86- vuotias Teuvo-setäni teki kuolemaa.
Hänet oli kotiutettu Siilaisen vuodeosastolta, ja elinaikaa oli annettu 1- 3 kk. Syöpää ei enää voinut pysäyttää.
Minut oli kutsuttu vierailulle hänen maatilkulleen,jonka vanha mies halusi pitää viimeisenä elinpaikkanaan.
Suoraan sanoen ihmettelin saamaani kutsua, olihan setä viettänyt viime vuosikymmenet varsin eristäytynyttä elämää.
Pihapiiriä hallitsi punainen 50- luvun mökki, läjäänkaatuva navetta, ja keltainen puuvaja.
Vajan muistan jo lapsuudestani.Siellä oli vaarin oma alue, hänen työvälineensä, omat tavaransa,lisäksi hän säilytti siellä autoaan.
Ei edes hänen vaimonsa Hiljalla ollut sinne avaimia.Vaja oli aina lukittu.
Astuin sisään, odottaen löytäväni vuoteeseen langenneen tutisevan hahmon.
Sitä suurempi oli yllätykseni, kun pöydän päässä istui suoraryhtinen, teräväkatseinen vanha mies.
-Istumaan Hande, tuli kaukopartiovääpelin suusta.
Hyvä etten napsauttanut asentoa ovella.
Juotiin kupit kahvia, setä Slivovits- vodkan kera.
Hiljalleen, tunnelman vapautuessa, setä pääsi asiaan.
- Tiedät varmasti, että aikani on lähellä?
Mutisin jotain epäselvää.
- Olen seurannut kasvuasi syntymästäsi saakka, ja todennut sinusta kasvaneen kunnon miehen.
Painoin katseeni lattiaan.
- Tosin sen tipoittelun saisit jättää vähemmälle.
Tunsin pakrottavani kuin keitetty rapu.
- Olen myös seurannut autoharrastustasi, vieläkös sinulla on se 164 Alfa- Romeo?.
Nostin pääni yllättyneenä, mistäs hitosta Hän sen tiesi!
- No, jonkunlainen automieshän itsekin olin aikoinaan.
Muistin todella hyvin sedän Skoda Octavian, jonka hän kuusikymmenluvulla vaihtoi heti ensimmäisiin saatavilla oleviin Alfa- Romeoihin.
Niistä virisikin vilkas keskustelu, kunnes setä palautti minut takaisin ruotuun.
- Niin, olen ajatellut testamentata tämän maatilkun rakennuksineen.Onpahan edes joku paikka jossa voit rauhassa ropata niitä vehkeitäsi.
Kyyneleet eivät olleet kaukana silmistäni, kun vuolaasti kiittelin vanhusta.
Sedän tehdessä vodkapaukkujaan, tuli hänen katseeseensa erityisen lämmin sävy.
- Sinäkun olet insinöörismiehiä, ja tekniikasta kiinnostunut, haluaisin näyttää sinulle jotain erityistä.
Vanhus hamusi uuninpankolta, sukkapinon alta avaimen ja äyskähti,- mennään katsomaan.
Yritin ottaa kiinni hänen kyynärvarrestaan, häntä tukeakseni, kun setä tempaisi, silmät leimuten kätensä irti.
- Perkele, minuu tarvihe autella, ei autellut venäläinenkään -44, kun Syvärin yli uitiin.
Vaieten tyydyin askeltamaan vanhan miehen sivulla, kun saavuimme lukitun vajan ovelle.
Veitikkamainen katse silmissään hän kääntyi puoleeni.
- Tämä on minun oma paikkani, täällä olen viettänyt elämäni parhaimmat hetket.
- Täällä on myös salaisuuteni, jota edes Hilja ei tiennyt.
- Tulin huusanneeksi melkoisen tukun rahaa tähän turhuuteen jota en ikinä ole käyttänyt.Tee sillä mitä ikinä haluat...
Vei hetken, ennen kuin silmäni tottuivat vajan hämäryyteen. Ja siinähän se oli, tuliterä peli, enkä yhtään epäillyt sedän sanaa että se on käyttämätön.
Ainoastaan hienoinen pölykerros peitti sen kiiltävää pintaa.
Upea separaattori.
Hänet oli kotiutettu Siilaisen vuodeosastolta, ja elinaikaa oli annettu 1- 3 kk. Syöpää ei enää voinut pysäyttää.
Minut oli kutsuttu vierailulle hänen maatilkulleen,jonka vanha mies halusi pitää viimeisenä elinpaikkanaan.
Suoraan sanoen ihmettelin saamaani kutsua, olihan setä viettänyt viime vuosikymmenet varsin eristäytynyttä elämää.
