Kysynpähän vaan että kuinka tuon salaman kanssa kannattaa toimia? Aina toitotetaan ja korostetaan salamattoman kuvan puolesta ja tunnelman pilaamisesta ja salaman välttämisestä viimeiseen asti. Silti aina televisiosta nähtynä kaikki ammattilaiset kuvaavat salaman kanssa lehdistötilaisuuksissa, haastatteluissa, tänään missikilpailuissa, yleisurheilukentillä juhlivaa voittajaa kuvatessaan ja lista on loputon. Maisemakuvissa nyt ymmärtää salamattomuuden mutta kertokaahan nyt joku joka tietää syytä tähän.
Totuus salaman käytöstä
välähdys.....
172296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
on usein p...eestä, joten tunnelman säilyttäminen ei ole kovin oleellista. Mitäpä semmosessa tunnelmassa on säilyttämistä, jos kirkkaalla taustalla kuvattavan naama on mustana varjossa?
Yleensä kantsii käyttää vallitseva valo hyödyksi ja tilanteen mukaan täytevaloa salamalla, joskus on valaistava koko kuva salamalla kun tilanne sen vaatii.
Kuvasin aikoinaan melkein kymmenen vuotta kokonaan ilman salamaa. Toisessa rugossa oli viisikymppinen dia ja toisessa jotain nelisatasesta tonnikuusisataseen tilanteen mukaan. Suora salama pilaa lähes aina tunnelman, mutta ei pressikuvissa haetakaan yleensä tunnelmaa. Vallitsevallavalolla saa usein parhaan fiiliksenpaitsi tilanteissa, joissa vallitseva valo on sekavaloa.
Salamavalon käyttö on sitten oma lajinsa kokonaan. Perusedellutys on kääntyväpäinen salama. Noista kameroihin kiinteästi asennetuista tuikuista on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Tosin joku kertoi täällä käyttävänsä sellaista orjana toimivan pääsälaman laukaisuun, mikä oli ensimmäinen järkevä käyttötarkoitus moiselle.
Kääntyvästä päästä on hyötyä vain tilanteissa, joissa on heijastavia pintoja sopivalla etäisyydellä ja suunnalla.
Suora salama on usein ainut mahdollisuus.
Salamien suurin ongelma on valon pistemäisyys. Pitäis olla aina oma "sateenvarjo" mukana, jonka piikeillä voisi sitten tökkiä kilpailijoita silmille ja pitää ne kauempana.
..vaikkapa hautajaisista arkulle kukkia laskevista ihmisisä kuvan ilman täytevaloa (ilman salamaa) jos ikkunasta paistaa suora auringonvalo vitivalkoiseen arkkuun ja arkun ympärillä on suuri joukko tummia ihmisiä mustissa vaatteissaan varjossa? Kontrastit ovat päätähuimaavia. Täytesalama oikein käytettynä pelastaa tilanteen, ja hommasta selviää kunhan äheltää hetken tietsikalla. Olishan se kiva tunnelma kun arkku on valkoinen möykky ja mustia hahmoja ympärillä mistä ei yksityiskohdat erotu. valotus on kohdillaan....pillalla molemmista päistä.
Tämä on sitä kuvaajan arkea, ja kaikesta pitää selviytyä ja saada asiakkaille kunnon kuvat.
...kuvastaa ehkä hyvin ammattikuvaajan arkea ja harrastajakuvaajan halua vielä joskus saada SE kuva.
.... jos jonkun homman hoitamiseen ei voi ostaa kallista lisälaitetta, niin hommaa ei voi hoitaa?
Ei se heijastaviin pintoihin tökkää. Yksinkertaisinta on kietaista kumilenkin avulla vaikka A-4 paperiarkki siihen salmaan heijastimeksi. Omasta mielestäni kuplamuovihuppu on myös käyttökelpoinen. Kyllähän noita salaman päälle aseteltavia heijastimia saapi ihan ostaakin, mutta ei niistä kannata paljoa maksaa, kun niitä on niin helppo värkätä vaikka lennossa käsillä olevista tarpeista.
Tuo on täyttä totta. En muista koskaan nähneeni oikeasti hyvää kuvaa joka on otettu kameran omalla kiinteällä salamaalla. Toki niillä saa ikuistettua hetkiä mutta hyviä kuvia niistä ei vaan tule.
Olen useasti ollut tilaisuudessa, jonka alussa on toivottu, että kaikki kuvaavat paikalta ilman salamaa. Yleensä kaikki lähtevät kävelemään ja käyttävät salamaa. Onko hautajaisissa jälkeenjäänneiden suru vai sen ikuistaminen tärkeämpää? Joku ratkaisi ristiäisissä ongelman verkkoon liitetyillä studiovaloilla, jotka välähtivät orjakennolla valkoiseen kattoon.
