Miten hemmetissä sitä voi löytää sitä omaa kultaa tämmöinen pelkuri jännittäjä. Se on ihan sama miltä sitä näyttää ja mitä on sisältäpäin, kun ei pysty olemaan oma itsensä naisseurassa muuta kuin kaatokännissä.
Sos. tilanteiden
pelko.
181697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niinpä. Ite oon 17 ja seurustellu tasan nolla kertaa. Koskaan ollu ees mitään tilaisuutta ku ketään kiinnosta tällanen tuppisuu. Eikä ole kyllä just mistään ulkonäöstä kiinni ku tiedän kyllä itse että oon nätti. :D Tyttö siis olen. Kannattaa mennä psykologille juttelemaan jos et jo oo. Mulla on jopa lääkitys ja tässä odottelen että alkais vaikuttaa. Kyllä tää tästä, kai joku niistä ujoistaki tykkää. :)
ujo ja/tai hiljainen. Eihän se ole mikään sairaus, vaan luonteenpiirre. Eivät kaikki ihmiset ole hölösuita ja seuraihmisiä. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka jossain tietyssä seurassa juttelevat, jossain toisessa taas eivät. Sellaisiakin on, jotka joskus innostuvat juttelemaan, mutta joita vaan ei aina kiinnosta eikä innosta keskustella.
Ja että vielä lääkitystäkin?! Pöh! Kyllä se oma kulta on löytynyt vähän hiljaisemmillekin. Jos itse haluat syödä lääkkeitä, niin se on eri asia. Mutta taatusti monetkin tykkää ujoista. Ujo on paljon viehättävämpi ja salaperäisempi kuin liian rohkea ja suunapäänä -tyyppi. Miehen/pojan metsästysvaistot heräävät;)
kokonaista armeijaa yritäkään iskeä, vaan yhtä poikaa, mieti sitä:)
Totta puhut! MÄ ainakin tykkään 100 kertaa enemmän ujoista ja hiljasista miehistä kun höhsuista ja nasten naurattajista, niistä saa vielä epäluotettavan kuvan kaupanpäälle..
psykologille menoa joskus miettinyt, mutta jäänyt mietinnän asteelle. Jotenkin tuo kynnys tuntuu liian suurelta mennä puhumaan tällaisista asioista.
Ite oon lukioikänen perus suomalainen jurppiintunu mies, kärsin sos. tilanteiden pelosta ja puhumattomuudesta mikä on alkanu mennä jo fobiaks ja mutismiks. Lisäks on kai asperger, en tiiä.
Se vaan että ne lääkkeet totta vie auttaa siihen olotilaan, vaikkei sairaus ookkaan. NE VIE JÄNNITYKSEN JA AHDISTUKSEN POIS JOLLON EI OO KOKAJAN PELKOA JA AHDISUSTA SOTKEMASSA AJATUKSIA. KUN PELKÄÄT NII AIVOJEN VÄLITTÄJÄT HIDASTUU. TÄLLÖN ET MYÖSKÄÄN KEKSI PUHUTTAVAA.LÄÄKE POISTAA PELKOA JA NOPEUTTAA KAIKETI KANS SIT NIITÄ VÄLITTÄJII, JOSKIN KAIKKI LÄÄKKEETON YKSILÖKOHTASIA.
PSYKOLOGI AUTTAA PERKELEEN VARMASTI SIINÄ MISSÄ PUHUMINEN VIISAALLE ALAN AMMATTILAISELLE JOKA ON -KOULUTETTU JUURI NÄIHIN ASIOIHIN- JA VIELÄPÄ SUOSTUU KUUNTELEMAAN JA ETSIMÄÄN KEINOJA JA POLKUJA JATKAA ETEENPÄIN/KOMPENSOIDA HEIKKOUKSIA JA ASETTELLA NE MYÖS MAHD.UUTEEN VALOON. LISÄKSI SE VOI KAIVAA JOTAIN PIIRTEITÄ, MiTÄ ET OO ITE HUOMANNU TAI PITÄNY VAAN NORMAALEINA TAI MUUTTEN...
