Kirkkoon ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille oppilaille opetetaan peruskoulussa eka luokalta alkaen "oman uskonnon" sijaan elämänkatsomutietoa (et).
"Vanhaan aikaan" myös uskonnottomien kotien lapsia laitettiin ensisijaisesti uskonnon opetukseen. On mahdollista että joissakin kouluissa rehtorit ynnä muut koittavat yhä ohjata, jopa painostaa vanhempia edelleen laittamaan lapsia et:n sijaan uskontoon.
Miten teidän koulussanne? Menikö kaikki normaalisti, vai "mainostiko" rehtori kovasti, että olisi suotavaa valitakin uskonto..?
"Vanhaan aikaan" myös uskonnottomien kotien lapsia laitettiin ensisijaisesti uskonnon opetukseen. On mahdollista että joissakin kouluissa rehtorit ynnä muut koittavat yhä ohjata, jopa painostaa vanhempia edelleen laittamaan lapsia et:n sijaan uskontoon.
Miten teidän koulussanne? Menikö kaikki normaalisti, vai "mainostiko" rehtori kovasti, että olisi suotavaa valitakin uskonto..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerroimme ensimmäisestä paperista asti, että me emme kuulu kirkkoon. Kertaakaan ei kukaan ehdottanut uskontoon osallistumista, vaikka kävimme pitkät palaverit siitä, miten asia hoidetaan kun lapsemme on koulun ainut ei-uskontoon osallistuva. Lopulta saimme sovittua, että hoidamme uskonnollisen kasvatuksen itse.
Mukava kuulla, että Teihin ei yrittty vaikuttaa. Toisaalta on ikävä kuulla, että koulussa tai kunnassa - koulutuksen järjestäjä on kunta - ei olisi muita oppilaita, jotka eivät osallistu uskonnon opetukseen. Kaikella todennäköisyydellä kirkkoon kuulumattomia on enemmän, mutta syystä tai toisesta he ovat sitten ilmoittaneet lapsensa "omaan uskontoon" (joka ei ehkä ole oma). Jos he eivät ole erikseen ilmoittaneet, heille pitäisi opettaa elämänkatsomustietoa.
Näinhän se pitäisi olla aina, riippumatta mitä uskonta kotona tunnustetaan, niin uskonasioiden ei pitäisi kuulu mitenkään kouluun. Koulussa voitaisiin sivuta uskontoja muiden aineiden yhteydessä, mutta ehdottomasti ilman tunnustavaa opetusta.
koulussa ei ollut muita. Kunnassa arvatenkin on, mutta kyse on pienestä kyläkoulusta, josta on tuhottoman pitkä matka keskustan kouluille. Olisi minusta väärin lasta kohtaan, että hänen uskonnottomuuttaan rankaistaisiin sillä, että lapsi joutuu uhraamaan kauheasti aikaa päästäkseen sille yhdelle viikottaiselle tunnille taksilla jonnekin kymmenien kilometrien päähän. Se olisi meidän tapauksessa tarkoittanut ensin kahta hyppytuntia ja sitten matkat ja elämänkatsomustunnin ja kotimatkan, jolloin 12 päättyvästä päivästä olisi tullut 15.30 päättyvä. Eikä kuntaa kiinnostanut muutenkaan kustantaa matkoja.
Toinen vaihtoehto olisi ollut, että lapsemme (siis toistaiseksi ekaluokkalainen) olisi opiskellut itsenäisesti toisessa luokassa yksin hänelle annettuja tehtäviä. Mielestäni sekään ei ole oikein reilua, eikä vastaa mielestäni koulun tarkoitusta antaa opetusta. Niinpä päädyimme siihen, että huolehdimme omien käsitystemme mukaisesta uskonnollisesta opetuksesta kotona.
Hyvin olette tuon asian nyt järjestänyt.
Tarkoitus ei ollut kritisoida.
Toivottavasti lähivuosina tulee pari-kolme muuta, niin kyläkouluun ja alaluokille tulee lisää elämää ja elämänkatsomusta. :-)