Larsin palstalla, yllättävää kyllä, uskaltausuttiin käymään debaattia uskon olemuksesta. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja vaikutti jopa siltä, että päästäisiin vähitellen uskon ytimeen. Kunnes joku nepheg tuli ja keskeytti debaatin lyömällä vl-fraasit pöytään ja palauttamalla keskustelijat tylysti arkeen:
"...seurakunnissa joissa Jumala vaikuttaa Henkensä kautta, on samankaltainen usko paikkakunnasta tai maasta riippumatta.
Jumala, joka on totuus ja rakkaus, ei opeta jokaiselle eri seurakunnalle samoista asioista eri versioita.
Raamattu antaa moniin opillisiin kohtiin hyvin yksiselitteiset ohjeet, mutta monet itseään uskoviksi sanovat eivät niistä kuitenkaan välitä. Kun sitten otetaan raamatusta vain sellaiset kohdat jotka sopivat itselle, niin ollaan rakentamasssa omaa epäjumalaa kuten jo Juutalaiset tekivät Mooseksen aikana.
Tilanne on sellainen, kun tiedämme tämän uskon olevan oikean, niin mielellämme kutsumme vielä ulkona olevia osallisiksi tähän samankaltaiseen uskoon. On siis vain yksi usko ja siihen uskon.
Kukaan armosta osaton ei ikinä tule raamatunkaan mukaan lukemalla ymmärtämään uskon ydintä, ellei mene paikan päälle kuuntelemaan paikalliseen ry:hyn Jumalan sanaa, sillä usko tulee kuulosta.
Myös uskova voi saarnata synnit anteeksi äänellisesti Jeesuksen nimessä ja veressä, jolloin sen uskottuasi tulet Jumalan valtakunnan asukkaaksi."
En sivullisena voi lainkaan käsittää, miksi kaikki kaikki hyvätkin keskusteluyritykset pitää jonkun rientää tyrmäämään heti kun oma aivokapasiteetti loppuu. Miksi ei sallita toisten keskustelevan, vaikka itse ei ymmärtäisikään ihan kaikkea? Miksi aina joku vl kokee keskustelun uskonelämälle "vaaralliseksi" heti, kun vähänkin poiketaan vl-fraseologiasta?
Taitaa tällaisen henkilön oma usko olla ulkoa opeteltujen fraasien ja joukko-uskon varassa. Tällainenhan on erittäin tuttua tälläkin palstalla vl:ien kesken.palstalla.
"...seurakunnissa joissa Jumala vaikuttaa Henkensä kautta, on samankaltainen usko paikkakunnasta tai maasta riippumatta.
Jumala, joka on totuus ja rakkaus, ei opeta jokaiselle eri seurakunnalle samoista asioista eri versioita.
Raamattu antaa moniin opillisiin kohtiin hyvin yksiselitteiset ohjeet, mutta monet itseään uskoviksi sanovat eivät niistä kuitenkaan välitä. Kun sitten otetaan raamatusta vain sellaiset kohdat jotka sopivat itselle, niin ollaan rakentamasssa omaa epäjumalaa kuten jo Juutalaiset tekivät Mooseksen aikana.
Tilanne on sellainen, kun tiedämme tämän uskon olevan oikean, niin mielellämme kutsumme vielä ulkona olevia osallisiksi tähän samankaltaiseen uskoon. On siis vain yksi usko ja siihen uskon.
Kukaan armosta osaton ei ikinä tule raamatunkaan mukaan lukemalla ymmärtämään uskon ydintä, ellei mene paikan päälle kuuntelemaan paikalliseen ry:hyn Jumalan sanaa, sillä usko tulee kuulosta.
Myös uskova voi saarnata synnit anteeksi äänellisesti Jeesuksen nimessä ja veressä, jolloin sen uskottuasi tulet Jumalan valtakunnan asukkaaksi."
En sivullisena voi lainkaan käsittää, miksi kaikki kaikki hyvätkin keskusteluyritykset pitää jonkun rientää tyrmäämään heti kun oma aivokapasiteetti loppuu. Miksi ei sallita toisten keskustelevan, vaikka itse ei ymmärtäisikään ihan kaikkea? Miksi aina joku vl kokee keskustelun uskonelämälle "vaaralliseksi" heti, kun vähänkin poiketaan vl-fraseologiasta?