Eli kannattaa vaan ottaa vaari näistä "Älä muuta sano":n puheista( itsellä sama juttu) siis jos oikeasti haluat etiä päin...Ujojahan toki saa ja pitääkin olla, olemme kaikki yksilöitä ja se on hieno juttu se. Jos asia kuitenkin oikeesti haittaa niin itse suosittelisin just tota psykologia, puhumista sille, muille asiantuntijoille ja ihan vaikka kavereille jotka varmana tukee asiassa(en toki halua tuputtaa mutta ihan oikeesti suosittelen. Ilman tukea ei tule mitään. Se on fakta.
Eli kannatta
eri asia...
Oho, minkä sodan sain tänne aikaseks. :D Oon siis toi "älä muuta sano" kirjottaja. Ei nyt kaikki tainnu ihan tajuta että nyt ei oo kyseessä mikään ujous vaan SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELKO. Siis fobia. Elämää hallitseva. Niin että kaiken sen lääkityksen ja psykologien jälkeen mulle jää enää se ns tavallinen ujous josta toki pidän itsekin. Niin ja alkuperäselle kirjottajalle vielä että olihan mullakin sinne psykologille menoon pieni kynnys mutta kun se oli enää ainoa mahdollisuus kun en kouluun pystynyt edes enää menemään. Ja voit arvata että lääkityksen aloittamiseen kynnys vaan kasvaa ja sitä en suostunutkaan alottamaan kun sitä ensimmäistä kertaa ehdotettiin. Suurin piirtein nauroin idealle. Ja siis en mä noita lääkkeitä pelkästään sos. tilanteiden pelkoon syö ku mulla on myös lievä emetofobia (oksennuksen pelko, lievä siksi että pelkään vaan yleisillä paikoilla oksentamista, en niinkään oksennusta yleisesti). Mutta siis ehdottomasti kannattaa mennä sinne psykologille ja vaikka alussa tuntuukin aika oudolta puhua omista hölmöistä asioista niin sitten pikkuhiljaa siihen alkaa tottua ja sitten helpottaa kun saa vaan puhua. Mullakin oli aluks sellanen olo et tää on ihan naurettavaa ei tää mitään auta, mut sit kyllä se vaan nyt jo auttaa ku oon säännöllisesti käyny n. puol vuotta.
olla sairas jos menee psykologille. Siellä saa jutella omista vaikeista asioista joista ei muiden kanssa pysty puhumaan. Ja minä OLEN sairas. En ujo. Kärsin fobiasta joka haittaa elämääni joka päivä. Olen 17 enkä pysty käymään koulua pelkoni takia. Että sano vaan lääkkeille pöh mutta minä niitä tarvitsen etten jää neljän seinän sisälle vapisemaan.
Juuri näin. Kiitoksia. :) Ja lycka till!
Juu'u, ite oon käynyt vasta about kuukauden(3 kertaa)mutta oon jo saanut aika paljon asioita irti ittestäni ja ongelmista...sinne meno tuli about luonnostaan koska tiesin sen toisen vaihtoehdon....
Sellanen juttu(kun ite oon vaan kuullu paljon myönteistä kommenttia muilta asian kokeneilta,kavereilta,ym...)että miten ne lääkkeet siis tarkalleen ottaen vaikuttaa kun tiedän siis käytännön hyödyt ja mahd. sivuvaikutukset mutta näkyykö siis sillain että ajatus lentää nopeammin ja on rennompi, vai pelkästään niin että ahdistus poistuu eikä enää hirvitä niin paljoa...? Kun niitä on niin monennlaisia lääkkeitä ja on kaikki yksilöllisiä(kuten tossa sanoin).
