Minkä ikäinen mielestäsi tajuaa ei-sanan?
Minkä ikäiselle voi käyttää arestia tai jäähyä?
Olen törmännyt viime aikoina moniin väsyneisiin äiteihin, jotka juoksevat 1,5 tai 2- vuotiaan perässä hullun lailla "kun eihän se ymmärrä ei:tä"
Meillä poika on alle vuoden ikäisestä tajunnut ei:n, muutamia uhmavaiheita on ollut, jolloin sanaa on testailtu ja silloin on otettu järeämmät keinot käyttöön kuten lyhyt aresti. Ja poika on kyllä aivan kiltti ja tottelevainen. Monet asiat ovat hänelle sallittuja, mutta jotkut asiat ovat sitten ehdottomasti ei. Eli ei sanaa ei viljellä mitenkään ylenpalttisesti.
No toki osaa kiukutella ja raivota kun on uhmaiässä, mutta pääsääntöisesti kyllä tottelee :-) Ja onhan lapsissa toki eroja, mutta....
Minkä ikäiselle voi käyttää arestia tai jäähyä?
Olen törmännyt viime aikoina moniin väsyneisiin äiteihin, jotka juoksevat 1,5 tai 2- vuotiaan perässä hullun lailla "kun eihän se ymmärrä ei:tä"
Meillä poika on alle vuoden ikäisestä tajunnut ei:n, muutamia uhmavaiheita on ollut, jolloin sanaa on testailtu ja silloin on otettu järeämmät keinot käyttöön kuten lyhyt aresti. Ja poika on kyllä aivan kiltti ja tottelevainen. Monet asiat ovat hänelle sallittuja, mutta jotkut asiat ovat sitten ehdottomasti ei. Eli ei sanaa ei viljellä mitenkään ylenpalttisesti.
No toki osaa kiukutella ja raivota kun on uhmaiässä, mutta pääsääntöisesti kyllä tottelee :-) Ja onhan lapsissa toki eroja, mutta....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omani tajusi ei:n myös noin vuoden iässä mutta on ihan eri asia uskotaanko sitä. Meillä neiti 1v 4kk ei ainakaan usko, vaan yltyy vain=) Olen varmaan yksi niistä äideistä joka juoksee 1,5 vuotiaan perässä joka "ei usko ei:tä".
Ylenpalttisesti sanaa ei viljellä meilläkään, mutta tietyt jutut on mihin ei kosketa, tai ei saisi koskea. Arestia tai jäähyä en ainakaan omalleni 1,5 vuotiaalle käyttäisi, sitä tuskin ymmärtäisi. Ehkä sitten kun on n. 3 vuotias voisin tätä ryhtyä kokeilemaan..ehkä.
Eli opetetaan lapselle ei- sana, joka ei tarkoita mitään. Hauska sitten juosta perässä ei sitä ei tätä, jos teet tuon niin et saa jätskiä.
Onpa sitten päiväkodintädeillä ja opettajilla aluksi vähän hommaa saada lapset tajuamaan, että ei sana todella tarkoittaa jotain.
Se vähän riippuu siitä, miten sitä EI:tä opetetaan vai odotetaanko että lapsi oppii sen itsestään ja vasta sitten aletaan sitä käyttämään.
Ja on jotkut lapset hitaampia oppimaan myös tällaisia asioita, ja toisen nopeampia.
Meillä tyttö nyt 10 kk ja on ymmärtänyt ei sanan noin kuukauden. Meillä kielto hoidetaan loppuun asti. Eli otetaan pois kielletystä paikasta. Ja tarpeeksi monta kertaa. Poika oppi sanan myös samoihin aikoihin ja on vuoden vanhempi. Ei ole perässä juostu vieläkään. Mitä turhaan kieltämään jollei kieltoa viedä loppuun asti. Jäähypenkki ollut pojalla käytössä vuoden vanhasta ja tosi harvoin jouduttu käyttämään. Kunnon selitys alussa ja lopussa miksi joutui penkille niin homma toimii. Ja vahtia että varmasti istuu paikallaan!
tuosta vuoden vanhana penkillä jäähyttämisestä... luuletko että vuoden vanha vielä ymmärtää selityksestäsi mitään? ellei nyt ole jo oikea sanaseppo vuoden vanhana. ja vaikka olisi niin tuskin silti ymmärtäisi. mietinpä vaan.
meillä vuoden vanha poika ja ei-sanaa ollaan alettu käyttämään, aikaisemmin ei ole tarvittu kun ei ole tullut sellaisia tilanteita. tietää kyllä sanan merkityksen ja useimmiten menee perille kerrasta sanomisesta, joskus huomion hakuisena vähän huonommin.
vuoden ikäinen tajuaa, mitä ei tarkoittaa, jos hänelle on se opetettu. Meillä on kaikki kolme poikaa tiennyt, mitä ei tarkoittaa jo ajoissa, mutta eri tavalla ovat sitä totelleet, vaikka yhtä johdonmukaisia on kaikkien kanssa oltu.
Ensimmäinen totteli todella hyvin. Toisen kanssa on edelleen ongelmia (ikää 7 vuotta), vaikka kertaakaan ei ole periksi saanut, eli jos jokin on ei, niin sitten se on sitä tavalla tai toisella.
Kolmas on nyt kahden ja nyt on ensimmäiset merkit uhmaiästä koettu, eli vuoden on totellut erittäin hyvin, mutta nyt...
Jos ei se lapsi sitä ei-sanaa tottele (vaikka ymmärtääkin), niin sitten joutuu usein juoksemaan perässä hullun lailla, että pystyy huolehtimaan, että asia oikeasti totellaan.
tässä melkeen kolme vuotta. Kyllä lapsi ei:n ymmärtää, mutta oma tahto on aina ollut tärkein. Eli hän ei siis tottele. Turha on niiden jeesustella, joilla ei ole itsepäistä penikkaa, jolla ehkä saattaa olla joku pieni neurologinen vikakin, mutta ei ole vielä diagnoosia.
Okei, jos diagnosoidaan jokin adhd- aspergertyyppinen juttu, niin silloin toki "jästipäisyys" ymmärrettävämpää, mutta periaatteessa miksi hokea ei-sanaa ja juosta lapsen perässä, jos kerran oma asenne on se, ettei se kuitenkaan tottele eikä edes ymmärrä.
Vähintään yhtä paljon kuin lapsen luonne, tähän vaikuttaa vanhempien asenne ja tietynlainen jämäkkyys.
kertokaa viisaammat, kuinka se ei-sana on sitten opetettu jos lapsi sitä hyvin tottelee ? Meillä ainakin on vilkas 1,8 vuotias jonka kanssa oltu hyvin määrätietosia eli jos ei ole toisesta kiellosta totellu, otettu pois kielletystä paikasta jne. mutta ei usko silti ei sanaa! ja uskon olevani hyvinkin johdonmukainen ja tiukkakin. ELi ne joiden lapset uskovat "kerrasta" onko teillä ollut opetuksessa käytössä "järeemmät" konstit kuin selittelyt ym. pehmeet jutut ??