalle, koska en halua joutua avaamaan niitä...
tummia sävyjä on jälleen runossasi,
kauniita ja koskettavia lauseita. Kuitenkin
jokaisessa runossasi on ihmisen ikävä toisen luo,
niin minä niitä tulkitsen.
Kiitos jälleen lukunautinnosta.
Ehkä jotain sellaista. Ikävää jonnekin jostakin, johonkuhun.
Pieni särö kuuluu runoon, tekee siitä kiinnostavan. Vähän kuin maalaus, jossa on jokin epäkohta, "särö", joka erottuu muista samanlaisista..
Näin ajattelen.
sanat katosivat
K i i t o s
Hyvä !!!
Jessus, Dark, tämä runo saa haukkomaan henkeä!