Pihapiiriä hallitsi punainen 50- luvun mökki, läjäänkaatuva navetta, ja keltainen puuvaja.
Vajan muistan jo lapsuudestani.Siellä oli vaarin oma alue, hänen työvälineensä, omat tavaransa,lisäksi hän säilytti siellä autoaan.
Ei edes hänen vaimonsa Hiljalla ollut sinne avaimia.Vaja oli aina lukittu.
Astuin sisään, odottaen löytäväni vuoteeseen langenneen tutisevan hahmon.
Sitä suurempi oli yllätykseni, kun pöydän päässä istui suoraryhtinen, teräväkatseinen vanha mies.
-Istumaan Hande, tuli kaukopartiovääpelin suusta.
Hyvä etten napsauttanut asentoa ovella.
Juotiin kupit kahvia, setä Slivovits- vodkan kera.
Hiljalleen, tunnelman vapautuessa, setä pääsi asiaan.
- Tiedät varmasti, että aikani on lähellä?
Mutisin jotain epäselvää.
- Olen seurannut kasvuasi syntymästäsi saakka, ja todennut sinusta kasvaneen kunnon miehen.
Painoin katseeni lattiaan.
- Tosin sen tipoittelun saisit jättää vähemmälle.
Tunsin pakrottavani kuin keitetty rapu.
- Olen myös seurannut autoharrastustasi, vieläkös sinulla on se 164 Alfa- Romeo?.
Nostin pääni yllättyneenä, mistäs hitosta Hän sen tiesi!
- No, jonkunlainen automieshän itsekin olin aikoinaan.
Muistin todella hyvin sedän Skoda Octavian, jonka hän kuusikymmenluvulla vaihtoi heti ensimmäisiin saatavilla oleviin Alfa- Romeoihin.
Niistä virisikin vilkas keskustelu, kunnes setä palautti minut takaisin ruotuun.
- Niin, olen ajatellut testamentata tämän maatilkun rakennuksineen.Onpahan edes joku paikka jossa voit rauhassa ropata niitä vehkeitäsi.
Kyyneleet eivät olleet kaukana silmistäni, kun vuolaasti kiittelin vanhusta.
Sedän tehdessä vodkapaukkujaan, tuli hänen katseeseensa erityisen lämmin sävy.
- Sinäkun olet insinöörismiehiä, ja tekniikasta kiinnostunut, haluaisin näyttää sinulle jotain erityistä.
Vanhus hamusi uuninpankolta, sukkapinon alta avaimen ja äyskähti,- mennään katsomaan.
Yritin ottaa kiinni hänen kyynärvarrestaan, häntä tukeakseni, kun setä tempaisi, silmät leimuten kätensä irti.
- Perkele, minuu tarvihe autella, ei autellut venäläinenkään -44, kun Syvärin yli uitiin.
Vaieten tyydyin askeltamaan vanhan miehen sivulla, kun saavuimme lukitun vajan ovelle.
Veitikkamainen katse silmissään hän kääntyi puoleeni.
- Tämä on minun oma paikkani, täällä olen viettänyt elämäni parhaimmat hetket.
- Täällä on myös salaisuuteni, jota edes Hilja ei tiennyt.
- Tulin huusanneeksi melkoisen tukun rahaa tähän turhuuteen jota en ikinä ole käyttänyt.Tee sillä mitä ikinä haluat...
Vei hetken, ennen kuin silmäni tottuivat vajan hämäryyteen. Ja siinähän se oli, tuliterä peli, enkä yhtään epäillyt sedän sanaa että se on käyttämätön.
Ainoastaan hienoinen pölykerros peitti sen kiiltävää pintaa.
Upea separaattori.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hihihihihih
kirjoitettuna, vajasta olisi pitänyt löytyä käyttämätön Volvo Amazon vm. 61.
Eikä mitään separaattoria. Tyhmä juttu!
jokainen odotti sieltä löytyvän pölyttyneen Alfa- Romeon.Mitä sellaisessa jutussa on mieltä, jonka jokainen osaa mielessään ulkoa?
mutta miksi separaattori? Miksi ei jotain fiksumpaa esim. Volvon tunkki.
Tai Sultan Conture SK 70, vedettynä heinäseipään nokkaan...
Farkkukike narunjatkona!
Tämä juttuhan on ollut tälläkin palstalla jo ennemmin. Onko tuo amazon versio jostain kirjasta?
Mukavia juttuja muuten, että jatka vain minunkin puolestani. Joskus tekisi mieli osallistua, mutta ku...
eee
ttt
zzz
dddd
..minäkös niin odotin että siellä vajassa olisi ollut vanha alfa...=) =)
----