Jotenkin tuntuu että elämä on siirtynyt kuvaruudelle. Aikaisemmin hautajaisissa otettiin muutama kuva ja yhteinen suru oli pääasia. Mummun hautajaisissa kuvasi serkkuni (suvun ainoa ammattivalokuvaaja) mutta en edes huomannut kuvaamista.
Olen jo siinä iässä, että katselen vanhoja kuvia. Katson usein kuvia omasta nuoruudesta, lapsista kun he olivat pieniä, sukulaisista arkisen puurtamisen äärellä, kadonneita maisemia ja muutamia hienoja, omia otoksia. Kuvat sukujuhlista on jäännyt albumeihin tai laatikoiden pohjille eikä niitä ole edes skannattu suvun yhteiseksi omaisuudeksi. Ainoa poikkeus "sukujuhlista" on äidin perinnönjako, jossa kuvasin tyhjää ja tuttua asuntoa ennen sen hajoittamista (perintö jaettiin vartissa ilman riitaa).
"Olishan se kiva tunnelma kun arkku on valkoinen möykky ja mustia hahmoja ympärillä mistä ei yksityiskohdat erotu. valotus on kohdillaan....pillalla molemmista päistä."
Oikeasti mitä väliä? Jos valottaa kasvojen mukaan, ihmiset tuntee ja onko oikeasti sekään tärkeätä. Lopuksi voi kuvata arkun siten että kukat näkyy. Ennen hautajaisia pitäisi sopia mitä kuvataan ja kertoa miten se häiritsee hautajaisia.
kun olen hautajaisia kuvaamassa, ei paikalla ole muita kuvaajia. Pukeudun asiallisesti, liikun senverran kuin on pakko ja otan kohttuullisen määrän kuvia muistoksi jälkipolville. Silloin on vain yksi kuvaaja ja kaikki oleellinen tulee kuvattua mahdollisimman vähin häiriöin ja kaikki omaiset ja hautajaisvieraat saavat keskittyä täysin itse tapahtumaan. Ja yleensä kuvaan vain silloin, kun on vartavasten pyydetty. Tilauksen tekijällä on oikeus saada kohtuullisen hyvät kuvat. Jokusen kerran on tullut kysyttyä asianomaisilta jälkikäteen, että oliko kuvaamisestani häiriötä. Kertaakaan ei ole vielä valitettu, moni sanoo että eivät ole edes huomanneet kun siinä tilanteessa on muutakin tekemistä kuin seurata kuvaajan työskentelyä.
Joskus olen tehnyt kuvia jostain siunaustilaisuudesta, jossa oli innokas harrastelija ottanut pokkarillaan yli 250 kuvaa 1 tunnin toimituksessa, mm. lähikuvia surevien lähiomaisten kasvoista. Pikkasen teki pahaa selailla näitä mestariotoksia, kun kaiken lisäksi valotukset, tarkennukset ja valkotasapainot heittelivät laidasta laitaan. Salamaa oli käytetty, ja arvata saattaa että tämmösen harrastelija-amatöörin säheltämiset eivät voineet olla aiheuttamatta häiriötä.
Paperi salaman edessä ei ole heijastin, vaan sitä käytetään hajoitamaan ja pehmentämään valoa. Käyttökelponen keino aika usein.
Varsinkin järkkäreissä kiintestä salamista on enemmän haittaa kuin kuin hyötyä. Ne mm. vievät tilaa prismalta, mikä on osasyy halvimpien kameroiden huonoon etsimeen.
erityisesti sinua enkä edes hautajaisia vaan yleistä kehitystä, jossa tilanteen tallentamista pidetään tärkeämpänä kuin tilaisuutta.
Kauan sitten Suomi-Ruotsi yleisurheilu maaottelut olivat aina loppuunmyytyjä. Jos seurasit korkeutta, et tiennyt tuon taivaallista toisen kenttäpuolen tapahtumista (juoksut olivat tietenkin poikkeus). Transistoriradioiden yleistyttyä moni otti radion mukaan ja sen avulla pystyi paremmin seuraamaan koko maaottelua. Nykyään katsotaan televisiosta lähikuvina parhaat palat. Tällainen huippukohtien korostaminen ja elämän siirtäminen kuvaruudulle on tapahtunut kaikkialla.
Digit tuovat valitettavasti saman kehityksen myös yksityisiin juhliin. Tämän jeremiadin syy on ensi kesällä olevat siskontyttären rippijuhlat, joihin tietenkin otan mukaan kameran. En käytä kirkossa salamaa, kuvaan paikalta. Jos ISO 1600 herkkyys ja F/2,0 ei riitä kuviin, kuuntelen papin puheen. Kuvaan sukulaisten keskeltä, joten häiriö on kohtuullinen.
mitä pidempi on kuvausmatka, sitä suurempipinta-alaisen hajottimen salama vaatii. Pikkuläpyköitä on ihan turha ratustaa jos ei kuvaa ihan läheltä. Katonkautta heijastaminenkin on siinä-ja-siinä....jos katto on väärän värinen ja matkaa sinne on yli 10 metriä yhteen suuntaan....
