Katselin tuolla metsässä kahden kekomuurahaisyhdyskunnan välienselvittelyä, kun näet koettivat riistää toisiltaan henkeä metsäpolulla. Niitä on siinä samalla pienellä alueella satoja. Mistä ne erottavat toisensa, jotteivat käy vahingossa kiinni omien kavereidensa rytkyihin?
Kekomuurahaiset sotajalalla
Bingolappu-Simo
11604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
erottaa eri pesät toisistaan.
Kekomuurahaiset toisaalta harvoin nujakoivat keskenään... onkohan siinä ollut jostain muusta kyse?
Huomasin, että ne tunnustelevat toisiaan ensin tuntosarvillaan, ja sitten vasta ryhtyvät rauhaanpakottamistoimiin. Niillä taitaa olla hajuaisti tuntosarvissaan. Ominaishaju on tietysti hyvä peruste, kun ne ovat kaikki niin samannäköisiä, että ulkonäkö ei ole hyvä peruste tunnistamisessa. Näkevätkö ne jotain silmillään, kun siinä pään kummallakin puolella on pienet tummat pisteet? Kuuloaistia niillä tuskin on?
ja hyvin ne näkeekin ainakin lähelle. Metsästykseen, puolustukseen ja kirvojen lypsämiseen murkut ainakin selvästi näköään käyttävät. Mitä ne sitten näkevät ja millaisena - onkin sitten eri asia. Sitä tuskin kukaan on tutkinut, jos on pystynytkään.
Hyönteisillä on korvat, eräänlaiset, mutta ne ovat virittäytyneet kulloisenkin lajin mukaisesti kuulemaan sitä mitä pitää. Murkut tuskin kuulevat ihmisen puhetta, mutta omiansa kylläkin. Lisäksi varmaan niitä metsästävien toisten hyönteisten ääniä, kuten esim. ampiaisten siipien surinaa.
Tästäkään tuskin mitään tutkittua tietoa on.
Heh, luulenpa etteivät ampiaiset murkkuja saalista...
Murkkujen maailma tosiaan on pääasiassa kemiallinen, mutta kyllähän ne esim. pesälle suunnistamisessa voivat käyttää maamerkkejä, vaikka niillä yleensä on myös hajupolut joita pitkin tallustella. Ja kyllä jotkut lajit, esim. hevosmuurahaiset, käyttävät koputuksia ym. jonkinlaiseen kommunikointiin jos niiden pesää häiritään. Kyllä muurahaisten akustisesta ja visuaalisesta kommunikoinnista ainakin jotain tutkimuksia löytyy jos jaksaa vaan etsiä...
Niin ja kyllähän murkut aika usein matsaavat keskenään (siis eri yhteiskunnat toistensa kanssa) ja niiden sota se vasta veristä...sori, hemolymfasta... on.
seurasin erään ampiaispesän touhuja puolen päivää. Pesä oli kaivettu maahan kuusen juurakon alle. Noin kymmenen metrin päässä oli kekomuurahaispesä, jonka jäseniä ampiaiset (tietyt yksilöt ?) kävivät metsästämässä. Ne lensivät muurahaisten polkujen yllä ja havaitessaan yksinäisen murkun syöksyivät sen kimppuun nopeasti puraisten sen hengiltä. Saalis tuotiin ampiaispesään ilmeisesti toukkien ravinnoksi.
Myönnettäköön, että murkut eivät kuulu kaikkien ampiaisten ravintoon aina, mutta tällaisia "poikkeuksiakin" on. :)
Jännä juttu, sillä yleensä nimeenomaan muurahaiset aiheuttavat harmia ampiaisille eikä päinvastoin. En ole koskaan kuullut, että ampiaiset saalistaisivat muurahaisia... mutta ei tuo toisaalta mikään ihme ole, sillä monilla ampiaisilla on aika laaja tuo menu. Pitääpä kertoa tuosta havainnosta eteenpäin...
Murkut vietiin nimenomaan toukille safkaksi ja erittäin luultavasti vain tietyt yksilöt harrasti muurahaismetsästystä. Laji varmaan oli yleinen ampiainen (eli ei punaista takaruumiissa)?
Varmistan vain, että näitkö ampparaiden saalistavan nimenomaan muurahaisia etkä esim. työläisten kuljettamia saaliseläimiä?
eli "tavallinen ampiainen" oli kyseessä ja metsästys suunnistui nimenomaan murkkuihin ja vielä sellaisiin, jotka olivat harhassa polulta. Ilmeisesti ampparit osasivat yhdistää vaaran siihen, että murkkuja olisi paljon yhdessä. Sehän saattaisi helposti muodostua ampparille ansaksi, jos yksikin pääsisi "takaapäin" nappaamaan jalasta kiinnni ja toiset pääsisivät yhteishyökkäykseen.
Varmaankin siis Vespula vulgaris, koska Vespa on herhiläisten suku...
Olet varmaankin oikeassa, että ampiaiset on luultavasti oppineet kun hyökkää liian tiheeseen muurahaisjoukkoon niin tulee osumia. En välttämättä usko, että muurahaisjoukkion kimppuun käyvä ampiainen olisi hengenvaaraassa. Toisaalta, aika tiukkaan ne työläiset tarttuvat leuoillaan, kun sille päälle sattuvat...
nopeammin kuin mitä ehtii painaa mieleensä. :)
Aikoinaan kuin kouluja kävin ko. ötökkä oli nimeltään Vespa vulgaris. Nykyään siis Vespula vulgaris. Ok, aina opii uutta.
Miksei murkut kelpais ku mäkäräisetkin maistuu, ensin oli teltta täynnä mäkäräisiä ja hetkenpäästä ampparit tunkivat sisään mäkäräisiä metsästämään, heti kun mäkärä oli nujerrettu niin saalista lähdettiin kuljettamaan pesälle, karun näköistä hommaa mutta palveluksen ampparit vaeltajalle tekivät.