mun naisystävällä on kyseinen sairaus, lievänä tosin ja ei ole ollut mitään kaaottisensyviä masennusjaksoja, mutta maniaa kyllä. Hän lakaisee aina maniajaksojen aikana minut maton alle, vaikka huomioin ja yritän auttaa häntä kaikin keinoin... puhun ja kuuntelen. Mutta hänen on vaan mentävä kuin duracelpupu baareihin , ystävien kanssa juhlimaan, ja sitä kautta vieraisiin suhteisiin. Olen hänelle täysin merkityksetön kun hänellä omasta mielestään elämä on niin sanotusti " hyvin", vaikka todellisuudessa elämänsä on ihan päälaillaan, hän ei vaan sitä itse näe, tai ei halua nähdä koska nauttii kai euforisesta olostaan. Alussa olin hänelle melkein puolijumala, ja sitten kun kaikki arkeentui uralleen, ( eli n. 2-3 vuotta seurusteltuamme), huomasin että merkitsin vähemmän ja vähemmän.
Mutta sitten kun hän palaa sieltä taivaastaan, ja laskeutuu lähellä masennusta, silloin olenkin sitten tärkeä. Kaikki kotiaskareet kaatuu minun niskaan, hän hyvä kun saa vaatteitaan päälle, en voi mennä juuri minnekään, omat työt jää hoitamatta ja aika minun ystävien kanssa on enemmän kuin kortilla. En voi harrastaa mitään, pitää olla vain liki häntä. Lähellä.
Mietin usein kuinka helppoa olisi elämä mieleltään terveemmän kanssa, ja uskon että en jaksa enää kauaa :(((
Mutta sitten kun hän palaa sieltä taivaastaan, ja laskeutuu lähellä masennusta, silloin olenkin sitten tärkeä. Kaikki kotiaskareet kaatuu minun niskaan, hän hyvä kun saa vaatteitaan päälle, en voi mennä juuri minnekään, omat työt jää hoitamatta ja aika minun ystävien kanssa on enemmän kuin kortilla. En voi harrastaa mitään, pitää olla vain liki häntä. Lähellä.
Mietin usein kuinka helppoa olisi elämä mieleltään terveemmän kanssa, ja uskon että en jaksa enää kauaa :(((
Vastaukset 18
Vanhimmat
Maailmassa on paljon terveitäkin naisia.
löytyminen saattaa hänet tasapainoon.
Terveitäkin naisia on maailmassa paljon.
-Tilja-
Suurin osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän tasapainottomia.
Tiljakin voi tietämättään kantaa sairauteen altistavaa geeniä. Lisäksi geeni voi puhjeta myös sen kantajassa itsessään.
Yleensä sairaus on lähes aina alkuvaiheessa oireeton.
kaksisuuntaiseessa eli bipolaarisessa mielialahäiriössä. E-EPA:sta on julkaistu paljon päteviä tutkimuksia tämän taudin hoidossa. Ne on koottu taulukkoon, josta voi lukea raportteja klikkaamalla tekijän nimeen
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/e-epa_taulukko.html
Näiden tutkimusten perusteella Yhdysvaltain Psykiatriliitto suosittelee, että kaksisuuntaisen taudin hoidossa tulisi käyttää kalaöljyä. Myös oireettomassa vaiheessa, koska se voi ehkäistä oireiden uusimista
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/010107_02.html
paljoa ,miksi ei Suomalaiset psykiatrit suosittele,koska tehoa ei testattu missään.
Sinulla ei varmaan ole oikeus sanoa ketään kahjoksi!
Samanlainen ihminen kyseinen henkilö on kuin muutkin,hänellä vaan on todettu sairaus,joka on lääkkeillä hoidettavissa.
Ken toista nimittelee,on hän itse sellainen!!
Mitä jos syntyy mielenvikaisia lapsia? Voihan sitä elää parisuhteessa tekemättä lapsia, mutta kuitenkin.
Mielestäni terveet ihmiset voivat tehdä lapsia.
lapsia,lapsettomia joka 4 pari.
E-EPAa. Sitä määrätään tutulleni lisähoidoksi Tammiharjun sairaalassa.
minä en olisi ansainnut lasta,kun olen niin sanottu "kahjo"??? Mielestäni olen kasvattanut lapseni hyvin,opiskelee ja asuu tyttöystävänsä kanssa,on varsin tasapainoinen nuori aikuinen!
Joten ei pidä yleistää!
Kukaan ei voi sairaudelleen mitään ja jokaisella on oikeus syntyä ja elää. Sinäkin Laritsa M voit joku päivä huomata,että olet kahjo,sori vaan....en kuitenkaan toivo sitä sinulle,jos olet noin suppea katseinen.
muttei aina välttämättä se vetelä "täällä"...toiset väittävät ettei se eukko vaihtamalla parane, mutta paskoohan nuo taitanevat puhuvan.
Lie ihmisen osa parisuhteessa olevan muutakin kuin turvaverkon ja tuskankantajan eli mietihän tarkasti millaista tulevaisuutta haluat.
