1965 kävelin kantabaariini, missä nuoriso silloin kokoontui, Tuli siinä limsan ja pullan välillä neuvottelu kuka kenenkin tyttö on. Mentiin ulos katsomaan asiaa tarkemmin.
Kaveri löi ensin ja minä horjahdin lumipenkkaan, otin siitä vauhtia ja sain kaksi komeaa osumaa johon kaveri putosi.
Kävin hakemassa tytön mukaani ja mentiin, no, jonekin.
Olin jo silloin yli 180 senttinen joten olipa korkeat lumipenkat.
Silloiset tyttöystävät muistavat vieläkin minut, jokunen muistaa lumisen talvenkin.
Kaveri löi ensin ja minä horjahdin lumipenkkaan, otin siitä vauhtia ja sain kaksi komeaa osumaa johon kaveri putosi.
Kävin hakemassa tytön mukaani ja mentiin, no, jonekin.
Olin jo silloin yli 180 senttinen joten olipa korkeat lumipenkat.
Silloiset tyttöystävät muistavat vieläkin minut, jokunen muistaa lumisen talvenkin.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Taisit aloittaa melkoisen nuorena?
jo jokusen kuukauden olen ollut täällä ja aina painottanut että olen 58v.
Täällä on paljon muitakin surullisia tarinoita, kanattaa lukea.
Kun ei aina ehdi olla kaikissa ketjuissa ja kirjoituksissa mukana. Kun tuo live-elämä häiritsee pahasti. Ja ynnäpääkin on jo hieman ruostunut. No viiskasi, ihan hyvä ikä meikäläisen näkövinkkelistä :) Ite 51, taisin olla vielä siihen aikaan nukkeleikeissä.
hauska oletkaan. Ja niin älykäs. Se on hauskaa.
Olet suorastaan älykkäämpi kuin politiikko ja se vasta onkin hauskaa. Älykkyytesi on hauskaa. Jatka samaan tahtiin, koska olet hauska. Hauskuus tuntuu joskus jopa huvittavalta, koska olet niin hauska. Hauskinta sinussa on hauskuus. Mutta muista hauskuudessasi älysi, sillä sehän loistaa. Anna sen loistaa. Älä kahliste älyäsi vaan anna sen virrata vapaasti. Jatka omana itsenäsi! Kommentoi... avaa uusia ketjuja, avaudu, puhu asiaa, ja ennen kaikkea älä ole niin vaatimaton, sillä sinussa saattaa olla potentiaalia, joka voi parhaimmillaan puhjeta kukkaankin. Älä luovuta.
ihastunut palautteesta.
Sitä tuppaa tulemaan kaikenlaista.
Kiiti!
Silloin oli paljon lunta ja sitä seuraavanakin talvena :) Ja hiihdettyä tuli paljon, etupäässä Kangasalan kirkkoharjulla. Sai katsella upeita maisemia alaspäin ja yksin taivaltaa latuja pitkin. Siihen aikaan kävin koulua keskustan kansalaiskoulussa. Se aika oli hyvää aikaa..Silloin soitin vielä soittokunnassakin..niin ne muistot..
Mutta poikakaverit olivat vasta siinä kohtaa kaukana tulevaisuudessa.
enää valehdella.
Vanhempasi kyllä jo arvaavat.
Sano vaan suoraan kenen kanssa "hiihtelit"!
:)
elämäni parhaimmat vuodet näin jälkikäteem ajateltuna-
Yksin ja unelmoin...unelmoin...yhestä Markusta :))))
Siihen se jäikin. Unelmiin.
sen nimi on jotain: "Find a grave", siellä on kyllä enimmäkseen julkkiksia mutta voi siellä olla jokunen Markkukin.