Aattelin itse alottaa jollain kun tämä pelkissä korvakuulokkeissa kärvistely, ettei tarvistsis keskittyä kun musaan ja unohtaa kaikki ympäröivä sekasorto, alkaa pikkuhuljaa ahdistamaan vielä enemmän kuin ne itse käytävät ja yleiset paikat...
ja olen siis toi"kuuleppas vaan", eli I pois.:)
Tosi järkevät nää meidän "nimimerkit". :D Joo mutta mä oon nyt siis käyttäny sellasta ku Cipralex 10mg/vrk vähän yli kuukauden ja on ollu noita jotain haittavaikutuksia mitä muillakin mutta ne on ollu niin mitättömiä verrattuna siihen että olo on parantunu. Mulle ne on vaikuttanu sillee että on paljon rennompi olo eikä kiinnitä huomioo kaikkiin sellasiin turhiin pieniin asioihin ku ennen. Vaikee selittää. :D Mutta sillai vaan on helpompi olo ja pystyy olemaan enemmän oma itsensä ihmisten seurassa. Mutta siis ei mulla mitenkään kauheesti oo olo muuttunu mutta sillai että ite ainaki huomaa eron. Voi sitä lääkkeen määrää sit aina nostaa jos ei vaikuta.
Joo,on ainakin varsin omaperäiset...
Mutta hei, kiitos paljon noista vastauksista, toi cipralex on kai aika tunnettu koska tunnen muitakn jotka käyttää sitä. Mitä ne on sivuvaikutuksista kertoneet, niin että väsyttää vähän normaalia enemmän, ainakin aluks...tosin näytän valmiiks sen verran apaattiselta, että tuskin ainakaan ulkoisesti näkyis missään :D.
Jospa sitten kyselisin siltä psykiatrilta vielä jotain ja katon sitten että mitäs teen asian kanssa.
Kiitos vielä, ja pärjäilemisiä sulle!
useimmat varmaan tutustuukin
ne, mutta joskushan sitä varmaan pitäis selvinpäinkin tavata.
Moi:)! Itselläni on aika voimakas paniikkihäiriö- sekä sos.tilanteiden fobia. Suuret ihmisjoukot, esiintymiset jne. on mulle ahdistavia ja miltei mahdottoman tuntuisia. Itse löysin suomi24.fi treffien kautta oman kultani muutamia vuosia sitten. Me valittiin hieman erikoisemmat ekat treffit liikunnan merkeissä, siinä oli helpompi tutustua uuteen ihmiseen kuin jos oltaisiin kökötetty jossain kahvilassa vastapäätä :D. Tsemppiä teille etsinnöissä :)
Moi!
Me ihmiset olemme hieman kummallisia, ainakin täällä Suomessa. Itsekin jännitin nuorena naisseuraa ja halu saada itselle tyttökaveri oli kova. Tässä tilanteessa, voin kertoa, että rohkeasti juttelemaan, eikä se maailma kaadu, vaikka tulee monet pakit. Tyttöjä jännittää ihan yhtä paljon. Muista kaatokänniläisiä ne ei voi sietää, tuli sekin kokeiltua useimpia kertoja. Pienet näkäräiset, ennen baariin lähtöä tai missä nyt tapaatkin tyttöjä. Naiset pitävät luulisin selvistä pojista. Melkein kaikkia jännittää mm. eka treffit, myös tyttöä. Alkuhan se on pahinta, mitä puhua ym. Nopeasti tilanne laukeaa ja ole se mikä olet, ymmärsin, että olet sisältäpäin fiksu tyyppi ja ei sitä aina tarvitse niin vakavia puhua. Monet aliarvioivat itseään, kuten minäkin, mutta se on vain tunne. Kyllä sinä löydät kivan sinulle sopivan kaverin, rohkeasti juttelemaan vain. Aina morkataan meitä miehiä, kun ei osata sanoa, kuin käyt sä usein täällä, se on ihan hyvä aloitus, kyllä sitä ehtii puhua fiksumpia sitten myöhemmin. TSEMPPIÄ!