Ostin koiranpennun viime perjantaina. (pitkään suunniteltu päätös.)
Nyt kuitenkin minusta tuntuu että "petin" sen toisen pennun joka minulla oli aikomus ensin ostaa. Minua kalvaa jatkuvasti kun mietin sitä toista koiraa.
Miten tästä pääsisi yli? En voi enää antaa tätä nykyistä pois kun olen jo niin kovasti siihen kiintynyt. ;(
Nyt kuitenkin minusta tuntuu että "petin" sen toisen pennun joka minulla oli aikomus ensin ostaa. Minua kalvaa jatkuvasti kun mietin sitä toista koiraa.
Miten tästä pääsisi yli? En voi enää antaa tätä nykyistä pois kun olen jo niin kovasti siihen kiintynyt. ;(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et kertonut syytä,miksi vaihdoit pennun toiseen.
Minulle oli käydä samoin muutama vuosi sitten.
Pentu,jonka varasin,söi ongenkoukun palasen ja joutui leikkaukseen 3 vk. ikäisenä.
Koukku jäi peräsuoleen kiinni.Lääkäri ei antanut toivoa toipumisesta.Sovimme kasvattajan kanssa,että otan toisen pennun.
Olin saanut paljon kuvia tästä ensin varatusta ja se tuntui jo omalle.Tuntui tosi pahalle.No,pikkuhiljaa tämä leikattu pentu toipui,mutta ei ollut terve luovutusikäisenä.Ajoimme mieheni kanssa toiselle puolelle Suomea hakemaan tätä koiralasta,johon olimme sitten vaihtaneet.
Kun saavuimme perille ja menimme pentuhuoneeseen,sieltä tuli yksi pennuista hurjaa vauhtia suoraan syliini,se oli se pentu,jonka olimme ensin varanneet.Kasvattajalta pääsi itku,kun tätä kohtaamista katsoi.Toi sitten sen toisen pennun,joka oli lähdössä mukaamme...
Mutta ei lähtenyt,vaan tämä eka pentu.
Hoidimme jälkihoidot oman ell.kanssa.Koira toipui täysin ja on nyt 3v.odottava äiti.Loppu hyvin,kaikki hyvin.
Tämä oli meidän tarinamme,mutta nauti sinä koirastasi,eläkä mieti toista.Tehän jo olette kiintymässä toisiinne.Ja koirasi on onnellinen luonasi.
Hei! Olet juuri hankkinut koiran, joten tutustuminen on vasta alkamassa enkä usko että se toinen koira olisi tuntunut yhtään sen enempää "omalta" kuin tämä toinenkaan.. Minulla oli ainakin tunteet pinnassa kummasti kun hankimme kauan kaipaamamme pennun, joten tuollaiset tunteilut kuulostavat hyvinkin tutuilta;) Meillekin tuli lopulta eri pentu kuin mitä olimme suunnitelleet..
Ensimmäisinä päivinä saatoin miettiä, että olikohan tämä nyt juuri se oikea pentu meille, mutta nämä aatokset jäivät vkojen myötä unholaan! Jahka vielä kiinnyt pentuusi enemmän ja hän sinuun, ja arki siitä normalisoituu, tuskin enää edes muistat miltä se toinen pentu näytti :) Ja varmasti sille toisellekin pennulle hyvä koti löytyi! Nauti ihanasta pentuajasta, niin minäkin teen!!!
T: 3kk:n vauhtiveikon mamma
Hankimme viisi vuotta sitten koiran(ei ollut ensimmäisemme). Mennessämme kenneliin valittavanamme oli kaksi eriväristä pentua, valkoruskea ja ruskea. Emme osanneet päättää kumman ottaisimme. Asia ratkesi kun toinen pentu viihtyi koko ajan luonamme (olimme kyykkyasennossa)toisen tutkiessa nurkkia. Tämä valkoruskea pentu raahasi lattialla olevan olkalaukkuni hihnasta ensimmäiselle rappuselle, meidän jutellessamme kasvattajan kanssa valinnan vaikeudesta. Emme tiedä vieläkään miten pieni pentu kiipesi rappuselle laukun kanssa, mutta valinta oli tehty ja tämä pentu lähti mukaamme.
Meillä oli tarkoitus ensin ottaa ruskea pentu, mutta tämä valkoruskea valitsi meidät.
Samoin kävi hankkiessamme tälle valkoruskealle koiralle kaverin, tälläkin kertaa pentu valitsi meidät.
Kasvattaja oli ihmeissään kun yksi pentuaitauksessa olevista pennuista tuli levottomaksi ja yritti aitauksesta pois auton ajaessa kennelin ohi(ajoimme ensin ohi).
Viimeinkin osasimme perille ja menimme pentuaitauksen luo, jossa yksi pennuista hyppi aitausta vasten kuullessaan tulomme. Ojentaessani käteni silittääkseni pentuja, yksi pennuista tarrasi käsivarteeni kiinni tassuillaan eikä irrottanut. Silitin pentua vain vähän, koska olin ihastunut siihen heti sen nähtyäni ja pelkäsin, ettei se olisi meidän pentumme.
Kasvattaja totesi "juuri se pentu joka yrittää kiivetä käsivarttasi ylös on varattu teille", kasvattaja totesi myös meidän ilmeisesti ajaneen ensin ohi, koska juuri tämä pentu oli yrittänyt silloin aitauksesta kiihkeästi pois.
Tehdessämme kauppakirjoja kasvattaja vielä totesi, että jokuset pennut aivan kuin vaistoavat kun omistaja saapuu sitä hakemaan.
Näin kävi meille, molemmat pennut "tunsivat" omistajansa.
Mietipä valitsiko tämä pentu, joka sinulla nyt on, kuitenkin sinut eikä päinvastoin. Myös se toinen pentu on varmasti tyytyväinen uusien omistajiensa luona. Anna itsellesi lupa nauttia pennustasi ilman syyllisyyttä.
Meillä oli "hyvä tuuri", kun saimme itse valita pentumme kun menimme niitä katsomaan..pentuja ei oltu siis ns. varattu. Onneksi kävi niin, että pentu valitsi meidät. Kävi heti ensimmäisenä sukkiimme kiinni ja puri lahkeita :D Muut pennut eivät kiinnittäneet niinkään huomiota meihin, mutta tämä yksi vain pyöri jaloissamme. Muuten päätös olisi kyllä ollut todella vaikea. Samalla tavalla kävi myös toisille, jotka tulivat juuri meidän jälkeemme pentua hakemaan samasta pentueesta. Heidät myös pentu "valitsi" :)
Kuulostaa tutulta.
Meille tuli suloinen pentu noin kuukausi sitten. Etenkin alkuviikkoina mietin vähän väliä tyyliin entä jos, olisiko sittenkin, josjos, miksei tehty niin ja näin... Olimme pentuja katsellessa meinaan ihastuneet kahteen pentuun. Nyt harmittaa, kun en kunnolla siellä pentuja katsellessa koittanut tutustua tähän toiseenkin. Nyt meillä tämä ihana pentu, kuulemme välillä kasvattajalta jonka kanssa ollaan yhteyksissä, kuinka todella rohkea tämä pentu on, ja meidän valitsemamme on aika arka. Tuli välillä sellainen katumus.
Mutta nuo tunteet menevät kyllä pois. Sitä vain tajuaa, että tämä on juuri se pentu joka meillä täytyy olla, hieno koira siitä kasvaa. :)