VAMMAT NILS GUSTAFSSONIN KERTOMINA
Rikoksista epäilty Nils Gustafsson kuvaa vuoden 2004 kuulusteluissa vammojaan seuraavasti:
Puukoniskujen aiheuttamat vammat
Gustafsson kuvaa poskeensa kohdistuneesta puukoniskusta aiheutuneen vamman ja ”Sitt oli tässä silmäkulmassa ja sitt on tässä, ja sitt oli päässä ja niskassa oli näitä puukon pistoja..oliks se 10 reikää, puukoniskua päässä plus se yhdestoista, se iso ventti, mikä oli 5 senttiä näin ja 5 senttiä näin”. Kysyttäessä puukoniskuista aiheutuneisiin vammoihin kohdistuneista hoitotoimista Gustafsson kertoo, että ne ommeltiin kiinni. Edelleen Gustafsson kertoo käsivarsissaan olleen puukoniskun jälkiä ja rystysistä nahan olleen pois (29.3.2004, s. 4).
Gustafsson kertoo hänen vanhempiensa kertoneen hänelle pään pistovammoista hänen kotiuduttuaan sairaalasta (14.4.2004, s..3 & 7.5.2004, s. 2). Kysyttäessä hänen omista tuntemuksistaan koskien pistovammoja Gustafsson kertoo hänellä olleen kauheat päänsäryt, mutta ettei hän kykene päähänsä kohdistuneita vammoja itse peilistä näkemään, tai ainakin tällöin hänen olisi pitänyt ajaa hiukset pois. Hän sanoo päänsä olevan arpia täynnä (7.5.2004, s. 3). Kysyttäessä miksi hän on pitänyt yllä liioiteltua kuvaa vammoistaan hän vastaa, että hänelle kerrottiin vammoista ja tottakai hän uskoo kertojiin. Kysyttäessä hän ei osaa sanoa miksi hänen vanhempansa ovat kertoneet hänellä olleen edellä mainitut vammat (7.5.2004, s. 3).
Leukaluun ja rystysten vammat
29.3.2004 suoritetussa kuulustelussa Gustafsson kertoo pistovammojen lisäksi ala- ja yläleukaluun menneen poikki kahdesta kohtaa, mikä korjattiin ikenen läpi vedetyllä raudalla (s. 4). Kysyttäessä leukaluun vammojen syntymistä mahdollisen tappelun seurauksena Gustafsson vastaa, ettei hän muista, että olisi retkellä tapellut kenenkään kanssa (12.5.2004, s. 9). Kysyttäessä hammasklinikalla vuonna 1960 tehdyistä tutkimuksista ja niihin liittyvien asiakirjojen merkinnästä, jonka mukaan leukaluuvammat olisivat Gustafssonin itsensä kertoman mukaan tulleet aamulla hänen herättyään, hän sanoo, ettei muista sellaista (26.4.2004, s. 5). Rystysvammojen osalta Gustafsson arvelee niiden aiheutuneen hänen suojatessaan itseään hyökkäykseltä (29.3.2004, s. 4).
Muut vammat ja toipuminen
Gustafsson kertoo vuoden 2004 kuulusteluissa koko kasvojen vasemman puolen luuston olleen rikki ja korvassa olleen luunpalanen joka pisti, ja tämän takia korva vuosi jatkuvasti verta (29.3.2004, s. 5). Korvavamman johdosta Gustafsson kertoo saaneensa lähetteen korvaklinikalle (s.?) ja olleensa heinäkuussa 1960 kolme viikkoa korvaklinikalla osastohoidossa, jona aikana korva leikattiin (30.3.2004, I, s. 11). 7.5.2004 suoritetussa kuulustelussa Gustafssonin kertoessa vanhempiensa kertoneen hänelle vammoistaan hän kertoo myös hänen äitinsä pistäneen sellaisen huhun liikkeelle, että kun korva leikattiin, sieltä otettiin jotain luupaloja pois. Kysyttäessä miksi näin oli tapahtunut Gustafsson vastaa, ettei hän tiedä mutta sanoo, että koska korva vuoti verta eikä se ollut vuotanut verta sitä ennen yhtään (s. 3).
