Opiskelin itämaista filosofiaa. Tuli vastaan käsite paastota, odottaa, ajatella. Se on erään ajatussuunnan päätavoite, eroaa kovasti länsimaisesta mässäile, kiirehdi äläkä ajattele tyylistä.
Elämä käsitetään virraksi, joka syntyy lukemattomista pikku puroista. Vaikka pysyt paikallasi, virta vaihtuu ympärilläsi. Se menee alaspäin (niin kuin elämä), yhtyy aikanaan mereen haihtuen taivaan tuuliin ja alkaen kiertokulkunsa uudeleen.
Mitään ei ole tehtävissä paitsi paastota, odottaa ja ajatella. Jos ja kun ihminen pääsee oikeasti tähän mielentilaan, hän kokee pysyvää onnea. Kun tarkkailee tätä lännen tolkutonta meininkiä sotineen ja kähmintöineen, tulee miettineeksi tuota idän vaihtoehtoa.
Vai mitä tuumaatte?
Elämä käsitetään virraksi, joka syntyy lukemattomista pikku puroista. Vaikka pysyt paikallasi, virta vaihtuu ympärilläsi. Se menee alaspäin (niin kuin elämä), yhtyy aikanaan mereen haihtuen taivaan tuuliin ja alkaen kiertokulkunsa uudeleen.
Mitään ei ole tehtävissä paitsi paastota, odottaa ja ajatella. Jos ja kun ihminen pääsee oikeasti tähän mielentilaan, hän kokee pysyvää onnea. Kun tarkkailee tätä lännen tolkutonta meininkiä sotineen ja kähmintöineen, tulee miettineeksi tuota idän vaihtoehtoa.
Vai mitä tuumaatte?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Monesti pohditaan elämän tarkoitusta tai sitä mikä on onnellinen elämä. Me lännessä turvaudumme mammonaan, uskomme lottovoiton tai vastaavan johtavan onneen. Idän filosofia pyrkii löytämään elämän tarkoituksen sisältä päin.
Aihe tuli mieleeni lukiessani erästä tätä aihetta sivuavaa kirjaa. Kyllä palstallakin silloin tällöin joku sanoo olevansa tyytyväinen elämäänsä huolimatta vaatimattomista ulkoisista oloista. Siinä ikäänkuin tuo idän filosofia toimii täälläkin.
toteamukseen palstalla voi joku sanoa olevansa tyytyväinen, voin yhtyä.
Ehkä tyydyn vähään, mutta oikein miettien kävin nykyistä elämän tilannettani läpi ja pakko todeta, en halua mitään.
Aineellista en tarvitse, miksi kasaisin mitään entisten lisäksi, kaikkea on jo liikaakin.( ajattelen tämän pesän pois pyyhkimistä jälkeeni)
Mitään rikkauksia en omista, mutta elämä sujuu hyvin näillä tarpeilla.
Olen onnellisten tähtien alla, olen saanut olla terveenä, pystyn nauttimaan elämästä juuri niin kuin minä haluan.( se ei ole mitään suurta)
Taloudellisesti ei mitään reilua, mutta laskeskellen selviän ja saan sen, mitä vaatimaton elämä tarvitsee.( ei ulkomaanmatkoja, joita en kaipaakkaan)
Joskus pieni matka voi piristää, senkin voin toteuttaa.
Ystäviä (todellisia) on muutama ja he elävät kanssani sitä elämää mitä minä tarvitsen, tukevat kaikissa minulle vaikeissa asioissa ja iloitsevat kanssani näistä jokapäiväisistä pienistä iloista.
Kalakaverikin on ja hänen kanssaan luonnossa marja ja sieniretket teemme.
Tässä iässä on jo aikaa nähdä luonnon suoma kauneus, mistä myös voimme ammentaa iloa ja voimaa päiviimme.
Lapset elävät omaa elämäänsä, seurailen heidän edesottamuksiaan liikaa puuttumatta, tarvittaessa olkapäänä toimin.
