Heippa!
Meidän tyttö on nukkunut huonosti siitä lähtien kun tuli ikää 3kk. Nyt neiti on jo reipas 8kk ja edelleen yöt on todella rikkonaisia vaikka ei enää ole vähään aikaan syöty yöllä!
Tyttö nukkuu hyvät päiväunet x2 ulkona ja lisäksi ulkoillaan pari kertaa päivässä. Iltarutiinit on selkeät ja niistä pidetään kiinni. Neiti tuntuu olevan sellaista sorttia, että yölläkin täytyy varmistaa, että äiti on paikalla. Olen huomannut, että kun vauva on heräämässä (vauvan sänky meidän sängyssä kiinni) ja minä alan hengittämään kovaäänisesti niin vauva ei herääkkään.
Yleensä vauvaa herää ekan kerran n. tunnin päästä siitä kun on mennyt nukkumaan ja alkaa känisemään kun tutti on tippunut suusta. Vauvan "itku" kuulostaa IHAN tekoitkulta jos siltäkään. Se on sellista öhö öhö tyyppistä. Ja vauva nukahtaa yleensä samantien kun on saanut tutin suuhun. (Ei osaa itse laittaa tuttia yöllä suuhun, vaikka se on tuttinarulla kiinni vauvan yöpuvussa).
Vauva herää yöstä riippuen joskus enemmän ja vähemmän öhöttämään :-)
Viime aikoina vauva on myös herännyt lähes joka yö ja punkee mahalleen ja siitä kontilleen ja saattaa valvoa parikin tuntia, koska uni ei tule! Yrittää kyllä nukkua, mutta alkaa itkemään kun uni ei tule.
Itse en pysty nukkumaan kun vauva valvoo vaan yritän kaikin keinoin saada häntä nukkumaan, että saisin itsekin nukkua! ;-) Laitan nukkuma-asentoon, tuttia suuhun, pidän kättä päällä rauhoittaakseni ym..
Kysymys kuuluukin, että olenko itse tehnyt vauvasta tälläisen ryntäämällä heti tuttia laittaamaan suuhun kun kuuluu öh öh ja vääntämällä häntä pari tuntia nukkuma-asentoon, vaikka lopulta nukahtaisi varmaan itsekseenkin?
Olenko palvellut vauvaa liikaa öisin ja hän on oppinut siihen?
Reagoinko liian helposti joka väninään?
Mikä tähän olisi paras ratkaisu? No olla tietenkin reagoimatta!
Olen miettinyt vauvan siirtämistä omaan huoneeseen. Seuraako siitä sitten se, että käyn tunnin välein siellä puhisemassa, kun vauva herää kun ei kuule äidin hengitystä?
Vai jos siirrän omaan huoneeseen niin olenko vain menemättä huoneeseen, kunnes vauva itkee OIKEESTI vaiko sittenkään?
Auttaako tässä enää muu kuin huudatus unikoulu?
Kiitos jos jaksoit lukea tämän ja vielä neuvoa jos olet ollut samassa tilanteessa.
Ps. Ryhtyisin huudatusunokouluun jos TIETÄISIN sen toimivan!
Meidän tyttö on nukkunut huonosti siitä lähtien kun tuli ikää 3kk. Nyt neiti on jo reipas 8kk ja edelleen yöt on todella rikkonaisia vaikka ei enää ole vähään aikaan syöty yöllä!
Tyttö nukkuu hyvät päiväunet x2 ulkona ja lisäksi ulkoillaan pari kertaa päivässä. Iltarutiinit on selkeät ja niistä pidetään kiinni. Neiti tuntuu olevan sellaista sorttia, että yölläkin täytyy varmistaa, että äiti on paikalla. Olen huomannut, että kun vauva on heräämässä (vauvan sänky meidän sängyssä kiinni) ja minä alan hengittämään kovaäänisesti niin vauva ei herääkkään.
Yleensä vauvaa herää ekan kerran n. tunnin päästä siitä kun on mennyt nukkumaan ja alkaa känisemään kun tutti on tippunut suusta. Vauvan "itku" kuulostaa IHAN tekoitkulta jos siltäkään. Se on sellista öhö öhö tyyppistä. Ja vauva nukahtaa yleensä samantien kun on saanut tutin suuhun. (Ei osaa itse laittaa tuttia yöllä suuhun, vaikka se on tuttinarulla kiinni vauvan yöpuvussa).
