hei vaan kaikille, olen aina halunnut vaihto-oppilaaksi, ja aionkin pyrkiä heti kun pystyn. vaihto-oppilaaksi pääseminen on ollut yksi unelmistani jo ala-asteelta asti (tiedän, kuulostaa kliseeltä), mutta ongelmani on tämä: ennen lähtöä, silloinhan käsittääkseni pitää saada lääkärin hyväksyntä ja käydä jossakin tarkistuksessa? onko siis syömishäiriöisillä minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä vaihto-oppilaaksi, vai eikö heitä uskalleta päästää? pelkään että unelmani murskaantuu vain tuollaisen seikan takia :( tiedän ettei tämä ehkä kuulu tänne, mutta pistinpä kuitenkin. jos jollakulla on kokemuksia, niin voisi kertoa? kiitos etukäteen :D
syömishäiriöiset?
onko heillä mahdollisuuksia...
132850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tunnen ainakin yhden aiemmin ns. terveen tytön joka sairastui anoreksiaan ulkomailla, kun alkoi pelätä sen erilaisen ruuan lihottavan. Toisaalta jotkut arat oppilaat reipastuvat ja saavat lisää itsevarmuutta vaihtari aikanaan.
Sinuna kysyisin ihan suoraan omalta lääkäriltäsi, että miten se lähtölupa-asia sinun kohdallasi oikein on.
Kysele lääkäriltä tai oman koulun terveydenhoitajalta. Mieti myös, mihin maahan kannattaa lähteä. Esim. USA:ssa on erittäin huonot ruokavalikoimat kouluissa (riippuu tietenkin ihan kouluista), mutta pizzaa ja hampurilaisia näyttävät siellä syövän.
niin siis, japaniin haluaisin, sairastan anoreksiaa enkä kyllä kauheasti haluaisi lihoa tätä vuotta varten jos pääsisin, mutta kai se sitten on pakko jos ei muuten pääse :) koulunumerot on ysiä ja kymppiä ja vanhemmat ovat jo kauan sitten lupautuneet kustantamaan mielellään jos se on niin tärkeää minulle :D elikkä muuta estettä kuin tuo sairaus ei periaatteessa pitäisi olla, omaan mielestäni sopivan luonteen, enkä ole sitä tyyppiä jolle tulee helposti koti-ikävä. Kiitos vastaajille :DD !
No mutta siinähän on sulla todella hyvä syy sitten taistella sairautta vastaan ja tervehtyä. Hyvä kannustin alkaa syömään paremmin ja nostaa painoa, jos sen avulla pääsee unelmiensa vaihtomaahan. :) Mutta tarkista vielä koulun ja lääkärin taholta mitä ovat mieltä.
Onnea ja jaksamista! :)
Ps. Ja muista sitten, että japanilaiset ovat luonnostaan paljon suomalaisia pienempiä, että heihin ei kannata itseään verrata.
sitäpä pelkäänkin että olisin "läski" verrattuna heihin :D kiitos vastauksista!
Hoida itsesi kuntoon ennen kuin lähdet maailmalle siipiäsi kokeilemaan. Anoreksia on vakava sairaus ja siihen tosiaan voi kuolla. Jos laihuutesi näkyy päällepäin, niin tuskin vaihto-oppilasjärjestöt suostuvat sinua lähettämään maailmalle, ennen kuin olet lihonut terveellisiin mittoihin.
Onnea prosessiin!
..sairastan itsekin anoreksiaa ja olen lähdössä maailmalle vapaaehtoistöihin kesäkuussa. paino olisi saatava kyllä nousemaan ennen sitä, sillä työ tulee olemaan rankkaa. Samankaltainen on siis tilanteeni ja ymmärrän pelkosi. En itsekään hirveämmin haluaisi lihoa, mutta yritän saada itselleni "hällä väliä" asenteen keskittymällä olennaisiin asioihin.
Uskon että pystyt lähtemään, jos voit hyvin. Tärkeintä on hyvä yleiskunto(jaksat olla koulussa, aktiviteeteissa ym. vireänä.) ja perusterveys. Painon saa nostettua pikkuhiljaa kunhan saa oikean motivaation! kirjoitan kanssasi mielelläni, voisimme tukea toisiamme asiassa =)
On vain ajateltava tulevaa suurta seikkailua hymy huulilla unohtaen ulkonäköpaineet ja nauttien odotuksen riemusta ja mahdollisuudesta päästä toteuttamaan itseään.
p.s.käy muuten tuolla syömishäiriöisten keskustelupalstalla terveys-osiossa.
