mitenkäs olette lastenhoidon järjestäneet? onko mummuja ja tuttavia auttamassa lastenhoidossa? ottaako kukaan lapsia mukaan navetalle?
tahtoisin kuulla kokemuksia varsinkin perheistä jossa on pieniä lapsia (alle 5v).
tahtoisin kuulla kokemuksia varsinkin perheistä jossa on pieniä lapsia (alle 5v).
Vastaukset 25
Vanhimmat
Vien lapset aamulla kuudeksi päiväkodille, mieheni aloittelee navetalla. Tullessani (15 km matka) alamme lypsylle yhdessä. Päiväkoti sulkee 17.15, joten työt aloitetaan yhdessä ja kun lapset noutanut tulee, hän jää lasten kanssa sisälle. Tietysti kun jotain extraa on, joskus joutuu joko jättämään sisälle tai ottamaan mukaan. Navetta vaan on aikas vaarallinen paikka.
sitä on lapset olleet aikojen saatossa monella aina mukana ja on terveitä normaaleja kasvanut... minäkin yks esimerkki siitä... (taino, normaalista en tiedä...;)....mutta terve jne :)...)
Eläimet vaistoaa hyvin kun pien ihmislapsi paikalla, kummallisesn hyvin osaavat varoa. :)
jos siis senkokoisia jo jälkikasvu et ite liikkuvat.. vaunuissa olevathan ei vaaroja koe kun ite kattoo mihin laittaa :)
Tästä kauhistuttava esimerkki siitä kun joku aika sitten äidin/isän toimesta meinattiin saada
loputon suru aikaiseksi.. Äiti laittoi lapsen nukkumaan vaunuihin lähelle traktoria, isäntä lähti ajelemaan sillä jonkinajan päästä eikä katsonut tarpeeksi tarkasti/huomannut, vaunu osittain pyörän alle ennenkuin huomasi... ilm. jäi henkiin, pahoja vammoja kuitenkin...:(
lapset päivähoitoon. Vaikka kaikki jääräpäiset intoilijat olisivat sitä vastaan. Lapsille aikaa ja työ työnä.
meillä kuitenkin tarkoitus lapset kotona hoitaa ja siksi haluaisinkin kuulla vinkkejä muilta jotka itse lapsensa hoitavat.
joka paikassa vaaransa, kuolee nuita lapsia hoidossakin.
lapset olivat sisällä jossa myös aina toinen vanhemmista. Ei ollut mummoja apuna. Hyvin toimi, vuorottelu auttoi eikä tullut työt toiselle liian raskaiksi.
Lastenhoito sujui hyvin kotona. Kun lapset olivat vauvoja, niin navettatöiden aikana hoitajina olivat sekä mummo että pappa. He nimittäin asuivat samassa pihapiirissä omassa asunnossaan. Sitten lasten ollessa muutaman vuoden ikäisiä kuljetimme kerhoon. Siellä lapset saivat olla ikäistensä kanssa. Lapset ovat olleet myös meidän mukana navettatöillä hoitamassa omia vasikoita.
Meillä aamu lypsy alkaa klo 5.00 joten hoitoon vienti ei oikein toimi. Älkää nyt alkako selittämään lypsy ajan muutosta, ei p"#¤%
Töiden loputtua viet lapset hoitoon ja ennen töiden aloitusta taas haet ne hoidosta. Joopa joo.
Itkuhälytin päälle ja töihin.
Iltasella ensin hoidettiin lapset ja työ vuorotellen, mutta nyt tenavat jo sen verran isot, jotta jätetään kahden sisälle ja videoon lasten ohjelmat päälle. Vanhempi lapsi opetettu soittamaan kännykällä ja varmasti on tienoon ainoa sen ikäinen jolla on kännykkä ja osaa vielä käyttää sitä.
Hyvin on pärjätty.
Pientä soveltamista, ripaus teknologiaa ja joustoa töistä ja vuoroista, niin se homma sujuu.
