............................................................................................... ..Sinä kertana me kysyimme kyytiä taksiasemalta. Meille sanottiin että sen päivän ajot on tilattu ja samoin seuraavan, arvasin että kuski haistoi väkevänä lematavan pontikan joka meistä tuoksahti. Ei maltettu olla ottamatta myyntipulloista hörppyjä koska ostajat niitä tarjosi.
Matkaa jalan oli noin puolitoista peninkulmaa ja tie on huonossa kunnossa lumisateiden vuoksi. Lähettiin nostele-maan monoa toisen edelle. Kumpikin oltiin tyytyväisiä viikon hankkeisiin. Euron setelit kahisi taskun pohjalla.
Matka oli ehkä puolessa, kun metsästä hyökkäsi meitä kohti kaksi sinipukuista miestä kummalliset ja mustat lyömäaseet käsissä. Otettiin siinä pitkillä eteenpäin ja syntyi kova juoksu. Alkuun tilanne näytti toivottomalta, mutta vähitellen alkoi rakoa tulla.
Laukut selässä hidastivat juoksua, vaan olimme, me pakenijat nuorempia ja hyväkuntoisia vaikka maaotteluun. Tilanteen laukaisi sivutieltä tuleva avolavaauto ja kuskin tunnistimme salakaatajakaveriksi. Kuski äkkäsi tilanteen , pysäytti auton ja me äkkiä lavalle. Siinä vaiheessa sinipukuiset jäivät jo henkeä vetämään ja hävisivät pian näköpiiristämme.
Eipä mennyt kauaa vaan jo seuraavana päivänäajoimme ratsiaan. Sinipukuinen se toinen niistä,suu virneessä kysyi, että mihin eilen sellainen kiire oli, kun molempien piti niin perkeleen kovasti juosta. Vastattiin, että rosvoja pakoon. Vastaus ei sinipukuisia oikein tyydyttänyt vaan jouduimme kaapatuks heidän alukseensa Aluksen takaistuimella oli kaksi hyvinpukeutunutta miestä, joilla kummallakin oli isot mauserit vyötäröllä.
Meidät vietiin aluksella heidän tukikohtaan jossa meille tehtiin eri kokeita mm valkoisella viivalla kävelyä, nimenkirjoitusta paperille ja suuhun ne tunkivat jonkun pillin joka oli kiinni mustassa rasiassa.
Niinä seitsemänä päivänä jotka kaapattuna olimme heidän tukikohdassaan , tivattiin meiltä harrastukseemme liittyviä asioita jotka olivat mielestämme yksitysluontoisia vain meiden omia joita ei muille kerrota koskaan.
Olimmehan sopineet aikoja sitten että kahdenkeskisistä keittely jutuista ei kerrota tukalimmassakaan tilanteessa..
Kun alkoi jo seitsemännen päivän iltana tuntua siltä ettemme pääsisi pois vielä päiviin niin kaveri keksi että entä se naapurikylän Sakari joka myös keitteli ponua siellä rumpusuon laidalla usein....
Yhdyin aatteeseen ja samana iltana sai taasen Sakari kuljetuksen tukikohtaan ja meidät palautettiin muiden ihmisten pariin...
Matkaa jalan oli noin puolitoista peninkulmaa ja tie on huonossa kunnossa lumisateiden vuoksi. Lähettiin nostele-maan monoa toisen edelle. Kumpikin oltiin tyytyväisiä viikon hankkeisiin. Euron setelit kahisi taskun pohjalla.
Matka oli ehkä puolessa, kun metsästä hyökkäsi meitä kohti kaksi sinipukuista miestä kummalliset ja mustat lyömäaseet käsissä. Otettiin siinä pitkillä eteenpäin ja syntyi kova juoksu. Alkuun tilanne näytti toivottomalta, mutta vähitellen alkoi rakoa tulla.
Laukut selässä hidastivat juoksua, vaan olimme, me pakenijat nuorempia ja hyväkuntoisia vaikka maaotteluun. Tilanteen laukaisi sivutieltä tuleva avolavaauto ja kuskin tunnistimme salakaatajakaveriksi. Kuski äkkäsi tilanteen , pysäytti auton ja me äkkiä lavalle. Siinä vaiheessa sinipukuiset jäivät jo henkeä vetämään ja hävisivät pian näköpiiristämme.
Eipä mennyt kauaa vaan jo seuraavana päivänäajoimme ratsiaan. Sinipukuinen se toinen niistä,suu virneessä kysyi, että mihin eilen sellainen kiire oli, kun molempien piti niin perkeleen kovasti juosta. Vastattiin, että rosvoja pakoon. Vastaus ei sinipukuisia oikein tyydyttänyt vaan jouduimme kaapatuks heidän alukseensa Aluksen takaistuimella oli kaksi hyvinpukeutunutta miestä, joilla kummallakin oli isot mauserit vyötäröllä.
Meidät vietiin aluksella heidän tukikohtaan jossa meille tehtiin eri kokeita mm valkoisella viivalla kävelyä, nimenkirjoitusta paperille ja suuhun ne tunkivat jonkun pillin joka oli kiinni mustassa rasiassa.
Niinä seitsemänä päivänä jotka kaapattuna olimme heidän tukikohdassaan , tivattiin meiltä harrastukseemme liittyviä asioita jotka olivat mielestämme yksitysluontoisia vain meiden omia joita ei muille kerrota koskaan.
