Aloitin syksyllä väitöskirjan puurtamisen ja suoraan sanoen, työn valtavuus pelottaa välillä niin, että meinaa iskeä paniikki. Pelkään että onko tämä nyt aivan huono idea ryhtyä tällaiseen hommaan ja onko minusta edes tähän. Onko muilla pelkoja vai sujuuko kaikki kuin ruusuilla tanssien?
Kuka pelkää
väitöskirjaa?
31100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
samalta. LÄhinnä ongelmana on se, etten oikeen edes uskalla aloittaa kun tiedän, miten iso homma odottaa, ja vähän niinkuin lykkäilen sitä hommaa koko ajan eteenpäin. Samalla valitan, kun ei ole oikein tekemistä, vaikka olisi ties mitä, kun vaan uskaltais pistää homman alkuun! Kyllä se kieltämättä hemmetin isolta jutulta vaikuttaa, vaikka onhan sitä toisaalta aikaa myös tehdä. Eli sikäli kai se työmäärä sitten siinä ajassa ei niin mieletön ole. Mutta ajatuksena kylläkin...
Ja hassua kyllä, mitä tätä palstaa nyt lukenut, niin onkohan ollut vielä yhtään sellaista kirjoitusta, että väitöskirjan teko on ihanaa ja rentoa ja mukavaa...? En tarkoita sitä, etteikö asia kiinnostaisi siis itseänikin, toki, mutta ei helpolta vaikuta missään mielessä. Tosin en sitä olettanutkaan, mutta tämä henkinen stressi tämän touhun kanssa on ollut oletettua suurempaa...
On ihan pakko sanoa, että nautin aikanani väitöskirjan tekemisestä. Päivät kyllä venähtivät välillä pitkiksi, mutta innostus ja uteliaisuus kantoivat. Tätä ei ole tarkoitettu omahyväiseksi mussutteluksi, mutta voi se työ olla joskus aidosti hauskaa.
Yhtäältä alkoi olla jo kokemusta tutkimuksen tai opinnäytetöiden tekemisestä, joten paketti oli aika lailla kasassa, kun aloitin hommani. Luulenkin, että työn valtavuuden tuntuun vaikuttaa alun epämääräisyys. Siksi tein toisin kuin useimmat: panostin suunnitelmaani, esittelin suunnitelman ja aikataulun professorilleni, joka järjesti suunnilleen siltä istumalta rehtorin apurahan. Kolmessa vuodessa homma oli paketissa, ja aikataulut pitivät.
Kai yksi lisäelementti oli tutkimuksen rajaus: en halunnut selvittää kaikkea mahdollista, enkä juuri jättänyt suunnitelmaa käsitteiden suhteen avoimeksi luottaen siihen, että kyllä kaikki matkan varrella selkiytyy.
Uskonkin, että paukkuja kannattaa pistää ennen kaikkea alkuvaiheeseen, vaikka onkin kieltämättä houkuttelevaa siirtää vaikealta tuntuvia asioita. Jos saa aikaiseksi toimivan suunnitelman, loppu on kuin reseptiä seuraisi.
Alussa ajattelin, että kun jakaa pieniin osiin homman, niin helpommin menee. Artikkeli kerrallaan, tai sitten kappale kerrallaan.