Taitaa tällaisen henkilön oma usko olla ulkoa opeteltujen fraasien ja joukko-uskon varassa. Tällainenhan on erittäin tuttua tälläkin palstalla vl:ien kesken.palstalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvin harva vl-kristitty alkaa keskustelemaan uskonasioista ja syy on se että ei ole valmiuksia, tarkoitan sitä että ne valmiudet loppuvat siihen kun loppuvat ne fraasit joita ovat ehkä vuosikymmenien ajan kuunnelleet.
On surullista että harva vl-uskovainen tuntee Raamattua, omakohtainen raamatuntuntemus saatetaan luokitella jopa vaaralliseksi onhan sekin ajatus tällä palstalla esille noussut.
"Te eksytte sen tähden, kun te ette tunne kirjoituksia" aika vakava sanan paikka.
On tämä fraseologiaa tämä VL ”usko”. meidän pitää, kuten Paavali seurakunnille kertoo, keksittyä siihen, että seurakunnan pää on Kristus, eikä muuhun. Nämä hyväkkäät puhuvat vain ihmisen itsensä aikaan saamisista, uskomisesta. Aika kaukana kristinuskosta.
Sitä on kenenkään turha uhotella, että on oikeassa uskossa jollei Herra ole Kristus, ja sanat ei kota Häntä, jollei, on vain toinen puoli ja se on Saatana.
”””On siis vain yksi usko ja siihen uskon. ”” Mutta mihin, siinä se juttu sitten onkin. Jos Jumalaan, on kaikki Islamitkin oikeassa, heillä on sama Jumala, mutta ei Jeesusta.
”””Kukaan armosta osaton ei ikinä tule raamatunkaan mukaan lukemalla ymmärtämään uskon ydintä, ellei mene paikan päälle kuuntelemaan paikalliseen ry:hyn Jumalan sanaa, sillä usko tulee kuulosta.””” Niin, siinäpä se, missä se Jeesus oikein on.
”””Myös uskova voi saarnata synnit anteeksi äänellisesti Jeesuksen nimessä ja veressä, jolloin sen uskottuasi tulet Jumalan valtakunnan asukkaaksi." ”” Tulihan se siletä, se mantra, mutta missä usko.
””” oma aivokapasiteetti loppuu.”” Kukahan se eniten sitä tyhmyyttä mainostaa??? Mieti.
””Taitaa tällaisen henkilön oma usko olla ulkoa opeteltujen fraasien ja joukko-uskon varassa. ”” Tämä on juuri sitä VL fariseuslaisuutta.
"meidän pitää, kuten Paavali seurakunnille kertoo, keksittyä siihen, että seurakunnan pää on Kristus, eikä muuhun."
Just joo.
Palautti keskustelijat pyhään fraseologiaan, josta lipsuminen on kuolemansynti.
Minäpä pamautan tähän saumaan tällaisen "fraasin", jonka eilen illalla luin eräästä kirjasta: YKSEYS VALLITKOON PÄÄASIASSA, VAPAUS TOISARVOISESSA, JA RAKKAUS KAIKESSA.
Tämä periaatteellinen lause sopii mielestäni kaikille meille. Erityisesti ne, jotka niin hanakasti puoltavat omaa uskonnäkemystään ainoana oikeana, olisi terveellistä miettiä mitä tuo esiintuomani "fraasi" syvällisessä mielessä tarkoittaa.
Toinen ilahduttava huomio samaisesta kirjasta oli muistutus, ettei mihinkään tiettyyn uskon yhteisöön, kirkkokuntaan, herätysliikkeeseen, lahkoon tms kuuluva ryhmä voi oikeasti rajata ryhmään kuulumattomia epäuskoisiksi tai väärin uskoviksi. Sillä silloinhan mennään tavallaan Jumalan kaikkivaltiuden päälle; päätetään itse missä Jumalan valtakunnan rajat kulkee...