Niin olen pettynyt siksi koska et voinut sanoa mikä on vialla, joko minussa tai meissä tai missä nyt sitten epäkohtia näitkään. Pitäisi sun se ymmärtää että se tuntuu pahalta mun mielestä. Ainahan nyt jokin syy on kaikkeen ja käytöksesi oli niin ristiriitaista. En vaan ollut tottunut sellaiseen aiemmin, enkä osannut tulkita sua kai ollenkaan. Luulin että pidät musta kuitenkin, ja kunnet ole mielestäni ollenkaan sen tyyppinen ihminen, joka tahallaan johtaisi toisia harhaan. Miksi mun kohdalla sitten kävi näin?
* * * * * *
minulta
71263
0Äänestä
Vastaukset 7
Vanhimmat
harhaan?
vieläkään uskoa, että hän olisi niin koittanut tehdä mutta tuntuu vain niin ihmeelliseltä olla tässä tilanteessa, omien tunteideni kanssa yksin, jos toisella ei ole muka osaa eikä arpaa koko asiaan.
yksin omien tunteittemme kanssa. Kuinkas tarkoitat ettei toisella ole osaa eikä arpaa ensin johdettuaan sinua harhaan??
taidettiin varmaan kumpikin olla osallisina tässä kaikessa, kumpikin varmaan käyttäytyi väärin toista kohtaan mutta ei mielestäni niin pahasti, etteikö asioita voisi puhumalla selvittää.
Onhan se eri asia tunteeko kaksi ihmistä samaa tunnetta toisiaan kohtaan vai tunteeko vain toinen niitä yksin. Mulla olisi hänen kanssaan niin paljon puhuttavaa, mutta tuntuu ettei toinen ole niin halukas puhumaan. Sen vuoksi on niin pettynyt olo.
Senkö takia ihmiset ei koskaan puhu minulle, kun 'tuntuu' ettei hän tahdo puhua?
Näin minäkin ajattelen.Milloin meillä olisi mahdollisuus jutella? Eipä meillä ole ollut "omaa aikaa" juttelemiseen.Aina on joku vieressä.Sähköposti on ainoa,mutta en uskalla enää kirjoittaa mitään "henkilökohtaista"..syyn tiedät!!
Ei todellakaan mitään vikaa. Hämmennystä...Se on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa ja selvitettäväksi tarkoitettu asia.
Vika oli minussa kun luulin että sinullakin oli jo joku. En halunnut särkeä sitä ja päätin tyytyä kohtalooni särkien samalla sydämeni...En tiennyt miten toimia. Pelkäsin että jos et tunne niinkuin minä, ystävyytemmekin olisi tärviöllä silloin. Luulin toimineeni oikein, mutta kaikki kävikin päinvastoin. Särjin itseni, loukkasin sinua...en olisi koskaan halunnut sitä tehdä. Häpeän vuoksi en uskaltanut enään ottaa yhteyttä.
Arvaa kuinka paljon oon ikävöiny ja miettinyt sitä kaikkea, vihannut itseäni etten kyennyt sanomaan sitä mitä halusin sanoa...RAKASTAN SINUA!
Haluaisin vain sen kaiken yhdessä sun kanssa. Olet niin hyvä ihminen ja "tutun" sekä turvallisen oloinen ihminen...sielunpuolikas. Tunnuit heti sellaiseksi "oikeaksi".
Älä peljästy! EN VAAN PYSTY OLEMAAN ENÄÄN HILJAA...Haluan että ymmärrät että tunteeni olivat ja OVAT aidot sinua kohtaan. Olen aina ollut huono näissä rakkausasioissa kun kokemusta ei niin paljoa ole;(
sinulle rakas ikäväni! Sinulle sinä ihana mies!