Gustafsson kertoo, ettei hän kyennyt kävelemään ennen kuin puolitoista viikkoa tapahtuman jälkeen (29.3.2004, s. 5). Viitattaessa sairaalan asiakirjojen merkintöihin joiden mukaan potilas kävelee muutaman päivän kuluttua, Gustafsson sanoo, ettei kävellyt yksin vaan tuettuna (12.5.2004, s. 4). Kysyttäessä mitkä vammat estivät häntä liikkumasta tapahtumapaikalla hän vastaa, että olihan hänellä toinen puoli päätä tohjona (14.4.2004, s. 3). Edelleen hän kertoo tasapainoaistinsa vaurioituneen tapahtuman seurauksena siten, että hän joutui kävelemään kyyryssä eteenpäin katsoen, koska jos hän katsoi sivulle niin ”silloin mentiin” (s. ?). 26.4.2004 suoritetussa kuulustelussa on viitattu ylilääkäri Eero Hirvensalon asiantuntijalausuntoon ja kysytty miksi Gustafsson ei ole hakenut apua vaikka on kyennyt tapahtumapaikalla ollessaan liikkumaan. Hän vastaa, ettei hän ole päässyt mihinkään ja sanoo, ettei hän muista mitään ja toteaa, että hänen on varmaan täytynyt unissaan kävellä siellä (s. 7 ja 9).
Rikoksista epäilty Nils Gustafsson kuvaa vuoden 2004 kuulusteluissa vammojaan seuraavasti:
Puukoniskujen aiheuttamat vammat
Gustafsson kuvaa poskeensa kohdistuneesta puukoniskusta aiheutuneen vamman ja ”Sitt oli tässä silmäkulmassa ja sitt on tässä, ja sitt oli päässä ja niskassa oli näitä puukon pistoja..oliks se 10 reikää, puukoniskua päässä plus se yhdestoista, se iso ventti, mikä oli 5 senttiä näin ja 5 senttiä näin”. Kysyttäessä puukoniskuista aiheutuneisiin vammoihin kohdistuneista hoitotoimista Gustafsson kertoo, että ne ommeltiin kiinni. Edelleen Gustafsson kertoo käsivarsissaan olleen puukoniskun jälkiä ja rystysistä nahan olleen pois (29.3.2004, s. 4).
Gustafsson kertoo hänen vanhempiensa kertoneen hänelle pään pistovammoista hänen kotiuduttuaan sairaalasta (14.4.2004, s..3 & 7.5.2004, s. 2). Kysyttäessä hänen omista tuntemuksistaan koskien pistovammoja Gustafsson kertoo hänellä olleen kauheat päänsäryt, mutta ettei hän kykene päähänsä kohdistuneita vammoja itse peilistä näkemään, tai ainakin tällöin hänen olisi pitänyt ajaa hiukset pois. Hän sanoo päänsä olevan arpia täynnä (7.5.2004, s. 3). Kysyttäessä miksi hän on pitänyt yllä liioiteltua kuvaa vammoistaan hän vastaa, että hänelle kerrottiin vammoista ja tottakai hän uskoo kertojiin. Kysyttäessä hän ei osaa sanoa miksi hänen vanhempansa ovat kertoneet hänellä olleen edellä mainitut vammat (7.5.2004, s. 3).
Leukaluun ja rystysten vammat
29.3.2004 suoritetussa kuulustelussa Gustafsson kertoo pistovammojen lisäksi ala- ja yläleukaluun menneen poikki kahdesta kohtaa, mikä korjattiin ikenen läpi vedetyllä raudalla (s. 4). Kysyttäessä leukaluun vammojen syntymistä mahdollisen tappelun seurauksena Gustafsson vastaa, ettei hän muista, että olisi retkellä tapellut kenenkään kanssa (12.5.2004, s. 9). Kysyttäessä hammasklinikalla vuonna 1960 tehdyistä tutkimuksista ja niihin liittyvien asiakirjojen merkinnästä, jonka mukaan leukaluuvammat olisivat Gustafssonin itsensä kertoman mukaan tulleet aamulla hänen herättyään, hän sanoo, ettei muista sellaista (26.4.2004, s. 5). Rystysvammojen osalta Gustafsson arvelee niiden aiheutuneen hänen suojatessaan itseään hyökkäykseltä (29.3.2004, s. 4).
Muut vammat ja toipuminen
Gustafsson kertoo vuoden 2004 kuulusteluissa koko kasvojen vasemman puolen luuston olleen rikki ja korvassa olleen luunpalanen joka pisti, ja tämän takia korva vuosi jatkuvasti verta (29.3.2004, s. 5). Korvavamman johdosta Gustafsson kertoo saaneensa lähetteen korvaklinikalle (s.?) ja olleensa heinäkuussa 1960 kolme viikkoa korvaklinikalla osastohoidossa, jona aikana korva leikattiin (30.3.2004, I, s. 11). 7.5.2004 suoritetussa kuulustelussa Gustafssonin kertoessa vanhempiensa kertoneen hänelle vammoistaan hän kertoo myös hänen äitinsä pistäneen sellaisen huhun liikkeelle, että kun korva leikattiin, sieltä otettiin jotain luupaloja pois. Kysyttäessä miksi näin oli tapahtunut Gustafsson vastaa, ettei hän tiedä mutta sanoo, että koska korva vuoti verta eikä se ollut vuotanut verta sitä ennen yhtään (s. 3).
