Olen 18 vuotias nuori nainen, jolla on dysfasia. Minulla on kaksi diagnoosia: Dysfasia, joka on lukihäiriötä pahempi ja vakava masennus ja ahdistustila. Olen käynyt 8 vuotta erityiskoulua ja lähdin lukioon, en kovin hyvilläkään pohja tiedoilla kuin muut. Olen saanut tehdä töitä lukiossa ja minulla on tällä hetkellä 8 keskiarvo lukiossa. Se on omasta mielestäni ihan hyvin. Olen monta kertaa itseltäni kysynyt: " Miksi aina minä joudun tekemään niin kauhean urakan", "Miksi olen olemassa", " Kuinka minä selviän jatkossa vammani kanssa? Asun kotona vielä perheeni kanssa, mutta n. vuoden päästä muutan muualle, jos saan jostain opiskelupaikan. En saa oikein tukea mistään, enkä haluaisi mitään opintolainoja jne. Minä olen aika usein masentunut elämästä ja sen kovista kolahduksista mitä se tuo joskus. Harrastan kilpaurheilua ja minun henkinen kanttikaan ei ole hyvä ollut koskaan. Olen joutunut ala-asteella koulukiusattavaksi ja se jatkui yläasteellakin pikkuisen. Minua yleensä on kiusattu ulkonäköni takia, tai siitä miten tiedän asioita, koska luen paljon läksyjä.
Minun isäni ja äitini ovat minusta sen huomanneet että olen tullut hieman tanakan puoleisemmaksi, vaikka urheilen n. 4-6 kertaa viikossa ja en ole lähellä 60 kiloakaan.Minulla tahtoo tuo makeinen viedä kielen mennessään. En vain tiedä miten saisin sen kuriin.
Minulla on poikaystävä, joka välittää ja rakastaa minua, hän on ollut paljon tukenani, jos on ollut vaikeeta. Kiitos hänelle tuestaan!
Minun suurin ongelmani on se, etten hyväksy itseäni ja itseluottamus on alhaalla, vaikka minun pitäisi iloita monesta hyvästäkin asiasta. Joskus sitä ei vaan osaa tai jaksa. Olen niin epävarma kaikista asioista, mitä tielleni sattuukin tulemaan. Niin kisoissa kuin koetilanteissakin. Miten minä selviän YO-kirjoituksista tai kisoista... Syön e-pillereitä ja mielialalääkkeitä säännöllisesti. Niistä on ollut jonkin verran apua.
En vain tiedä miten saan tän itsekontrollin takaisin tai edes jotain lohdunsanoja... Onko elämässä jotain sellaista, mitä osaisin tehdä tai olla samassa asemassa kuin muutkin ihmiset.
Sanokaa minun sanoneeni, jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä ja häntä ei voi muuttaa sellaiseksi kuin haluaisi. Jokainen meistä ihmisistä ovat ainutlaatuisia ja ihmisten tarkoitus on tukea toinen toistaa, pahan hetken tullen. Jokainen meistä tarvitsee tukea ja turvaa tässä elämässä.
Minun isäni ja äitini ovat minusta sen huomanneet että olen tullut hieman tanakan puoleisemmaksi, vaikka urheilen n. 4-6 kertaa viikossa ja en ole lähellä 60 kiloakaan.Minulla tahtoo tuo makeinen viedä kielen mennessään. En vain tiedä miten saisin sen kuriin.
Minulla on poikaystävä, joka välittää ja rakastaa minua, hän on ollut paljon tukenani, jos on ollut vaikeeta. Kiitos hänelle tuestaan!
Minun suurin ongelmani on se, etten hyväksy itseäni ja itseluottamus on alhaalla, vaikka minun pitäisi iloita monesta hyvästäkin asiasta. Joskus sitä ei vaan osaa tai jaksa. Olen niin epävarma kaikista asioista, mitä tielleni sattuukin tulemaan. Niin kisoissa kuin koetilanteissakin. Miten minä selviän YO-kirjoituksista tai kisoista... Syön e-pillereitä ja mielialalääkkeitä säännöllisesti. Niistä on ollut jonkin verran apua.