Ei onnistu. Japanissa paikallisen ruuan syöminen on tärkeä osa perheessä asumistasi ja vierailua, eikä siinä kuviossa syömishäiriöisellä ole paikkaa. Mitkään salaoksentelut eivät japanilaisissa pienissä asunnoissa ja ohkasilla seinillä myöskään onnistu. Samaten koulussa oppilaat sekä tarjoavat ruuan että syövät yhdessä luokassa. Et voi temppuilla ruuan kanssa sen enempää koulussa kuin isäntäperheessäsikään. Japanilaiset ovat herkkusuita ja puhuvat aina ruuasta, TV on täynnä ruokaohjelmia jne. Eli en suosittele sinulle lähtöä, ellet sitten pysty 100%sti parantumaan syömishäiriöstäsi ennen lähtöä. Ja nyt en todellakaan tarkoita muutaman lisäkilon saamista lääkärin tarkastusta varten, vaan elämää Japanissa osana isäntäperhettäsi ja kouluyhteisöä. Sinun on oltava 100%n parantunut ennenkuin voit ajatella vaihto-opiskelua.
Kaiken edellämainitun lisäksi on myös iso loukkaus, jos henkilö ei suostu syömään tarjottua ruokaa. Se on läsnä ihan kaikkialla ja sitä syödään pal-jon! Eikä se alussa niin helppoa ollut rouskutella esim. rustoa alkupalaksi vaikka muuten hyvän ruokahalun omaankin. Itselläni kyllä paino putosi parin vuoden aikana reilusti vaikka masu oli pinkeänä koko ajan... Kannattaa ajatella myös mahdollista isäntäperhettä; miten he selviäisivät (oletettevasti alaikäisen) syömishäiriöisen huolenpidosta. Lukion yseillä ja kympeillä ei oikeasti ole yhden vaihtovuoden kannalta mitään merkitystä, ne ei tee vaihtoon lähtijästä sopivaa.
Lisäksi ihmetyttää näissä kommenteissa toi "jos pari kiloa lisää niin sit ok, voin lähteä" -tyyli. Mihin unohtuu se, että anoreksia on paljon muuta kuin vain syömisen (sairaallollinen) minimointia. Parantuakseen tarvitsee muutakin kuin pari lisäkiloa eli pää kuntoon!
Terveisin: koko yläasteen ajan erilaisista syömishäiriöistä kärsinyt.
Näin asia on. Koska japanilaiset ovat muutenkin hieman huolissaan siitä, voiko ulkomaalainen syödä heidän raakoja kalojaan ja osaako hän syödä puikoilla, voi syömästä kieltäytyminen loukata heitä. Sitäpaitsi olisi todella suuri menetys olla Japanissa tutustumatta maan upeaan ruokakulttuuriin.
Toinen juttu on isäntäperhe tosiaan. Kun he ystävällisesti avaavat ovensa ulkomaalaiselle nuorelle, he tottakai olettavat, että vaihtojärjestö on valinnut tasapainoisen, hyvinkäyttäytyvän nuoren joka osaa sopeutua perhe-elämään ja maan kulttuuriin. Ei heillä ole haluja eikä resursseja alkaa hoitaa ulkomaalaisen mielenterveydellisiä ongelmia.
Ihmettelen myös, että ap:n vanhemmat ovat valmiit laskemaan mielenterveydellisistä ongelmista kärsivän lapsensa ulkomaille pitkäksi aikaa.
Vaihtovuosi on yleensä hauska mutta haasteellinen jo ihan ilman moisia huolenaiheita. Itse lihoin vaihtovuonna, mikä lienee yleisempää kuin laihtuminen, mutta usein stressi vaikuttaa jollain tapaa myös ruokahaluun, sinulla se saattaisi johtaa anoreksian syventymiseen. Tärkeintä mielestäni olisi hoitaa itsesi ensin kuntoon. Tämä vain siis minun mielipiteeni.
Ulkomailla opiskelu on aina stressaavaa ja ihan syystä sinne lähtevän tulisi olla mielenterveydellisesti hyvässä kunnossa. Syömishäiriösi tod.näk. vain pahentuisi ulkomailla, koska olet kovemman stressin alla ja kaukana vanhoista kavereista ja perheestäsi. Lisäksi vaihto-oppilaana asut perheessä, ja sinun on syötävä sitä ruokaa mitä he syövät ja usein se on raskaampaa ja rasvaisempaa kuin suomalainen ruoka. Suomalainen tyyli, että kukin syö yksin iltaruuan milloin syö ei ole käytännössä esim. USASsa, vaan yhteiset ateriat ovat tärkeä osa perhe-elämää. Syömishäiriöiset eivät sovellu tällaiseen vaihtoon.
En siis suosittele sinulle lukiovaihtoa.
Kannattaa muistaa, että myöhemminkin pääsee kyllä vaihto-oppilaaksi. Yliopisto- ja AMK -opiskelijoiden vaihto-opiskeluun ulkomailla saa tukeakin (opintotuki, mahdolliset apurahat). Itse en edes halunnut lähteä vielä lukioaikana vaihtoon, koska ajatus vieraassa perheessä asumisesta tuntui liian oudolta. Sitä paitsi parikymppisenä on paljon vapaampaa, ei ole ketään vahtimassa ja asuntoloissa on saman ikäistä porukkaa :) Toki tämä vaatii sitä, että pystyy huolehtimaan itsestään. Suosittelen, että hoidat itsesi nyt ensin kuntoon, koska vaihtoon ehdit myöhemminkin, ja sitten myöhemmin se on todennäköisesti jopa paljon hienompaa. Onnea matkaan!