Vauva herää yöstä riippuen joskus enemmän ja vähemmän öhöttämään :-)
Viime aikoina vauva on myös herännyt lähes joka yö ja punkee mahalleen ja siitä kontilleen ja saattaa valvoa parikin tuntia, koska uni ei tule! Yrittää kyllä nukkua, mutta alkaa itkemään kun uni ei tule.
Itse en pysty nukkumaan kun vauva valvoo vaan yritän kaikin keinoin saada häntä nukkumaan, että saisin itsekin nukkua! ;-) Laitan nukkuma-asentoon, tuttia suuhun, pidän kättä päällä rauhoittaakseni ym..
Kysymys kuuluukin, että olenko itse tehnyt vauvasta tälläisen ryntäämällä heti tuttia laittaamaan suuhun kun kuuluu öh öh ja vääntämällä häntä pari tuntia nukkuma-asentoon, vaikka lopulta nukahtaisi varmaan itsekseenkin?
Olenko palvellut vauvaa liikaa öisin ja hän on oppinut siihen?
Reagoinko liian helposti joka väninään?
Mikä tähän olisi paras ratkaisu? No olla tietenkin reagoimatta!
Olen miettinyt vauvan siirtämistä omaan huoneeseen. Seuraako siitä sitten se, että käyn tunnin välein siellä puhisemassa, kun vauva herää kun ei kuule äidin hengitystä?
Vai jos siirrän omaan huoneeseen niin olenko vain menemättä huoneeseen, kunnes vauva itkee OIKEESTI vaiko sittenkään?
Auttaako tässä enää muu kuin huudatus unikoulu?
Kiitos jos jaksoit lukea tämän ja vielä neuvoa jos olet ollut samassa tilanteessa.
Ps. Ryhtyisin huudatusunokouluun jos TIETÄISIN sen toimivan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
huoneessa ollut melkein koko ajn, ikää myös reilu 8kk. Välilllä meilläkin on tommosta öhööhö hommaa, mutta en ota kuuleviin korviin sitä. Rauhottuu itekseen, itku-unikoulua ollaan myös harrastettu, esikoisella toimi tosi hyvin. Ikää kohta 2 vuotta, menee nukkumaan kun enkeli, koska tietää,ettei mikään auta, jos ei siis ole oikeasti hätä. Toi pikkunen ei syö kyllä tuttia, eli meillä ei ole sitä "vaivaa", onneksi. Yritä vaan sitä huudatus unikoulua. Nyt tosin on se ikä, että äitiäiti, ikävä äitiä. Sekin tosin kelpottaa kohta, meillää myös, tsemppiä..
Et ole "lellinyt pilalle" vauvaasi. Heräilyihin on jokin muu syy.
Meillä yksi lapsista alkoi nukkumaan täysiä yöunia vasta siinä vaiheessa kun yövaippa jäi kokonaan pois. Aika paljon tilanne helpottui jo sillä, kun alettiin käyttämään yöllä kestovaippoja. Testattiin kyllä ne kestot ensin päivällä, ja kun opittiin niitä käyttämään, laitettiin yöksikin. Mutta kestovaippojen kanssa heräsi vain silloin kun vaippaan tuli pissat, mutta kertakäyttövaipoissa heräsi 1-2 kertaa yön aikana, vaikka pissannut yön aikana ollenkaan. Ja tämä oli tilanne silloin kun tyttö oli jo yli 2 vuotias. Alle 1 vuotiaana hän heräili vähintään 2 tunnin välein. Ei auttanut unikoulut eikä ruokavaliot.
Toisaalta se, että lapsi ei itke yöllä herätessään, viittaa siihen, ettei hänellä mitään suurta hätää ole.
Vauva on kyllä kova paukuttelemaan päivisin ja joskus öisinkin kun herää niin vääntää paukun ja jatkaa unia. Joskus olenkin ollut sitä mieltä, että paukuttelu on heräily syy. Mutta mielipide aina vaihtuu :-) Ei siitä ota selvää.
Kannattaako 8kk ikäselle antaa esim. disfatylia?
Cuplaton kokeiltiin pari kk sitten, ei auttanut!
on samaa ainetta kuin cuplatonikki. Sitä vaan annetaan enemmän ku ei ole niin vahvaa. Kokeile relatippoja, meillä ainakin auttaa. Kyllä sitten jossain vaiheessa nukkuu niin sikeästi niin ei paukut kovin paljoa enää häiritte..