Miksi mies ei kosi?

Olette molemmat vielä hyvin nuoria, varsinkin mies! En yhtään ihmettele ettei hän vielä halua naimisiin. Lakkaa painostamasta miestä ja keskity johonkin muuhun. Sanoisin, että kosintaa kannattaa odottaa vasta 2-3 vuoden päästä, jos silloin vielä olette yhdessä ja teillä menee hyvin.

yli vuoden...?!? toivottavasti et ole tosissasi
tuon kysymyksen kanssa... onko tullu mieleen,
että juuri tuollaiste liitot koristaa eniten
niitä erotilastoja.. me on oltu yli 4 vuotta
yhdessä, eikä edes kihloissa.. kokoaika kyllä
asuttu yhdessä. Miksei voi ensin asua ja oppia
tuntemaan toinen kunnolla, ihan ilman sormuksia?
vai onko siisti päästä juhlimaan häitä yms...?

Mitä ihmettä.Itse olen 23, enkä tule menemään naimisiin vielä viidenkään vuoden päästä, vaikka minkälainen nainen sattuisi tulemaan vastaan. Naimisiin mennään muutenkin liian heppoisin perustein. Suuret tunteet ei aina riitä ja homma päättyy eroon. Ei kiinnosta.

siis kerron mun tarinani mä olen seurustellut vuodesta 2003 elokuusta saakka tulevan mieheni kanssa. muutimme 2005 yhteen maaliskuussa ja kihloihin menimme 2006 juhannuksena koska MINÄ kosin. nyt heinäkuussa on varattu kirkko koska MINÄ halusin ei mies niin välittänyt ja hän on sentäs 31. eli ei miehet tosiaan kosi.. sis ei kaikki miehet. on niitä poikkeuksia.
T. nainen 26

Miehille naimisiinmeno, kosinta yms. eivät vain yleensä ole niin tärkeitä kuin naiselle. Ja onhan miehesi tosiaa vielä aika nuorikin, mutta toisaalta sitoutumisen halu ei ole aina iästä kiinni. Jos asia on sinulle tärkeä, ota se puheeksi ja kerro, mitä haluat. Mies ei sitä välttämättä tule ajatelleeksi vielä lähitulevaisuudessakaan. Tai jos "yllätyskosinta" on sinulle tärkeä, sitten vain odottelet, että josko...

tekstissäsi eniten se, että mainitset miehen olleen kaikin puolin ihana, lukuunottamatta alkuaikojen yhteydenpitoa entiseen naispuoliseen ystävään.
Eli vaikka tämä nyt ei varsinaisesti aiheeseen liitykään, niin eikö miehelläsi saa mielestäsi olla naisia ystävinä? Vaikka kyseessä on entinen ihastus, niin sinun kanssasihan mies kuitenkin on. Luottamusta peliin. Kyllä suhteen pitäisi kestää myös vastakkaista sukupuolta olevat ystävät.

seurusteltiin 7 v. joista 5 v kihloissa ja 4 asuttiin yhdessä.

"Syksyllä menemme naimisiin" julkisti tuo nainen kysymättä minulta mitään.

Muutaman kuukauden päästä sama nainen ilmoitti haluavansa purkaa kihlauksen.

Päätös naimisiin menosta ei siis tee jokaista onnelliseksi.

Ette edes tunne vielä. Minäkin haluan rouvaksi ja emännäksi ja liudan lapsia, mutta en niin että minä tai mieheni olisimme onnettomia. Ja sen yhteensopivuuden ja toimivuuden voi parhaiten (vaikka ei tietenkään vedenpitävästi) taata tutustumalla kunnolla ennen suuria päätöksiä.

Menimme naimisiin seitsemän vuoden seurustelun jälkeen. Vähän vähempikin olisi muutoin riittänyt, mutta olin hyvin nuori tavatessamme. Mutta sen voin sanoa, että yksi vuosi on aivan liian lyhyt aika, jotta toisen voisi tuntea kunnolla. Niin että odota nyt AINAKIN yksi lisää!