Kuinkas ne tarha lapset viikonloppuina???
vanhempina vkl:ina vuorotellaan.
Meillä ei ole mummoja ja ukkeja hoitamassa
lastamme,aina on ollut mukana navetalla.
Vauvana vaunuissa maitohuoneessa,ja isompana
juoksentelee navetassa ja tekee hommia aina
kun haluaa.On viisi vuotias ja hyvin on mennyt.
Ei ole sattunut vielä mitään suurempia,aivan
kerran kun alkoi kävely,lehmä vähän tökkäsi sarvella,mutta se vain opettaa lasta varomaan.
Enemmähän nuita vahinkoja sattuu itselle
kuin lapselle.Menemme navettaan kello 5,
poika jää nukkumaan,sitten kun herää tulee
navettaan.Päivällä on mukana kaikessa mitä
ulkona ja navetalla tehdään.Ja iltapäivällä
tulee mukaan navetalle.Hyvin on mennyt,
lapselle pitää kertoa mistä voi syntyä
vaaroja ja missä pitää olla varovainen.
Hyvin ne oppii olemaan itsekin varovasia.
Ja pitää katsoa je kertoa toiselle missä
lapsi on kun lähtee ajoneuvoilla liikkeelle.
Eihän toinen tiedä jos toinen ei puhu mitään.
Vahinkoja sattuu päivähoidossakin vielä
enemmän.Ja halutaan hoitaa itse,näkee
vanhempansa muulloinkin kuin yöllä.
Minä jätän jonkun työn tekemätä,ja olen
poikani kanssa,me niin vähän kumminkin
saamme pitää heitä lapsina.
Jokainen saa tehdä niinkuin haluaa.mutta
minun päähäni ei mene se että maatilan
lapset on päivähoidossa,kerhossa voivat
käydä.Poika ei lähe sinnekään,haluaa tehdä
kotona hommia ja olla meidän kanssa.
Ja seurallinen ja toisten kanssa toimeen
tuleva on tullut.Sairastanut ei ole
päivääkään,vaikka on 5 vuotta.Maitoa juo
suoraan tankista kun ollaan navetalla.
On sitä ennenkin oltu navetalla ja kaikessa
mukana.jo 5 vuotiaana lypsin itsekin jo
ensimmäisen kerran lehmiä,ja vielä käsin.
Ei ole sattunut mitään.KYLLÄ LAPSEN
PAIKKA ON KOTONA MAATILALLA,JOS VAIN
JAKSAA HOITAA MUIDEN TÖIDEN LISÄKSI.
MEILLÄ EI OLE HOITAJATA OLLUT,KAIKKI ON
NIIN KAUKANA ETTEI SUVUSTAKAAN PALJON
OLE OLLUT APUA,JA HEILLÄKIN ON TYÖNSÄ.
vAIKKA OLIS JOSKUS HALUNNUT,ET JOKU
KATSOISI VAIKKA PÄIVÄN POIKAA,SAIS HUOKAISTA.
MUTTA NYT KUN ON ISOMPI,OTAN AIKAA JA NUKUN.
ISÄNTÄ KATSOO POJAN TAI NUKUTAAN YHDESSÄ.
TSEMPPIÄ VAIN JA TEET NIIN KUIN ITSE
PARHAAKSI NÄÄT,HOIDATKO KOTONA VAI MUUALLE VIET
MUTTA HYVIN LAPSET PÄRJÄÄVÄT KOTONA JA NAVETALLAKIN,KUNHAN OPETTAA VAARAT .NEUVOO.
kiitos kanustavasta viestistäsi =).
meillä spv tulossa lähiaikoina ja kaksi pientä lasta (alle 3vuotiaita) ja kolmannesta haaveillaan kovasti. tähän asti lapset navetassa pärjänneet hyvin, vaunuissa, kaukalossa (turvakaukalo), rattaissa ja jopa kiikku meillä on ollut ruokintapöydällä kiskoissa kiinni 8)
eläimet huomio lapsen aika hyvin, ja varottavat meillä onneksi nuo lehmät nupoja niin ei tarvitse nuita sarvia pelätä.
eniten on mietityttänyt juurikin aamulypsy, iltalypsyllä kun pystyy mukana pitämään.
pitää vaan itkuhälyttimiin luottaa ja jakaa vähän hommia, että toinen lähtee sisälle jo silloin kun viimeisillä on koneet.
meillä ei tuo lastenhoitoon vienti kyllä tule kysymykseenkään.