Ovat myös tuolla vuosikymmenellä. -64-69, se aika antoi uskoa elämään ja on edelleen voimavarana eteenpäin.
lunta... olin 11-vuotias ja hiihtelin melkein jokapäivä :)
Tuntuu hiukan huvittavalta ajatella - että nykyinen mieheni syntyi tuona samana vuonna. :)
On vääriä Markkuja. Hän meni nuorena avioon ja on yhä edelleen onnellisesti liitossaan. Näin mä luulen, ei ole tullut nähtyä sitten nuoruusvuosien :)
ammattikoulussa ompelijaksi opettelemassa toista vuotta, eli neito parhaimmassa iässä. Silloin kuljimme liftillä "töötöö" talolla tanssimassa.
vuosia elän edelleen .Onneksi joka vuosi on tuonut paljon uusia kivoja asioita elämään, eikä tarvitse haikailla jotain mennyttä nuoruutta. Nuorena kaikki oli jotenkin vaikeampaa,nyt parhaat vuodet :))))
Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan :)
Hyvältä näyttää...
joten tästä taitaa tulla aika hyvä vuosi :))
on aina nyt täs kohtaa.
Ne nuoruuden vuodet olivat ne, joissa kasvettiin ja opittiin miten elämää eletään parhain päin, vaikka elämäs tulee vastoinkäymisiä. Ja siksi ne ovat niitä 'parhaita' vuosia, joihin voi palata ja miettiä miten silloin selvisi ja kuka oli tukena ja miten. Kumpa osaisi itse olla samalla tavalla tukena hiljaa myötäillen kuten oma äitini oli, kannustaen, kuunnellen 'suuria susruja' ja iloita onnen hetkellä.
Ja kaikkea hyvää :)))
Kyllä nykyhetketkin voivat olla yhtä mukavia kuin silloin ennen. Silloin 60-luvulla oli elämä täyttä menoa ja oli mukavaa. Nyt on vauhti hiljennyt mutta se tilalle on tullut viisautta ja enemmän nautittavuutta.
vuonna Maarianpäivän aamuna synnytin esikoispoikani.
Oli kirkas kuutamoyö, pakkasta -15 ja lunta kinoksiin saakka, viikon päästä kun tulin vauvan kanssa kotiin lumi oli melkein sulanut.
olin pikkutyttö ja muutimme uuteen kotiin...
Muistan aina, kuinka vanhempieni kanssa olimme onnesta mykkyrällä ihastellessamme kylpyhuoneen ammetta, keittiön mukavuuksia ja avaraa parveketta - niin ja sokerina pohjalla hanasta tuli myös lämmintä vettä!
halunut että me lilluisimme omissa "paskoissamme" joten meille tuli ammeen sijasta suihku.
Ja hyvä niin, siinä oli helpompi pestä pitkä tukka.
Sitäkään ei faija kyllä hyväksynyt.
Mutsi oli ylpeä "nätistä pojastaan".
"Mini Voguen" laitoin sitten myöhemmin, ihan itse. Vaikka mutsi olis halunnut laittaa sen jo paljon aikaisemmin.
Ja siitähän se poika vaan parani.
Ajattele, kuunvalossa hangelle heittäytyy kiharoiden pilvi, vallattomana varjona.
Kaksi hahmoa liitty yhteen... Kuu hymyilee...
olivat minulle ja äidilleni suuri nautinto.
Olihan ammeessa käsisuihku, joten pelkkä hiustenpesukin onnistui, ellei halunnut "lillua" - saunavuorokin oli kerran viikossa :)
Itselläni oli pitkät vaaleat hiukset (kuten vieläkin) ja pidin yöt pieniä lettejä. Aamulla, kun letit avasi ja harjasi hiukset, olivat ne melkoisen pörheät - isäni kauhuksi ;D
Olin valkohiuksinen 8 vuotias tytön tipsukka jolla oli vaapukanpunainen pitkä neulepusero ja punaruudullinen hattu ja tummansininen vekkihame ja isot vaaleansiniset helmet kaulassa ;)ja jalassa ounaiset huopikkaat.
mikä on ounainen?
