kuinka paljon
minä tuhlasin itseäni
uskoin, kuuntelin
ja täytin maljaani elämällä
olisiko se enää
kirjoittamisen arvoista
kuinka pelastit minut
ja lopulta kuitenkin
irrotit otteestasi
miksi kaipauksen kipu
kirjoittaa yhä sieluuni
sanan me
älä huoli, ei ole surua
on vain tunnustamisen aika
minä tuhlasin itseäni
uskoin, kuuntelin
ja täytin maljaani elämällä
olisiko se enää
kirjoittamisen arvoista
kuinka pelastit minut
ja lopulta kuitenkin
irrotit otteestasi
miksi kaipauksen kipu
kirjoittaa yhä sieluuni
sanan me
älä huoli, ei ole surua
on vain tunnustamisen aika
Vastaukset 24
Vanhimmat
..nämä ovat kipeitä ja
koskettavia asioita...
tuhlata...kaivata..
uskoa...
Suru..
**
*heittää kultasädettä tiellesi*
runoni on jälleen kerran faktan ja fiktion sekoi-
tusta - ei niin suurta surua eikä niin raskasta
taakkaa, jota ei jaksaisi kantaa.
Kirjoitit kauniisti ja koskettavasti. Kuten olen
aikoja sitten Sinulle sanonut, sinulla on kultai-
nen sydän joka kuulee.
Kiitos säteistäsi, sanoistasi.
Sisko, olet tutkinut sieluasi taas
ja saanut aikaiseksi runon, josta sanon
m a h o to n.
Tästä monet murheiset saavat paljon lohtua,
sillä irrottaminen, se ei ole helppoa.
K I I T O S!
perhana vieköön, kun en osaa muuntautua. Olen ju-
mittunut näihin samoihin kuvioihin, kuka minua
auttaisi pois ?
En minä tiedä sielustanikaan enää yhtään mitään,
ja onko minulla sellaista edes olemassa.
Minäpä luulen, että runoni on enemmänkin itkuvir-
si kuin mikään lohtu tai lukuilo kenellekkään.
Kai tässä pitäisi mennä johonkin mietiskelemään
ihan yksinään, josko löytäisi jotain uutta.
Mutta kiitos Sisko, Sinä se jaksat kehua retos-
taa, vaikka täältä tulisi mitä.
"älä huoli, ei ole surua
on vain tunnustamisen aika"
Voi herrantähden, Linda - miten yhdessä lauseessa onkaan koko maailma!!!
Upea koko runokin, ei sillä, mutta tuo lause... olen myyty!
Mietin tuota nimenomaista lausetta kauan, ja pyö-
rittelin montaa vaihtoehtoa. Jotenkin tuo mihin
päädyin, tuntui kuitenkin sopivimmalta.
Minua liikuttaa ihan älyttömästi Sinunkin sanoma-
si. Miten te saattekin aina mut hämilleen, en ym-
märrä.
Aamulla veivasin ja veivasin toisenlaista runoa,
mutta en saanut sitä rimmaamaan, en sitten
millään. Se oli paljon raskassoutuisempi kuin
tämä, ehkä paree antaa sen vielä muhia.
Minen käyttäis kyllä sanaa upea, mutta nöyränä
otan sen Sinulta vastaan.
Kiitos Mys.
Kai se on ymmärrettävä sitten niin, että olen jo-
tenkin kuitenkin onnistunut.
Vahvaa tunnetta pursuaa.
Vie mukanaan.
On todellista runoa.
Kiitos ja sunnuntaita.
Myrskyn jälkeen seestyy.
Sinäkin.
Tunnen saaneeni kyllä nyt ylenpalttisesti teiltä
kaikilta sellaista palautetta runostani, etten
koe olevani niiden arvoinen.
Kiitos Sinullekkin, olen otettu.
Aurinko vielä vilkuttelee puiden välistä, ilta
on hiipimässä hiljaa.
Tuo kaksi viimeistä säkeistöä *huokaus* hienosti sanottu. Kiitos taas hyvätasoisesta lukuhetkestä : )
ajattelin että sielu kirjoittaa sen, mihin en
itse pysty. Että se sopisi siihen, vaikka jäinkin
sitä empimään, että onko se ihan hoopo ilmaisu.
Mutta niinhän tuo Myskin sanoi jotenkin, että
kuinka yhdessä lauseessa on koko maailma tai jo-
tain.
Kiitos kuuluu Sinulle, minä täällä vaan
ihmettelen ja ihmettelen.
osaan tähän nyt sanoa?
"älä huoli, ei ole surua
on vain tunnustamisen aika"
myyty olen tälle runollesi
vaan laatu, sitä oli sanomassasi.
Mys takertui tuohon samaiseen lauseeseen, ja niin
taisi muuten Padmekin tarrata siihen.