Gustafsson kertoo, ettei hän kyennyt kävelemään ennen kuin puolitoista viikkoa tapahtuman jälkeen (29.3.2004, s. 5). Viitattaessa sairaalan asiakirjojen merkintöihin joiden mukaan potilas kävelee muutaman päivän kuluttua, Gustafsson sanoo, ettei kävellyt yksin vaan tuettuna (12.5.2004, s. 4). Kysyttäessä mitkä vammat estivät häntä liikkumasta tapahtumapaikalla hän vastaa, että olihan hänellä toinen puoli päätä tohjona (14.4.2004, s. 3). Edelleen hän kertoo tasapainoaistinsa vaurioituneen tapahtuman seurauksena siten, että hän joutui kävelemään kyyryssä eteenpäin katsoen, koska jos hän katsoi sivulle niin ”silloin mentiin” (s. ?). 26.4.2004 suoritetussa kuulustelussa on viitattu ylilääkäri Eero Hirvensalon asiantuntijalausuntoon ja kysytty miksi Gustafsson ei ole hakenut apua vaikka on kyennyt tapahtumapaikalla ollessaan liikkumaan. Hän vastaa, ettei hän ole päässyt mihinkään ja sanoo, ettei hän muista mitään ja toteaa, että hänen on varmaan täytynyt unissaan kävellä siellä (s. 7 ja 9).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tenovuo saapui Bodom-oikeudenkäyntiin kuultavaksi, ja kuinka tulikaan!
Kun aiemmat lääkäritodistajat esiintyivät arvokkaasti puvussa ja solmiossa, harvatukkainen, silmälasipäinen Tenovuo saapui paikalle villatakissa ja ilman solmiota!
Hän myös huomasi tervehtiä paikallaolijoita!
Sen jälkeen alkoi hänen esiintymisensä, johon kuului jopa kaikkia naurattanut vitsi!
Leppiniemen kysymykseen G:n kärsimän verenhukan määrästä ja leukaluun murtuman vaarallisuudesta hän ei ottanut kantaa...
tietävät jo totuuden, vammoistakin.
Ai, tietääks ne tän Kustaa-sonnin vaivat kans?
Nils Wilhelm Gustafsson
Ensihoidon jälkeen havaittiin, että hänen vammansa eivät ole hengenvaarallisia. Vuonna 1980 hän kuvaili Alibin haastattelussa vammojansa:
"Minulla oli kasvoissani kaikkiaan noin 10 pistohaava, ylä- ja alaleuka murskana sekä lisäksi noin 10 sentin kokoinen ruhjevamma päässä, mikä ilmeisesti tuli siitä kivellä tai putkenpätkällä suoritetusta iskusta. Viiltohaavoja oli myös kyynärpäissäni ja molempien käsien rystysistä olivat nahkat poissa. Kai minä jotenkin olen yrittänyt suojautua... Kaikki päässäni olleet haavat tulivat vasemmalle puolelle, sillä nukuin oikealla kyljelläni. Yksi pistoista vaurioitti tasapainoelintäni, sillä jouduin toipumiseni jälkeen opettelemaan kävelemisenkin uudelleen. Siitä en ole varma, että pääsinkö itse pois teltasta vai vedettiinkö minut. Joka tapauksessa murhaaja yritti vetää minut veteen, sillä paikalla oli minun kantapäitteni jäljet. Joko hän ei ollut jaksanut tai sitten hän pelästyi jostakin, koska oli lopulta jättänyt minut makaamaan telttakankaan päälle."
"Minulla oli kasvoissani kaikkiaan noin 10 pistohaavaa..."
Jo ykskii puuko pisto piän aluveelle, o nii kivulijas, jot siit männöö älyt iha tokkiisa, eik sit ennää niin kymment muuta ennää tajjuukkaa.
On se olt onni, jot nissekusselt on mänt taju jo siit ens kerrast, sil sielt ois tult viel kymmene kertaa paremmat tuskat, ai hitto, et minnuu kauhistuttaaki.
lehdistön valokuvaamana - oliko side päässä ?
Ainakin naureskellen kertoili juttuja muille potilaille. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa.
"Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa."??
Vai niin.
Ei ollut side päässä, ja kuva otettu joskus heinäkuun lopulla Korvaklinikalla, jos Nis joutui pitkään kulkemaan.
Eli ei ihan "viides päivä":)
asiallinen tiedosto nähtävillä aihesta, joka puhuttaa. Kyllä viidentenä päivänä jo oli pakko käydä tupakalla.