Haluaisin kyllä nähdä sinut Stadissa, Tokoinrannassa, kevätauringossa, noissa vaatteissa.
Olen kyllästynyt Mary Quanttiin.
Stadiin ei miuta saa kirveelläkään ja hameita en käytä, tulee autio olo.
mieheni, ja ei ollut lunta :)
Hänet sitten kesällä :)
vaan oli vaikea saada.
No, sinulla oli sitten ihan "musta päivä".
:)
niin, heinäpellolla :)
Kihlaus ei kestänyt kuin muutaman vuoden. Sitten minä muutin pois yli 20:ksi vuodeksi, menin naimisiin, sain lapsen, erosin, menin uudelleen naimisiin, sain toisen lapsen ja erosin. Muutin takaisin lapsuusmaisemiin ja olemme entisen kihlattuni kanssa "vain ystäviä", mikä on mielestäni suurempaa kuin rakkaus. Ystävyys kestää, mutta ensirakkaus haihtuu...
ja ensi juhannuksena tulee 40 vuotta yhteistä taivalta täyteen, 68 juhannuksena, Paulan päivänä vihittiin, - anoppin nimipäivänä.
Mustahan se talveen verraten..:)
Olin silloin Eskilstunassa viilatehtaassa "alaikäisenä töissä". Koska rakas Suomihan ei omistaan pidä huolta kun vasta silloin ku on jotain otettavaa!
Ja asuin pitkään teltassa kuten olen jo kertonutkin. Eli en muistele et olisi ollut tuolla Eskilstunassa ainakaan paljon lunta.
Eskilstunan kautta, ja missä kaikissa paikoissa lie ollutkin ennenkuin rantautui nykyiselle asuinsijoilleen pohjoiseen Ruotsiin.
Leipäähän ne sieltä sai, ja tietysti kuka mitenkin menestyi, veljeni hyvin - oisi varmaan pärjännyt täälläkin - sisupussi kun on.
kelpas nimmari jollekin..:O)
Neljän viljan sämpylöitä leivon,..nämä te söisitte alta aika yksikön jos saisitte...;)
Niin..Muistan kun olet aiemmin kertonut tuosta veljestäsi.
kehumisen aihe?
ja tytötkin tykkäsivät.
Ihan kun tänäpäivänäkin.
Vanhemmiten sitten tulee tuo, turhanpäiväinen, moraali. Se mitä on "pakko" noudattaa vaikka ajattelisikin sisällään kuin nuoren pojan ylpeät, isä tai äiti.
Isäkin kiukuttelee minihameista koska on "se pakko". Kuitenkin on ylpeä kauniista tyttärestään.
Paksukinttuisista tyttäristä en tiedä.
tytöt on aina tykänneet kun pojat heistä tappelee :)) Se oli tosi imartelevaa :)) Ehkä ,joku joka ei sitä kokenut nuorena ,ei voi ymmärtää ;))
Onko sinulla moraalia ??? Tietynlaista varmaan. Uhoat täällä, mutta entä siviilissä :)
No joka tapauksessa OLET mielenkiintoinen hölmöine ajatuksinesi ja uhoomisinesi. (Hatsan sulat pörhistyy, näen oikein silmissäni). Sinussa olisi haastetta meikäläisellekin. Tapanani kun on ollut aina hörähtää "mahdottomiin" tyyppeihin. Kuitenkin niistäkin on kuoriutunut ulos arka nöösipoika, joka ei sitten enää kiinnostanutkaan. Näinköhän kävisi sinunkin kanssasi ???
lukea viestejäni enemmänkin.
Jossakin on varmaan tallella jttu minusta ja naisesta peiton alla.
Ja muustakin mökkielämästä.
Juu, tietysti minun itseni kirjoittama.
En ole koskaan uskaltanut vihjaista entisilleni tästä palstasta.
Niitä juttuja ei uskoisi kukaan, olkoonkin tosia.
Eikä sitä riitelyä kestäisi "MUKA.VA" kaan.