Ihmetyksissäni olen edelleenkin, kuten tuolla jo
aiemmin olen virkkanut. Mutta hyvillä mielin
toki, mitäpä minä tässä muutakaan osaan.
Ja kiitos, se tulee sydämestä.
Samaan lauseeseen tartun kuin monet muutkin
"älä huoli, ei ole surua
on vain tunnustamisen aika"
tämä iski myös
"miksi kaipauksen kipu
kirjoittaa yhä sieluuni
sanan me"
Kaikenkaikkiaan kaunis runo, kuten yleensäkin sinulta linda. Kiitos tästä, vaikka sanani eivät yllä tarpeeksi korkealle sitä ylistämään.
SINÄKIN, jopas nyt jotakin. Taidatte olla jossain
kartellissa veikkaan, siltä se ainakin tuntuu.
Hemmetin vaikeaa taas keksiä vastausta Sinulle.
No ei tämä mitään ylistyksiä edes kaipaa tyttö.
Ja sanonpa vain, että omat runosi puhuttelevat
minua monasti todella riipaisevasti. Jos nyt olen
onnistunut mielestäsi tässä kuten sanot, niin
kaipa minä voin vain nöyränä kiittää.
Nuoresta iästäsi huolimatta, Sinä kirjoitat niin
tunnelatauksilla täytettyjä runoja, että omani
jäävät kyllä niiden varjoon.
Kiitos vielä Amanda, Sinä olet kultaa.
...tämä runo on yhtä suurta tunnetta.
Surun ja kaipauksen kuvauksesi on napakymppi! Erityisesti minun mieleeni jäi soimaan...
"kirjoittaa yhä sieluuni
sanan me"
...siinä on sitä jotain!
Olen palautteesi edessä yhtä hämmentynyt, kuin
kaikkien muidenkin.
Tuohon lauseeseen olivat jääneet jotkut muutkin,
miellyttävää että olen löytänyt jotain
poikkeavaa.
Lämmin kiitos sanoistasi.
Mutta minun on ihan pakko sanoa nyt yhdestä
asiasta. On ihanaa saada palautetta, mutta en mi-
nä sen vuoksi kommentoi täällä kenenkään runoja,
että minun runoani pitäisi kuin vastapalvelukse-
na tulla kommentoimaan. Eli, toivon että kommen-
tointisi lähti nimenomaan runoni inspiroimana,
eikä sen vuoksi että olin käynyt omaa runoasi
kommentoimassa.
Runoilemisiin, kiihkeällä tunteella edelleen :)
"miks kaipauksen kipu
kirjoittaa yhä sieluuni
sanan me"
"Kysymyksiä"
Niitten äärellä sitä
siihen on asetettu.
Kysymysten tulvaan, ei kaikkeen saa vaustausta.
Sinulle sydämelles lämmin ajatus ..Liisa
jäit Sinäkin kiinni, kuin moni muukin.
Kyllähän tässä elämässä on kysymyksiä, joiden
äärellä on pitänyt pysähtyä miettimään, eikä aina
löydy vastauksia.
Elämän kiertokulkua, sitähän se.
Kiitos Liisa palautteesta ja lämpimästä ajatuksestasi.
Moi Linda..
Kirjoita vielä sieluusi,sanaa me.
Anna purkautua koko kirjallinen antisi.
onko elämä tuhlaamista,ehkä se kun ei muista elää..
kirvelevistä tuntemuksista pursuaa uusi elämä.
liika sureminen on energian tuhlausta.
Lataa uusiin haasteisiin kaikki teho..
niin. Mistä sitä tietää mitä tapahtuu.
Loppu oli hyvä **älä huoli, ei ole surua***
Hyvää päivän jatkoa..
Ter kobo
Palautteesi on aina yhtä mieluisaa luettavaa,
se että analysoit runoani etkä heitä vain ohi-
mennen jotain.
Osaat tehdä sen vielä niin poikkeavin sanavalin-
noinkin - kuin runoa konsanaan.
Alkaa jo pikkuhiljaa hymyilyttämään, kun lähes
jokainen on tarttunut tuohon samaiseen
lauseeseen.
Oikein hyvää päivän jatkoa Sinullekkin ja kiitos.
Kaunis runo.
ja niin vähin, mutta sitäkin merkittävimmin
sanoin.
Kiitos.
Pysäyttävä teksti, pitkäksi aikaa mietittävää..
Kiitos sinulle, Tarkkis
miellyttävää löytää harvinainen kommentoija ru-
noni sisältä.
Miten minä nyt osaan palautteeseesi edes vastata,
kun niin mietteliästä laitoit ?
Ehkäpä tyydyn sanomaan vain kiitos, joka tuntuu
mitättömältä sanojesi edessä.
Olen kuitenkin otettu, että viivähdit hetken ru-
nossani - se lämmittää.