Meilläkin kun oli pienempi,jompi kumpi
kävi katsomassa aina sisällä jos oli et
ei ole herännyt.Mutta syötin aina navetalle
lähtöä,nukkui aina sen ajan hyvin.Ja sitten
vaunuihin otettiin.Meillä kun on sarvipäitä
kaikki,mutta siitä ne oppii varomaan.
Aina kun muistaa varoitella.niin lapsi oppii
varomaan myös.Aina unohtaa,mutta uudelleen
vain muistuttaa,niin kyllä se siitä
menee perille.
Pienenä olin aina jauholaarissa ja seurasin silmä
tarkkana eli ogylaari tiukkana tissinkoittoa.
Niin meilläkin ja sitten tehtiin karsina lapsille.JA lopuksi vanhemmat lapset katsoivat pienempiä.Tietenkin siinä sivussa opettelivat navettatyöt itsekin.Noin 20vuotta meillä pyörinyt iso karjatila lapsityövoimalla,Mitenkäs muuten niitä työkykyisiäja-haluisia ihmisiä tehdään.Epäilenpä että ei mitenkään.
Itse en ole maalta kotoisin, mutta melkein kaikki kesät maatilalla viettäneenä muistan, kuinka olin isän ja sedän mukana navetassa jo alle 5-vuotiaana. Tehtäviin kuului juottaa vasikat, ja samalla tutustuin isompiin elukoihin: lehmiin ja sonneihin. Pienessä navetassa liikkuminen ei ollut mukavaa. Toimeen tuli, kun nosti kädet ylös ja kulki seiniä myöten. Sen verran hyvin jännitti (pelotti) isot elukat. Puhumattakaan niiden katseista.
Vanhemmitten ei ole tarvinnut käydä navetassa, ja itsellä ei ole lapsiakaan. Uskon kuitenkin, että lapsi pärjää navetassa siinä, missä aikuisetkin.
On kai ne lapset asuneet alle kouluikäisinä ennenkin navetassa/sikalassa. Näin ainakin äiti teki...kuulemma rapsutellu lehmän helttaa ja porsaiden kanssa leikkinyt. Tiedä sitten, kuka sellaiseen alkaisi nykyään.
Kyllähän se mukavaa oli olla ukin mukana työsiirtolassa (=mummola) 90-luvulla. Yli 5-vuotiaat serkukset (6 serkkua) kulkivat ukin mukana töissä (rankasavotta, seivästäminen, kivenkeruu, kanttipaalaimen perässä juokseminen, halkosavotat, kenttäsahaus ja monissa muissa, jokapäiväisissä askareissa). Helppoa ei ollut, mutta välillä sai käydä uimassa, jos halusi. Sen verran taukoa pidettiin. Ainahan se tympäisi lähteä jo klo 7.00-8.00 kesälomalla töihin. Työpäivä päättyi silloin, kun ukki antoi luvan...taitaa pätee maaseudun työhön hyvin kokopäiväinen työaika. Siitä ei varmaankaan ole epäilystäkään.
Toisaalta hyvänä puolena pidän sitä, että tutustui maaseudun (kovaan) työhön, etenkin nuorena. Kieltämättä työhön on oppinut, ja taidan olla työnarkomaani siinä, missä monet muutkin.
Tää oli vähän off-topicia, eikä liittynyt mitenkään lastenhoitoon muuten kuin ukin osalta :)
siellä maatilalla, kun vanhemmat oli töissä?
