Olin viikonloppuna kotona käymässä ja kuulin varsin yllättävän paljastuksen edesmenneestä isotädistäni, joka asui meillä ollessani lapsi, ja oli minulle hyvin rakas ihminen.
Tätini pysyi naimattomana koko ikänsä. Ei sitä kukaan mitenkään ihmeellisenä pitänyt, onhan fakta, että sodassa kuoli niin paljon miehiä, ettei niitä yksinkertaisesti riittänyt kaikille sota-aikaan nuoruuttaan eläneille naisille, Ja nyt kun tädin kuolemasta on aikaa jo useampi vuosi, löytyy vihje, että täti taisikin olla lepakko... :)
Äiti oli vinttiä siivotessaan löytänyt tädilleni osoitetun kirjeen eräältä tuntemattomalta naiselta. Kirjeessä sanottiin kutakuinkin näin: "Voi kunpa me kaksi vaan olisimme tavanneet aikaisemmin. Silloin kaikki voisi olla toisin. Mutta en voi enää muuttaa elämääni, kun minulla on jo mies ja lapsi."
Sen enempää en tästä tarinasta tiedä, eikä ole ketään, joka voisi kertoa. Täti vei salaisuutensa hautaan.
Voi kunpa rakas täti eläisit vielä...
Tätini pysyi naimattomana koko ikänsä. Ei sitä kukaan mitenkään ihmeellisenä pitänyt, onhan fakta, että sodassa kuoli niin paljon miehiä, ettei niitä yksinkertaisesti riittänyt kaikille sota-aikaan nuoruuttaan eläneille naisille, Ja nyt kun tädin kuolemasta on aikaa jo useampi vuosi, löytyy vihje, että täti taisikin olla lepakko... :)
Äiti oli vinttiä siivotessaan löytänyt tädilleni osoitetun kirjeen eräältä tuntemattomalta naiselta. Kirjeessä sanottiin kutakuinkin näin: "Voi kunpa me kaksi vaan olisimme tavanneet aikaisemmin. Silloin kaikki voisi olla toisin. Mutta en voi enää muuttaa elämääni, kun minulla on jo mies ja lapsi."
Sen enempää en tästä tarinasta tiedä, eikä ole ketään, joka voisi kertoa. Täti vei salaisuutensa hautaan.
Voi kunpa rakas täti eläisit vielä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
:-)
meidänkin suvussa on useammassa sukupolvessa lesboja, neljä eri henkilöä tiedän. Eivät ihan lähisukua, mutta isoisovanhemmistani polveutuvia. Liekö sukuvika... Ja aika jännää ettei miespuolisia homoseksuaaleja kuitenkaan ole, toisen suvun taas tiedän, missä heitä on useita.
oli vanhapiika, asusti toisen samanmoisen kanssa. "On se hyvä et niillä on toisensa seurana, kun ei perhettä o siunaantunu", näin suvun tädit ja sedät. Kun 13v. sitten kerroin äidilleni tykkääväni tytöistä, se vaan totes ilosesti "oot sit mummoos tullu!" Ne on aina ollu läheisiä, ja mun äiti ei olekkaan mikään sokea tai pelkääjä.
Nyt muumo kuolikin viitisen vuotta sitten, ja ystävä puol vuotta myöhemmin. Kaikenlaisia kirjeitä sun muita löytykin sitten, ja nyt tämä on suvun Suuri Salaisuus. Hah-hah! Munkin vaimoa sanotaan vaan kaveriks, vaikka häissä olikin koko suku, ja välillä vihjaillaan miehen puutteesta.
Olihan sille sitten "siunaantunut perhettäkin" jossain välissä, kun se kerran oli sun isoisomummi. Vai oliko se mummo?