Eihän sitä kukaan ruusutarhaa kenellekään voi lupailla,mutta on sellaista hankala olla rakentamassakin varsinkin jos toinen kuokkii terhakkasti kaikki vaivalla istutetut taimen nysät pois.
Voimia sinulle tähän ilmastonmuutos kevättalveen, joka itsessäänkin on saanut jo 2-suuntaisen pahaiset piirteet: lämmintä, pakkasta, kuivaa ja märkää. Ole siinä sitten...voihan rhododendron.
Taitaa olla naisella väärät lääkkeet. Muuten sanoisin että ei se tauti _hoidettuna_ ole mikään hirveä maailmanloppu. Itsellä myös lievä bipo. Ihan normaalia elämää viettelen. Opiskelen, naimisissa, saman miehen kanssa jaettu elämää jo yli seitsemän vuotta. Ei ole tullut oikeilla lääkkeillä mitään haihatteluja ja sekoiluja. Eli ihan normaaliakin elämää voi viettää. Taitaa olla kyllä yksilöllistä. Ehkä olen selvinnyt vain helpolla. Mies jaksaa hyvin eikä halua vaihtaa minua toiseen. Haluaisi lapsiakin kanssani, itse vielä mietin hiukan.
Mikä lääkitys sinulla on bipo II:een ? Itselleni aloitettiin juuri Lamictal ja tässä päänsäryn runtelemana odotan vaikutuksia. Hypo on ihana vaihe, mutta masennus paha, sekamuotoinen painajaista.
Lamictal ja Risperdal. Se kombinaatio toimii ja pää pysyy selvänä ja elämä normaalina.
Palautteesta. Ongelma on juuri siinä kun hän ei suostu syömään lääkkeitä, hän sanoo niiden tekevän olon zombieksi. Siis seksuaalisuus, ja kaikki tärkeät halut vähenee, ja siksi sanookin aina yliaktiivisten, ( hän itse kutsuu niitä luoviksi jaksoiksi) jaksojen aikana hän on juuri se omaitsensä, ja se hän haluaakin aina olla. Se on se normaali hän , kuulemma. Ja sitten mennään ja bailataan, juodaan viinaa ja pidetään hauskaa oikein kunnolla. Hän aina sanoo ettei se mitään jos ei yhteen yöhön edes nuku, se on normaalia se. Onko hän nyt sitten oikeasti se omaitsensä, ja minä satuin vain tutustumaan silloin kun hän oli sairas, eli olemaan se tuki ja turva kun hän oli masentunut. Siis kun me tapasimme, hän oli enemmänkin masentunut, ujo ja arka , kuin yliaktiivinen. Ja välillä hän oli syvästikin ahdistunut ja masentunut, ja ajattelin jo että syy on minussa, vaikka yritin olla aina lähellä ja auttaa.
En minä tiedä, tulen kai itsekin kohta hulluksi. kumpa en välittäisi niin paljon, niin antaisin hänen jo olla. Kyllä se elämä opettaa ajattelu olisi kai ihan paikallaan? Hän on kerran yrittänyt toisen kanssa vakavaakinsuhdetta, ja jätti minut sen toisen takia, mutta sitten halusi minut takaisin jonkun ajan päästä. Ja hän on puhunut siitäkin että jos emme olisi yhdessä , voisinko silti olla hänelle edes ystävä aina. Minä en todellakaan tiedä että mikä kohta itse olen. Koko ajan on epävarma olo siitä mistä huomenna tuulee, tai milloin hän löytää taas uuden ihastuksen, joka onkin hänelle se aito oikea. Kai olisi parempi ottaa tavarat ja lähetä. :((
Eipä käy kateeksi sinua mies 35v. Oma tilanteeni on jossain määrin samanlainen, mutta kuitenkin niin erilainen. Vaimoni on työuupumuksen ja keskivaikean masennuksen takia eläkkeellä. Itse käyn töissä ja kuitenkin minun tulisi jaksaa hoitaa suurin piitein kaikki kotityöt. Nainen syö mielialalääkkeitä sekä rauhoittavia ja valittaa kun lääkkeet eivät tahdo riittää.
Viinaa pitää saada aina välillä. Jos olemme ryyppäämättä kaksi viikkoa, alkaa se olla jo liikaa. Väittää, että paikkoja särkee niin helvetisti, että ainoa lääke siihen on alkoholi. En siedä juovuksissa olevaa ihmistä lähelläni, joten olen silloin itsekin humalassa. Sitten ryypätään pari-kolme päivää ja tulee hirveä kankkunen.
Yritimme olla erossa puoli vuotta, mutta niin tämä sai minut kyynelehtimällä takaisin ja parin kuukauden kuluttua jo kaduin.
Sairas saa tukea vertaisryhmästä ja kaiken maailman kuntoutuskursseilta, josta on löytynyt sielunveli, jonka kanssa puhutaan puhelimessa päivittäin joskus jopa tuntikausia. Minulla ei ole siihen nokan koputtamista, koska kyse ei ole suhteesta vaan ystävyydestä.
Olen vain odottanut ja rukoillut, että ystävyys muuttuisi rakkaudeksi, että pääsisin tuosta eroon.