Toisaalta, siihen vielä mukaan tämän palstan "uudet" tytöt niin pääsisimme varmaan ihan maailmanlehdistöönkin.
on minulla, tuskinpa sinä sitä hyväksyt, sinullakin on, ehkä minä en kestä sitä, namisukulla, miesviisseiskalla on, nonneliinilla jne, kaikilla on.
Mikä niistä sitten on oikein? En tiedä, tiedätkö sinä tai he?
on minusta se ,että uskalletaan vaan arvostella muita rekattomana!!!!!!!!! Et se tällä kertaa moraalista :)))))))
Pelimiehen (Neil Straus) Ellet niin lue. Minä yritän "kahlailla" sitä läpi, mielenkiintoista. Miehet ON, ainakin jotkut:) Harvemmat enää tässä iässä.
tarkoitat???
Tappelijaa en ole huolinut enkä huolisi
todettu: rekkautuminen ei takaa mitään. Älä ole tyhmä!!!
ymmärtää mitä tarkoitan ??? Just teitä jotka puskista haukutte !!!!!!!!!!!!!!!!!
on minun juttuni.
Saatan vilkaista tuota kirjaa jos siihen törmään.
näkyy
vain ajatuksia ja kerron omistani.
Toivottavasti en koskaan erehdy arvostelemaan jotain nimimerkkiä.
Haukkukaa heti jos niin käy.
kyse ei ollutkaan siitä!!!
sinun "historiaasi" seuraillut. Enkä taida ehtiä niitä näin jälkikäteenkään ruveta kaivelemaan. Täysi työ että pysyy nyt "tässä ja nyt menossa" mukana :)))
jättää vaan sieluusi turhan ison tyhjyyden...
sen kyllä uskon.
juurikaan arvostella. Itse haluat ärsyttää ja sen teet ihailtavan taitavasti. Yritän ottaa oppia.
Puskissa haukkujista on suurin osa juuri TEITÄ rekattuja jotka mielistelevät nikillään ja haukkuvat puskasta;D
Tuosta pidän sinussa. Huumoria olla pitää:)))
yksi raukka...................
rekattomat ei olla samanlaisia, vain nuo jolla lääkitys pielessä, hyökkäävät :))
ja kuole pois.
sanoi kasvain ja kasvoi vain.. kumma että sinä pystyt kirjoittamaan nimimerkillä "Nimetön" rekkautumatta, mutta minä en. Selitäppä viisaudessasi sefusein, kuinka sen teet? ;)
V. 1965 olin toisella luokalla yhteiskoulussa, ja ihastunut takanani istuvaan Timoon.
Oikeastaan meillä oli aika kiihkeä suhde, kun hän teki jotain jäynää, sai hän penaalista päähänsä:)
Mutta ainä hän kuitenki puolusti minua, jos toiset yritti kiusata.
Vasta 1967 kun rippikoulu oli käyty pääsin tanssilavoille, suosikkeja Danny, Irwin, Sami ja Kirka, T.Kansa ym.
Tyttöporukassa käytiin monella Keski-Suomen lavalla, kun linja-autot vei ja toi tanssien jälkeen takaisin, turvallisesti.
Ensirakkaus syttyi vasta 1969...
vielä nytkin hutkit miehiä pesurätillä naamaan, sitä se rakkaus on, yhtä tuskaa.
kaikki oivallatkin.
Miehet taitavat käydä vanhemmiten vähän aroiksi, eivät oikein uskaltaudu maalitauluksi;)
ja oli hirveen kova pakkastalvi, oli viikkoja yli 30 astetta ja lunta melkein metri.
