Meillä on ongelmia sääntöjen kanssa.
Emme puolisoni kanssa keskustele säännöistä keskenämme ja niinpä hänen tulee lupailtua omalle lapselleen sellaista minkä juuri olin omalta lapseltani kieltänyt.
Jos nukkumaanmenoaikana kehoitan hänen lastaan menemään nukkumaan, lapsi ei kuuntele minua eikä tottele. Puolisoni sanaa hän vasta tottelee. Eikä puolisoni kehoita häntä nukkumaan vaikka juuri laitoin omanikin ja kehoitin toistakin kun amulla aikainen herätys.
Puolisoni on saattanut antaa vapauden lapselleen vielä valvoa. Elämme siis uusioperheessä, jossa kummankin lapsia.
Minusta tuntuu että hän antaa omalle lapselleen enemmän vapauksia kuin muille. Tämä lapsi osoittautunut perheemme lemmikiksi jonka päätä hän silittää hetken päästä jo vaikka hän on ollut ilkeä muille.
Ruokaostokset tehdään tämän lapsen mieltymyksien mukaan. Jokaisella aterialla löytyy minun tekemästäni ruoasta sanomista. Jos tuon kaupasta vääränlaista ruokaa, lapsi mainitsee asiasta. Puolisoni ei anna minun komentaa lastaan.
Minua suorastaan huvittaa ja nolottaa katsoa ateriointitilanteessa kuinka hän häärää lapsen ympärillä, vaikka lapsi osaisi ottaa itsekin ruokaa. Otetaan kaapista lapsen pitämää ruokaa uusi purkki vaikka vanhaakin on jäljellä. Tilanne on korni ja hävettävä etten tiedä miten olisin.
Minusta se on väärin muita lapsia kohtaan.
Muutenkin tämän lapsen mielipidettä kysyy asioissa enemmän kuin muiden.
Puolisoni ei näe tilannetta niin kuin se on. Minulla itselläni on periaate, että kaikkia kohdeltaisiin tasavertaisina. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? esimerkkejä olisi vielä paljon, mutta tässä muutama.
Emme puolisoni kanssa keskustele säännöistä keskenämme ja niinpä hänen tulee lupailtua omalle lapselleen sellaista minkä juuri olin omalta lapseltani kieltänyt.
Jos nukkumaanmenoaikana kehoitan hänen lastaan menemään nukkumaan, lapsi ei kuuntele minua eikä tottele. Puolisoni sanaa hän vasta tottelee. Eikä puolisoni kehoita häntä nukkumaan vaikka juuri laitoin omanikin ja kehoitin toistakin kun amulla aikainen herätys.
Puolisoni on saattanut antaa vapauden lapselleen vielä valvoa. Elämme siis uusioperheessä, jossa kummankin lapsia.
Minusta tuntuu että hän antaa omalle lapselleen enemmän vapauksia kuin muille. Tämä lapsi osoittautunut perheemme lemmikiksi jonka päätä hän silittää hetken päästä jo vaikka hän on ollut ilkeä muille.
Ruokaostokset tehdään tämän lapsen mieltymyksien mukaan. Jokaisella aterialla löytyy minun tekemästäni ruoasta sanomista. Jos tuon kaupasta vääränlaista ruokaa, lapsi mainitsee asiasta. Puolisoni ei anna minun komentaa lastaan.
Minua suorastaan huvittaa ja nolottaa katsoa ateriointitilanteessa kuinka hän häärää lapsen ympärillä, vaikka lapsi osaisi ottaa itsekin ruokaa. Otetaan kaapista lapsen pitämää ruokaa uusi purkki vaikka vanhaakin on jäljellä. Tilanne on korni ja hävettävä etten tiedä miten olisin.
Minusta se on väärin muita lapsia kohtaan.
Muutenkin tämän lapsen mielipidettä kysyy asioissa enemmän kuin muiden.
Puolisoni ei näe tilannetta niin kuin se on. Minulla itselläni on periaate, että kaikkia kohdeltaisiin tasavertaisina. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? esimerkkejä olisi vielä paljon, mutta tässä muutama.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun sinun lapsesi on itsenäisiä hyvin toimeentulevia itsenäisiä ihmisiä puolisosi lapsi on pelkkä luuseri joka ei mitään osaa tehdä..
MUTTA! on siinä se huonopuoli jos se jää makaamaan teille viellä 18vuotiaana..;(
YHTEISIÄ SÄÄNTÖJÄ KYLLÄ TÄYTYS OLLA!! ja yhdessä niistä sopia ja lapsen syötävä samaa ruokaa kun muut TAI ET TEE HÄNELLE RUOKAA OLLENKAAN!! toteat kylmästi että (tee itse ruokasi jos ei kelpaa tai ole nälässä)!
kyllä nuo pennut osaa vinkua vaikka mistä kun ei äitee ole persettä pyyhkimässä.. eli voi olla vaan mielenosottamista..
Oikeassa olet, tätäkin kokeiltu. Kerran pyysin häntä mukaan ruoanlaittoon, halukkuutta ei löytynyt.
ruuasta ja siitä että mitään ei haluta tehdä äitee oli kaiken aijemmin lasten puolesta tehnyt sitten kun sain mieheni tajuamaan että tekee lellimisellä vaan hallaa lapsen tulevasuudelle ja että eroa ei muuten tartte hyvitellä kun olemalla kohtuullinen isä niin me yhdessä laitettiin lapset tekemään vähän kaikkea ja minä tuohon syömisasiaan suhtauduin niin että syötte jos syötte jos etteä niin voi voi..:D nykyään jotenkuten syövät valittamatta pöperöitä jota eteen laitetaan.
Sanot puolisollesi(miehellesi?), että vuoroviikoin lapset saavat päättää kyseisistä asioista. Tällä viikolla syödään (aikuisen rajoituksin kuitenkin) sinun lapsesi mieleistä ruokaa ja ensi viikolla minun lapseni. Et maininnut lasten ikiä, mutta kyllä pienikin ymmärtää jos ei anna vaihtoehtoja.
Ainoa ongelma on, että kuinka sen puolison saa tajuamaan... tosin pointtina olikin, että hän heräisi huomaamaan typeryytensä.
Laittakaa lapset esim. vuoropäivin nukkumaan. Toinen ei ole näkevinään lapsia silloin kun ei ole hänen nukuttamisvuoronsa.
Ei sulla oikein ole muuta mahdollisuutta kuin saada puolisosi näkemään tilanne ennenkuin olette helisemässä pikku tyrannin kanssa.
Onnea matkaan!
Ei se nyt ole kyllä ollenkaan lasten asia päättää, mitä perhe syö tai ei syö.
Ei kai tuohon aloittajan tilanteeseen auta mikään muu, kuin istua alas ja keskustella kasvatusperiaatteista. Ihan älytöntä, etteivät aikuiset ihmiset siihen kykene. Nyt se olisi vielä helppoa, kun lapset ilmeisesti ovat pieniä, mutta murrosikäisten kanssa tulee ongelmia, kun perusasiatkaan ei ole kunnossa.