Olimmehan sopineet aikoja sitten että kahdenkeskisistä keittely jutuista ei kerrota tukalimmassakaan tilanteessa..
Kun alkoi jo seitsemännen päivän iltana tuntua siltä ettemme pääsisi pois vielä päiviin niin kaveri keksi että entä se naapurikylän Sakari joka myös keitteli ponua siellä rumpusuon laidalla usein....
Yhdyin aatteeseen ja samana iltana sai taasen Sakari kuljetuksen tukikohtaan ja meidät palautettiin muiden ihmisten pariin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
puhut kuin Jaatisen-Siraisen-Parikan ajoista mutta tuo kohta euron setelit viittaa nykyaikaan. Hienoa kun on palstoille saatu joku joka edustaa Lieksan kansantyyliä ja perinnettä sekä on todella asiallinen. Pysy palstoilla huolimatta noista muutamista höhlistä.
.....niitäkkii vaen se Aspeluntti se vasta ajatustenlukija oli, ee tarvinna kun suunittella jottae hommoo niin jopas Aspeluntti soettoo killaatti ja kyseli mitä on tehnyt, missee on oltu ja mitä on mielessä.Ja annas olla jos yönseetuna nous suaresta savukiehkura jonka ne sattu huommoommaan.Ee kerennä keittäjätkää sammahtoo kun jo oli suari piiritetty.
Se huono puol siinä viel oli että keittelyhmmat piti pistee jäehin, aspeluntin nokka haesto pontikan hajun lieksan keskusttaan asti ja tuoas viettiin poekkii tukka putkella pitkin mehtii jos se piäs jäläjille.
Että siinäkkii osas olla äkkipikanen mies. Silimät pullotti piässä ja huuto kuulu pitkin lieksoo kun se äkkäs vian käänttiin lähtemättömästä saapistaan.
Peruna pakoputkessa, sitten Aspeluntin käessä ja lopulta saan metrin piässä sherpparin nurkilla.( hyvä että ee piähän osunna)
Ja annas olla jos sattu joku ilimat piästämmään saapin renkkaesta, no se joku tietysti olin aena minä vaekka en ollu lähelläkkään tapahtumapaekkoo.
Vielä kehtasi loppuaekona aena soetella jotta vieppä se ja se takasi mistee oot ottanna.
Kerran tiukkasi viekistä kähvellettyy venettä ja lupas jalakapohjii kutitella nokialaesella jos ee vene mää omistajalleen.Siltee seisomalta hivvaatin soettoo seleväpäesen kuskin ja hurraatettiin asemalle. Sanon että täs oon, pistä putkkaan jos et saatana usko, minnee oo vieny mittää perkelleen ruuhhee kun itellä on parempi! Ka ee pistännä betonikellarriin vaen käski männä takas mökille muata!
Jäläkkeenpäen paljastu aspeluntin sanomana etä eräs ukko oli valehellu miun piän mänöksi sen takkii kun en myönnä sille ennee vinnoo.. kun oli entisettii maksamati.
Miksi et alkaisi kerätä noita kirjoituksiasi jonkinlaiseksi novellikokoelmaksi.
Sinussa menee hukkaan hyvä kirjoittaja jos et ala koota niitä jotenkin.
Ei Elisama..siinä olis kova työ ja novellit paisuisi niin että tulisi monta osaa, paksuja kirjoja kaikki.
Sitäpaitsi ne pitäs puhtaaksi kirjoittaa ja jäsennellä sekä järjestellä tapahtumien mukaan.
Liian iso homma yhdelle pienelle kuotalle.
Päätalolla on paljon kirjoja ja ne on minusta niin yksitoikkoisia ettei ne sillä korjaantuneet vaikka hän niitä kuin jäsenteli.
Sinulla on niin hyvä tyyli ja todella "kynä hallussa" ettei niistä tarvitse mitään historiallista kronikkaa tehdä vaan vapaata kerrontaa.
Kyllä yksi pieni Kuotta onnistuu kun vain luottaa itseensä ja alkaa.
Kuotikkaat kuotikkaat, äiti tahtoo piilottaa, sama se, löydän ne, terve vaan mua ootetaan..
Tijä tässä kun tahtoo niin kynät kuin rukkasetkin olla usein kateissa, enää puuttusi että kadottasin itseni selekossiin.
No pittää kae ryyppeemistä vähenttöö kovemmin eekä sorttuu ennee kerran läpi laskettuun.
Muuten..mette lupaa aina minulle hyvää säätä ja joka kerta se moikkaa vain minua tai aiakin luulen niin.
On muuten tuohi kahvi melekosta myrkkyy , kun pari kuppii uamulla juopi niin tasan kolome sekunttii on aekkoo juosta vessan...yhen kerran meni neljättä sekunttii ja tietennii rysähti justiisa kun olin pyllistämässä ja housuja riisumassa... sitten mahoton siivo koko vessan nurkassa .
Oottako muuten syönnä niitä kik herneetä?
Minä oon ja sanonnii että elekkee ees kokeelko, nimittäen helekatin kovat pieretykset niistä tulloo ja mahaki mouruvvaa niin kovvoo että luulisi ukoniliman olevan kovan, ee etes muata antanu koko yönä kun korvviin kävi iäni.
Tarkoittaako sana Kuotta jotain vai onko vaan keksitty nimimerkki ?