Ja sitten, kun tunnette toisenne, rakastumisen huuma on laantunut, olette riidelleen ja raivonneet ja oppineet lopulta keskustelemaan molempia osapuolia kunnioittavasti sekä olette selvittäneet itsellenne ja toisillenne mitä todella tahdotte elämältänne ja liitoltanne, SITTEN voit vihjaista miehelle että olisiko jo aika, jos se ei hänelle itselleen mieleen juolahda.

Ymmärrän kyllä sinua asiassa, mutta tuo vuosi on oikeasti ehkä liian aikaista mennä kihloihin. Itsellänikin alkaa jo tuntua turhauttavalta kun mies ei tee mitään sitoutuakseen, vaikka meillä on valtavan hyvä suhde. Olemme olleet yhdessä 3,5 vuotta ja asuneet 3v siitä yhdessä. Olen sitä mieltä, että jos ei tuossa ajassa osaa päättää sitä haluaako olla toisen kanssa, niin sitten ei varmaan halua. Ja jos suhde on tosi hyvä, niin eikö siitä pitäisi olla onnellinen ja haluta se toinen koko loppuelämäksi??? huoh, alkaa usko menemään kun asia on itselle niin tärkeä. Olen jo kohta 26vuotias, en siis mikään pikku neiti enää ;)
Onhan asia varmaan kaikille niin henkilökohtainen, ettei voi rueta ketään neuvomaan. En minäkään silti halua, että mies menee kihloihin kanssani vain siksi että minä haluan. En aio kuitenkaan odottaa koko loppuelämääni tässä ilman mitään syvempää. Jonkun verran sitä pitää itseäänkin arvostaa..

Hei!
on todella vaikeaa sanoa,miksi....Olen itse seurustellut 3v oman kultsin kans ja ensimmäinen vuosi oli ku helvetin vuoristorata.me erotikiin 2v sitten,koska hänen mielestä en ollut se oikea ja hän oli löydänyt uuden suhteen....ei mitään kiva tunne,koska itse en aavistanut ollenkaan että jotain olisi ollut pahasti,kumminki isku oli kova ja olin tosi alamaissa. kuukaus myöhemmin hän tuli ja pyysi anteeksi oma tyhmyyttä ja seliti omia pelkoja ym. tunteeni häneen kohtaan olivat niin voimakaat että otin hänet takaisin.meillä oli ihana kesä ja lokakuussa sain häneltä kihlasormuksen.silloin puhuimme aika paljon häistä ja muista semmoisista ihanista asioista.4 kk myöhemmin hän vain sanoi,että häät on kumminkin iso askel,mikä tule maksamaanki kauhean paljon ja kui hänellä oli entinen avioliitto ollut kamala,niin hän ei haluakaan enää naimisiin koska pelkää,että tulee sama vikatikki. Lisäksi hänen mielestä voisimme asua yhdessä ihan noin vain ,siis avoliittossa ilman mitään .se oli kui kylmä vesi mun niskaan ja loukkautuin pahasti. ihan kui en kelpaisi hänelle vaimoksi. nyt olemme asuneet yhdessä,ei ole suunniteltu mitään semmoisia yhteisiä asioita,elämme päivästä toiseen ja katsomme mitä tulee,vaik mul kolkuttaa aivoissa se,että tulevaisuus on epävarma,ehkä hän haluaa pistä poikkiin jossain vaiheessa ja avoliitoa on helpompi lopettaa kui avioliittoa...ei mitään kiva tunne. suututtaa se,että aluksi pyydetääs ja sit perutaas.jää tosi huono fiilis ja en osa ajatella asiaa yhtään. suosittelen kumminki kestämään niin kauan,että hän ite on asiasta varma.jos alat painostamaan ja rutisemaan,sit äijä häipyy jossain vaiheessa tai suhde kärsii.kyll joskus saat sen sormuksen,jos ei häneltä,sit kumminki saat joskus. jokaiselle on olemassa se oikea tai ehkä vois sanoa niinki,et jos hänelle ei kelpaa,on olemassa jossain se toinen kenelle kelpaat. kyll miehiä riitä täs maailmassa.

Jos haluat naimisiin, niin kysy "mennäänkö naimisiin?" Mitä sitä turhia mieheltä odottamaan, jos kerran sinä olisit valmis jo asiasta keskustelemaan. Voipi olla että mieskin ihmettelee samaa: miksi sinä et kosi?