Vaatimattomat ovat puitteet, mutta tyytyväisenä painan illan tullen pään tyynyyn ja totean, minulla on asiat hyvin, näin toivoisin olevan jokaisella.
Tiedän myös, että kaikille ei sama riitä, vaatimukset ovat suurempia, mutta puhunkin vain omista tarpeistani ja siitä mistä elämän onneani ammennan.
Tulevasta en voi tietää, mutta elän päivän kerrallaan.
toimeentulo nykyisin vaatii lähes paastoamista,terveysneuvojien ohjeet ovat lähes samaa paastoa. Mutta oikein todella paastota ja odottaa sitä pysyvää onnea ja ajatella, joku kurssi siihen pitää varmaan käydä.
Jotku mammonan kerääjät tosiaankin elävät niin kiihkeää elämyksiä etsivää elämää että syvällisempiä ajatuksia siinä tuskin ehtii tulemaan.
OLen kyllä ollut huomaavinaankin miten yllättävän tyhjää tai kapea-alaista heidän ajatuksensa ovat.
Hitaasti kulkemalla näkee enemmän ja ihmettelee näkemäänsä.
Vanhemmat joutuvat aina uudelleen toteamaan etteivät heidän oppinsa mene perille. Miksi lasten täytyy toistaa vanhempiensa tekemät virheet aina uudelleen? Ihannekasvattajakin joutuu toteamaan, että heidän lapsensa haluavat elää elämänsä omin päin ja neuvoin.
Kaikenlaisia muita asioita voi opettaa mutta ei viisautta. Kun jonkun vanhan viisaan sanotaan olevan kaiken kokenut, niin se pitää paikkansa. Hän on käynyt syvällä - joskus pohjassa saakka.
Näin olen käsittänyt asian.
Oman suruni keskelle jäin yksin, lohduttaessaan tosia ei tiedosta omaa tilaansa kunnes voimat uupuvat ja huomaa olevansa omien ajatustensa vanki.
Silloin todella paastoaa ja odottaa löytävänsä jostain sen kipinän joka sytyttää näkemään elämän tarkoituksen ja tarpeellisuuden. Luulen löytäneeni elämäni tarkoituksen, luulen tietäväni kuka olen, sillä vain pohjalla käyden tietää miltä pinnalla on. Itseäään pitää rakastaa ja oppia tulemaan toimeen niiden henkisten eväiden kanssa joita on elämän polun varrelta konttiinsa kerännyt, ehkä jalostanutkin omaan käyttöönsä.
Henkisyys katsotaan pelkäksi uskonnollisuudeksi, joka on mielestäni liian kapea alainen katsantokanta mielen maailmaan. Henkevyys ihmisessä ilmenee monella tavalla.
Itsekriittisyys ja mielen hallinta vaativat kypsyyttä joka usein löytyy mietiskelyn kautta. Monet ajatukset jäävät syntymättä jos ei anna itsellensä aikaa tutustua omaan mieleensä, itseensä, syvimpiä sopukoita myöten.
Tänään voin sanoa olevani elämääni tyytyväinen. Ne elämän roihut jotka polttivat siipeni, ne kosket joiden kuohuista selvisin rauhalliseen poukamaan, ne tuulet jotka eivät kaataneet minua, vaikka laskivat minut polvilleni, kaikki ne ovat se koulu minkä elämä käydäkseni asetti ja tunnen selvinneeni niistä kokeista ehyenä henkisestikin. Enää en kysele kuka olen ja miksi elän, luotan omiin voimiini ja siihen etten koskaan ole yksin, aina on joku heittämässä pelastusrenkaan mikäli elämäni virrassa joudun etsimään apua.
Koko elämä on kasvamista ja oppimista. Meillä tahtoo vain olla niin kiire ettemme ehdi tutustua itseemme.
Voin omasta kokemuksestani todeta ettei se oppimäärä ole koskaan kohdallani täysin suoritettu, mutta alkeiskurssinkin suorittaneena uskallan sanoa; Rakastan elämää juuri tässä hetkessä, unohtamatta että huomenna en ehkä osaa nauttia kaikesta mitä se tänään tarjoaa.