Mä aloitin kansakoulun syksyllä 1965. Kauan olin sitä odottanutkin, koska silloin sai lainata kirjastosta kirjoja. Mummu kilttinä ihmisenä oli minulle kirjoja kantanut jo muutaman vuoden, joten kun sain itse lainata, olinkin jo lukenut kaikki kivat kirjat. . . Ja ekaluokkalaisena rakastuin luokkakaveriini Timoon :-)
Olin silloin 14 ja Stones-fani,sen aikainen ihastukseni soitti kitaraa coverbändissä,oi niitä aikoja,kun voisi elää uudelleen♥
ja kenestä tappelitte? Mitä koulua kävit? t. kiinnostunut ja utelias I
se tieto joskus lipsahtaa.
Odottele jännittyneenä.
Mutta älä aloita ainakaan vielä tänävuonna.
:)
Baaria ei ole enää, jätkät on ja ainakin kaksi tytöistä, viidestätoista muusta en tiedä.
nyt yksin muistoissaa yksiössään, äitivainaan kirjat lohtuna.
Loput haen vasta perunkirjoituksen jälkeen.
Pari viikkoa vielä.
Mutta yksin olen nyt, yksiöissäin, paitsi virtuaalisesti.
Muistelot alkaa vasta kun saan tämän koneen kiinni.
Olen pahoillani.
oli Turussa ellen väärin muista,ehkä muistan,olin pikkuinen.
Lapuasta ei tietoa;D
Mutta silloinkin oli kantabaari:)
Tappelitteko tekin isoina poikina nyrkein naisista ja reviireistä?
Oli vaan baari , muistatkos milloin keppana vapautettiin Kanta krouvin oli ensimmäisiä jota alko pani pystyyn eripuok´lelle suomes. Anniskelua ei ollut kuin hotelleissa.Ottakaa selvää. ympäri maakuntaa tuli kantakrouvi. iIka rajoituksineen.
Oli vaan baari , muistatkos milloin keppana vapautettiin Kanta krouvin oli ensimmäisiä jota alko pani pystyyn eripuok´lelle suomes. Anniskelua ei ollut kuin hotelleissa.Ottakaa selvää. ympäri maakuntaa tuli kantakrouvi. iIka rajoituksineen.
sieltä löytyy muitakin kuin tämä http://www.foribeat.fi/030506.php
YHDYSSANA...
maaseudulat,kyllä meillä oli kantabaarimme jo 60-luvun alussa:))))
tätä juttua 2008
Nyt se mielestäni on joillekin tuttu?
Paitsi 60-luvulla, vielä, viipyville.
Huumeet eivät ole hyväksi.
Lättähattujengiinkö kuuluit.:)
Minä painon sillon hevosen kanssa ropsin ajussa.
Melkein kokotalven Gutsetin metässä.Siellä ei
tapeltu kun jäisten puitten kanssa ja joskus
pakkasta vastaan aamulla ja illalla.Semmonen neljä
kilometriä piti ajella kun palstalle ja pois pääsi.
leveät lahkeet, suloinen ulkomuoto.
Ja The Beatles.
Lättähatut kiusasivat meitä koko ajan.
Ne kun sai vain kovispimuja joilla oli tyhjät rintsikat, tai olihan siellä sisällä villasukat.
Me saatiin ne kauniit ja pehmoiset.Hyvinsyöneet maalaistytöt. Tosin ei niitäkään paljon ollut.
Tanssimekon yläosa lepatti useimmiten surullisesti tanssilavan rantalaiturin kesäisessä iltatuulessa, niinkuin helmatkin.
Mitähän nuo tämänpäivän teinit oikein syövät?
Joskus pelkää että kaatuvat nenälleen.
tämänkin maalaistytön silloin -63,taisi olla..
Oh ja huoh...mitä ihanaa puhdasta aikaa,niin sisältä kuin päältä,ja siniset tähtisilmät kuin pohjoisen järvien väri..
ettei tule väärinkäsitystä.
Minä olen mies.
mies.
Ja mitähän muuta sanoisi,,,jääköön salaisuudeksi (;
voitko nyt nojata kylkeeni laiturilla, ilta-auringossa, kesämekossa, tuulen puhaltaessa, ylpeänä??