Monet rupuhajottimet on joku nörttipoika suunnitellut, toimivat vain vaakakuvilla niinkuin olettavat kuvia aina katsottavan. Kunnon systeemien pitäis toimia yhtä hyvin pystykuvillakin, niitä onkin harvassa. Mulla on 1 semmonen.
Jos uutena vuotena ampuu raketteja, ei näe raketteja kun pitää ampua niitä;)
Perhejuhlissa on varmaan hyvä, kun yksi kuvaa kunnolla, eikä jokainen heilu oman kameransa kanssa. Itse työkseni kuvaavana jätän nykyään kamerat kotiin, jos ei nimenomaista toivetta ole toisin esitetty.
Oman seurakunnan kirkossa olen vuosikaudet ollut "virallinen kuvaaja" konfirmaatioiden aikana, papit kieltävät muiden kuvaajien liikkumisen toimituksen aikana ja yleensä menee aika hyvin. Kerran unohtivat sanoa....ja seurauksena oli kaaos.Digikamerakuvaajat valloittivat alttarin, ja melkein piti lähteä siitä porukasta pois kun hävetti niiden muiden puolesta kun keinolla millä hyvänsä niiden olisi pitänyt saada omasta lapsestaan kuva juuri sillä H-hetkellä. kaiken kruunasi ulkopuolinen videokuvaaja joka kuvasi koko ehtoollisen jaon parin metrin päästä seuraten. Sitten se kauppasi sitä videotansa, mutta häiriön aiheuttamisen takia kovinkaan moni ei ollut valmis siitä mitään maksamaan. Sen jälkeen työrauha on ollut parempi, kun seurakuntalaiset saavat ottaa kuvia vain paikaltaan.
Kovinpa mennään taas ohi alkuperäisen aiheen..mutta menkööt tämän kerran;)
.... salaman pää ylös käännettynä ja en tarkoittanut että sillä paperilla peitetään sitä välähdys päätä vaan se paperiarkki jää pystyyn sen välähdyspään taakse ja valo heijastuu siitä kohteeseen. Sama homma sen kuplamuovi tötterön kanssa eli siinäkin salaman pää ylös käännettynä. Totta kyllä ettei noilla jumppasalia valaista, mutta pehmeämpää valoa saa kuitenkin sinne kohteeseen.
Jos vallitseva valo ei riitä eikä halua käyttää salamaa niin silloin pidennetään valotusaikaa. Se taas vaatii jalustan. Mitäpä veikkaat alkaako urheilijat poseeraamaan kovin pitkään kameran edessä? Entäpä lehdistötilaisuus jossa on kymmeniä kuvaajia ahtautuneena persereiän kokoiseen pressihuoneeseen ja jokainen virittelee jalustan kameralleen, saattaa loppua tontti kesken hyvinkin nopeesti. Eri asia on esim. bändikeikat ja teatteriesitykset jossa salamanpaukuttaja lentää pihalle ennen kuin salama on ehtinyt sammua. Ja niissä tilaisuuksissa valaistus on osa esitystä, siellä se salama tappaa tunnelman heti, eikä pitkän valotuksen aiheuttama liike-epäterävyys haittaa lainkaan. Kyllä kitaristi näyttää aidommalta kuvassa jos siinä on vähän liikettä havaittavissa, ettei ihan patsaaksi/basistiksi luule. Samoin tanssija joka on pysäytetty kuvassa salamalla ja lyhyellä valotusajalla ei näytä tanssijalta lainkaan. Kyllä tietynlaisissa kuvissa pitää olla liikettä näkyvissä. Muotokuvassa taas pienikin liike saa kuvan näyttämään epäonnistuneelta.
> Kysynpähän vaan että kuinka tuon salaman kanssa kannattaa toimia?
Kannattaa opetella käyttämään sitä salamaa. Salaman kanssa kuvaaminen poikkeaa aika tavalla vallitsevassa valossa kuvaamisesta, joten opiskelu pitää tavallaan aloittaa alusta.
> Aina toitotetaan ja korostetaan salamattoman kuvan puolesta ja tunnelman pilaamisesta ja salaman välttämisestä viimeiseen asti.
Tämä on se helpompi tie, vikahan on tottakai välineissä eikä miehessä, kun suksi ei luista.
http://www.flickr.com/groups/strobist/pool/
Täällä on salamalla otettuja, korostettuja ja tasapainotettuja kuvia. Jokainen voi pähkäillä olisiko näitä luonnonvalossa voitu ottaa tai jättää ottamatta. Minun mielestä siellä on erittäin hyviä kuvia salamalla korostettuna. Rohkeasti vaan kokeilemaan, minä ainakin kokeilen!
http://www.strobist.blogspot.com/ löytyy hyviä kirjoitettuja vinkkejä salamankäytöstä ja videoita myös.