Näinhän se meni....vanhemmat kukin omissa palkka-/maataloustöissään, ja lapset ukin kasakkoina pellolla juoksentelemassa. Riitti "leikkikenttää", myös peltotöiden ulkopuolella. Kuljettiin, milloin missäkin...monesti ei edes tiedettykään, missä mentiin (metsässä).Mutta takaisin osattiin, kun joku poppoosta tunnisti tutun peltolohkon tai tien, josta pääsi oikomaan takaisin pihaan.
Luulen, että ukilla ja mummolla on ollut pieni hätä, missä sakki juoksentelee..:)
myös iloakin.
toimis niin että kun oli vauva niin menin itse ensin antamaan ruokia yms ja isäntä ruokki lapsen ja vaihtoi vaipan ja laitto takaisin nukkumaan ja tuli sitten navetalle. Ja jonkun ajan päästä minä lähdin sisälle tekeen aamutoimia ja puuron keittoon ym ja isäntä teki hommia yksin siellä.
Ja isompana kun eskoinen heräsi hän laittoi merkkilampun ikkunaan niin tulimmen jompikunpi laittamaan videot päälle josta lapsi katsoi piirrettyä sen aikaa kun olimme eläimiä hoitamassa.
Olivat kyllä mukana hommissakin. Ei täällä maalla toi hoitoon vieminen onnistu kun on eläimet hoidettava seitsemän päivää viikossa. Ja jos lapset olisivat hoidossa aamu kuudesta ilta seitsämään seitsemän päivää viikossa niin eihän heitä juurikaan näkisikään.
Kotona hoito on ihan parasta,maataloudessa.
Lapsi oppii työntekoon,eikä laiskottelemaan.
Nykyään kuneivät kuulema tiedä lapset
mitä vanhemmat navetassa tekevät.
Yksin seminologi sanoi et,yksin emäntä oli
sanonut että miksi lapset pitää navetassa
olla,parempi kun ovat poissa sieltä ja
toinen esimerkki oli just se et,eivät
osaa sanoa mitä siellä tehdään.
Se menee jo huippuusa jos eivät tiedä
vanhempiensa töitä,ja lapset on jo
toisella kymmenellä.
Näkeehän tuota mitä nykynuorita on tullut,
eivät edes armeijassa pärjää enään.
Passattuja,eivätkä ole tarvinneet kotona
tehdä mitään.Oli se ennen toista,vaikka
olen tyttö,mut olen tukkimetsät käynyt
isän ja veljien kanssa.Läksin jo parkkaamaan
puitakin,en ollut vielä koulussa ja
metsään.Isä ei käskenyt kahtakertaa,se piti
lähteä hommiin ensimmäisellä käskyllä.
Mutta joskus sapetti,mutta sitten huomasi
miten hyvin asiat on on tullut työtäpelkäämätön
ihminen,en katso työtä kunhan leipäsä hankkii
se on hyvä.Menen vaikka paskaa luomaan
tunkiolta jos ei muuta löydy,en valkkaa
töitäni.Meilläkin isäntä on hoitanut poikaa
ja minä olen voinut tehdä isännän hommia.
Tehdään kumpi ehtii.Meilläkin on ikää
jo saatiin lapsi vasta viidelläkymmenellä olin
kun pojan saimme,isäntä täytti 50 juuri samana
vuonna.Navettaan vain lapset mukaan ja joka
paikkaan,oppii kunnioittamaan työntekoa.
Ei tietysti orjamaisesti mutta oman
kykynsä ja voimiensa mukaan.
Lapsen pitää saada leikkiäkin,mutta
työtä omien halujensa mukaan.
Meillekin on sanottu että viekää kerhoon
mutta kun ei halua lähteä,ei voi pakottaa.
Ja on tullut hyvin sosiaalinen lapsi,
vaikka on vasta viisi vuotias.
Osaa kaikkea.Yksin aamu sanoi minulle että,
lepää äitikyllä me isän kanssa navetalla
pärjätään,ei sinun tarvii sinne tulla.
Harva 5 vuotias sanoo tuollai,ja paljon muutakin.