En vain tiedä miten saan tän itsekontrollin takaisin tai edes jotain lohdunsanoja... Onko elämässä jotain sellaista, mitä osaisin tehdä tai olla samassa asemassa kuin muutkin ihmiset.
Sanokaa minun sanoneeni, jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä ja häntä ei voi muuttaa sellaiseksi kuin haluaisi. Jokainen meistä ihmisistä ovat ainutlaatuisia ja ihmisten tarkoitus on tukea toinen toistaa, pahan hetken tullen. Jokainen meistä tarvitsee tukea ja turvaa tässä elämässä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ohhoh aika hyvin oot prjännyt tuon dysfasian kanssa! itsellä on vaan luki häiriö ja lievä tarkkaavaisuus häiriö ja senkin kanssa pärjäämine nyt lukiossa tuntuu jo aivan mahdottomalta. tuntuu ettei tästä koulun käynnista tule yhtään mitään.itsetunto tallotaan maan rakoon ja maikat haukkuu laiskaksi ja väittää etten vaan viitsi tehdä tarpeeksi koulun eteen.oikeesti teen hommia paljon enemmän kuin kaverit mutta silti ne pärjää paremmin. maikat vaan saa musta vääränlaisen kuvan kun en malta pysyä paikoillani tunnilla ja unodan kirjoja kotiin,myöhästelen ja mulla on aina tavarat kateissa.
en kyllä näköjään osaa mitenkään auttaa enkä rohkaista sua :s
miten muuten toi dysfasia ilmenee sulla? kun olen siitä jotain lukenut ja miettinyt omalta kohdaltani. kun mulla on vaikeuksia esim puhumisessa silleen että en jotenkin saa ajatuksia puettua sanoiksi, puhe on vähän epäselvää ja tulee vääriä sanoja ja tavuja. usein jutut loppuu kesken kun unohdan mitä olin sanomassa tai en vaan osaa sanoa sitä.ja käytän välil sanoja väärissä paikoissa kun olen ymmärtänyt niiden merkityksen jotenkin väärin.
Joo, mullahan se ilmenee sillä tavoin, että joudun lukemaan monta kertaa esim. jonkun tekstin, hyvin vaikealukuisen sellaisen. Joskus on vaikea poimia tärkeitä asioita. Minullahan todettiin dysfasia 7- vuotiaana. Ekalla luokalla oli vaikeuksia ymmärtää ja puhuin tosi nopeasti. Sitten minulla oli kanssa sanojen merkityksien kanssa ongelmia. Vieläkin saatan joskus sanoa jollekin ihmiselle loukkaavasti, vaikka en tarkoita sitä. Dysfasia jaetaan vaikeaseeen, keskitasoon ja lievään. Minulla on lieventynyt vuosien aikana dysfasia paljonkin, koska olen käynyt erityiskoulua ja opiskellut ahkerasti. Minulla saattaa olla joissakin oppiaineissa isojakin aukkoja kuten matikassa. Onneksi olen päässyt aina ne jotenkin läpi, koska se on minulle hyvin vaikeaa. Minulla on siis myös matemaattisia vaikeuksia.
Jooh, ymmärrän täysin mitä tarkoitat=) Oletko sinä puhunut opettajien kanssa vaikeuksistasi? Tai käynyt foniatrilla? Olen itse huomannut sen, että jokainen ihminen oppii eri tavalla kuin muut. Anna itsellesi aikaa. Kyllä kun otat rauhallisesti niin ymmärrät mitä tarkoitetaan joillakin asioilla. Ennen kaikkea sinä tarvitset tukea ja kannustusta opintoihisi=) Jokainen meistä unohtelee tavaroitaan, ihan niinkuin minäkin joskus:D Siksi laitan aamulla kaikki valmiiksi koulupäivää varten. Nykyään aika monella nuorella on tämän kaltaisia ongelmia, ja minusta se on jotenkin epäreilua, että muut oppivat paremmin kuin toiset. Suoraan sanottuna ärsyttää. Sisulla vaan eteenpäin!