Olen käynyt läpi kipeän avioeron; tulin petetyksi ja jätetyksi; mies muutti suoraan uuden naisensa luokse asumaan. Pitkään elin lasten kanssa mutta pikkuhiljaa elämääni ilmestyi eronnus 3 lapsen isä. Myös minulla 3 lasta. On tavattu tiheästi, me aikuiset olemme toistemme lapset tavanneet mutta lapset eivät ole toisiaan tavanneet. Meillä on kivaa yhdessä, nautimme toistemme seurasta ja tuntuu, että juuri tuo toinen ihminen olisi minulle se paras elämänkumppani. MUTTA uskallus parisuhteeseen ja uusperheen perustamiseen puuttuu meiltä molemmilta. Jotenkin pelottaa pistää koko elämä uusiksi: entiset talot pitäisi myydä ja ostaa uusi, isompi talo. Ja kun asumme vielä eri paikkakunnilla niin sekin mietityttää. En todellakaan taida ikinä olla valmis uuteen parisuhteeseen! Jotenkin tuntuu helpolta elää arkea omassa kodissa lasten kanssa ja tavata miestä aina kun siihen on mahdollisuus. Kahdenkeskistä aikaa meillä on tosi harvoin koska minun ex ei halua lapsia tavata kuin hyvin harvoin ja muutaman tunnin kerrallaan. Miehen lapset ovat aina viikon isällä ja viikon äidillä. Taitaa olla viisainta että sanomme hyvästit toisillemme ja minä jatkan elämää pelkästään lasten kanssa. Se taitaa olla helpointa!
Mistä uskallusta ja voimaa
uusperheeseen
3513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi ei voi seurustella vaan ja muuttaa yhteen sitten kun siltä tuntuu eikä pelota?
Me olimme pitkään yhdessä ja vasta myöhemmin muutimme yhteen.Minulla oli silloin kaksi lasta ja miehellä ei yhtään ja asuimme ihan liki toisiamme joten se kyllä helpotti tietysti asiaa.
Nyt 11v yhdessä ja yksi yhteinen lapsi.
Olemme monesti miettineet että oli hyvä edetä hitaasti ja hitaudesta toki kertoo sekin ettemme ole vielä naimisissa:)
hitaasti hyvä tulee
älä kiirehdi asioita. Jos homma toimii, hyvä niin. Asiat järjestyvät, usko pois. Meillä kävi taas niin päin, että mentiin naimisiin, muttei hankittu heti yhteistä asuntoa. Se löytyi parin vuoden päästä ja kaikki meni hienosti.
Naisilla on paha tapa alkaa nopeasti järjestellä niitä hammasharjoja samalle hyllylle. Suosittelen, että annat ajan kulua ja nautit elämästä ja rakkaudesta!
Kiirettä en todellakaan aio pitää ja luultavasti minä vietän loppuelämäni ilman parisuhdetta. Jotenkin tuntuu, että kun on epäonnistunutta yhdessä suhteessa, niin ei uskalla enää edes yrittää toista kertaa. Lähtkökohdatkin ovat niin erilaiset kuin ensimmäistä suhdetta aloittaessa. Jotenkin tuntuu, että eronneella miehellä on huomattavasti kiireempi uuteen, vakavaan suhteeseen ja yhteiseen asumiseen. Joten tämä nykyinen suhdekin loppuu varmaan pian siihen, etten minä pysty edes miettimään yhteen muuttoa ja perheiden yhdistämistä. Minä haluan säilyttää suhteen tuoreena ja sellaisena, ettei siihen tule sitä arkea. Luultavasti minä en osaa elää arkea toisen ihmisen kanssa.