Kiitos,ole hyvä,anteeksi sanat tulevat
kuin itsestään.Jotka ovat elämässä
tärkeimpiä sanoja.Ja se on parasta kun
illalla sanoo nukkumaan mennessään
ISÄ JA ÄITI MINÄ RAKASTAN TEITÄ,HYVÄÄ YÖTÄ!!!
Minäkin penskana navetassa kasvanut: )
Nyt kun on oma tila(ei tosin lypsy-)ja useampi pieni lapsi niin kuuntelisin mielellään muitten kokemuksia juuri tuosta lapsuuden 'pakkotyöstä'.
Onko kellään jäänyt inhoa tai vastenmielisyyttä kun on pitänyt raataa?Kyllä meilläkin muksut kulkee kaikki päivät mukana hommissa ja tekevät oman osansa..mietin vaan kun nykyaikana ei saisi lasta laittaa mihinkään tehtäviin vaan pitäsi saada olla vain lapsi ja leikkiä.
Mutta mistä ne sitten oppii jos ei opeteta?
Eiköhän se ole aikuisellekin välillä pakkotyötä, myös maatalouden työt. Tietysti lapset voivat saada oman käsityksensä (negatiivisen) työstä, jos koko ajan pitää tehdä töitä vuorokauden ympäri.
Toisaalta, jos annetaan periksi lapselle. Voi käydä niinkin, että kyseinen lapsi on samaa "pullamössö" kansaa kuin muutkin hänen ikäluokastaan. (jos pullamössö -käsitteeseen viitataan laiskuudella ja vähäisellä (fyysisellä) toiminnalla, jopa työllä)
Jos lapsen tulee leikkiä ainoastaan, niin annetaan leikkiä....mutta työntekoon voi liittää leikki ja palkitseminen. Eikait se sen ihmeempää ole. Tehdään asiat lapselle mielenkiintoiseksi, eikä työnteon tarvitse olla "pakkopullaa"!
Jos ei muuta työtä löydy, ni käskee lapsen lenkkeilemään koiran/koirien kanssa, jos perheessä on lenkkeilyttämistä vaativia koiria. Ei taida isäntä tai emäntä aina ennättämään koiria kusettelemaan.
KOirille kuin lapsillekin.Väliin kehuja japalkitsemisia,ja väliinkomentoa.Ennenkaikkea johdonmukaisuutta molemmilta vanhemmilta.Vaikka karjatilan työt ovatpakkotahtista työtä yötäpäivää ,ei kannata olla kovin negatiivinen asenteeltaan,se voi tarttua.Itselläni on menestyvät lapset ja toimivat koirat,vaikken itse muuten olekaan milläänmuotoa kärkikastissa.
puhtaaseen vasikkakarsinaan.Mutta annappa olla,taksirouva kylällä oli saanut siitä vihiä
ja teki meille yllätysvierailun-lypsyn aikaan.
Onneksi oli lapsi silloin isänsä sylissä kiikkustuolissa.
-Olisi taatusti ilmoittanut sossuun,että olisi saanut kyytiä kirkonkylän päivähoitopaikalle!
Että näinkin romanttista voi maaseudulla olla.
Mummo ja pappa etupäässä hoitivat navetta-ajan kun lapset oli pieniä, mutta oli aikoja, että hoitajia ei ollut. Meillä oli sisällä lastenhuoneessa valvontakamera ja pieni tv-monitori navetalla.Aamulla kun lapset heräsivät kävivät huutelemassa kameralle, että herätty on. Ihan pienenä toisen oli lähdettävä sisälle kun ääni kuului, mutta kun vähän varttuivat pärjäsivät jonkun aikaa keskenään.... monitorista kuului äänet ja näki mitä touhusivat.Iltanavetat olikin sitten hankalampia kun olivat hereillä... usein toisen oli jäätävä sisälle vahdiksi. Nyt jo helpottaa, pärjäävät keskenään, vaikka kännykkä pirahtaa tuon tuostakin:)