Tämä on varmaan todella outo kysymys, mutta kysyn kuitenkin.
Meillä on nyt 8kk ihana tyttövauva ja haluan ehdottomasti vielä lisää lapsia. Mutta tuntuu oudolta, että jos olisin esim nyt raskaana ja saisin tietää, että saan siis vauvan, toisen lapsen, niin tuntuu siltä, että miten siitä voisi iloita yhtä paljon kuin ensimmäisestä. En tiedä ymmärrättekö yhtään mistä puhun. ;-)
Mutta siis minulla on jo yksi lapsi ja hän on maailman ihanin niin miten voisin iloita täysillä siitä, että saan toisen vauvan, vaikka minulla on jo yksi. (Hitto tää on sekavaa). Ekalla kerralla kaikki oli niin uutta ja ainutlaatuista.
Ymmärsittekö pointin? Ette varmaan...:-/
Meillä on nyt 8kk ihana tyttövauva ja haluan ehdottomasti vielä lisää lapsia. Mutta tuntuu oudolta, että jos olisin esim nyt raskaana ja saisin tietää, että saan siis vauvan, toisen lapsen, niin tuntuu siltä, että miten siitä voisi iloita yhtä paljon kuin ensimmäisestä. En tiedä ymmärrättekö yhtään mistä puhun. ;-)
Mutta siis minulla on jo yksi lapsi ja hän on maailman ihanin niin miten voisin iloita täysillä siitä, että saan toisen vauvan, vaikka minulla on jo yksi. (Hitto tää on sekavaa). Ekalla kerralla kaikki oli niin uutta ja ainutlaatuista.
Ymmärsittekö pointin? Ette varmaan...:-/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja menikin 7 vuotta ennenkuin toista rupesin odottamaan. Mutta kyllä tämä pikku enkeli on vähintäänkin yhtä rakastettu kuin esikoinen! Vielä raskausaikanakin tuntui siltä, etten rakastanut sitä maha-asukkia samalla tavalla kuin esikoista jo masussa ollessaan. Pelkäsin ettei tunteita tulekkaan. Vaan kun se sieltä ulos putkahti niin se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Aivan ihana ihana ihana vauva!
Nyt on kolmas mietinnässä, mutta oon taas niin myyty tästä pikkuisesta, että ehkä mulla menee taas se 7 vuotta ennenkuin tohdin =)
Kokemuksen "syvällä" rintaäänellä voin kertoa että JOKAINEN kerta oli yhtä uutta ja ainutlaatuista!!5 kertaa olen synnyttänyt maailmaan aina yhtä ihanan ja rakastetun ihmisalun.Kaikkia rakastan aivan yhtä paljon.Ja miestä vielä siihen päälle!!Jokaisen lapsen kanssa sulla on aina uusi alku.Mahdollisuus tehdä asiat eritavalla jos niin koet.Jokainen vauva on uusi mahdollisuus parempaan maailmaan. =o)
Voin kertoa, ettei se rakkaus ole jokin "kiintiö" joka annettuna yhdelle lapselle sitten vähenisi kun sitä joutuisikin jakamaan kahdelle! Kyllä sitä toista vauvaakin (tai kolmatta, neljättä...) voi rakastaa ihan siinä kuin sitä yhtäkin. Rikkaus on siinä lapsien erilaisuudessa. Toinen voi olla helpompi lapsi ja voi tuntua että sellaista on helpompi rakastaa kuin sitä "hankalaa" vauvaa / lasta.
Kuitenkin niitä omia lapsiaan rakastaa ihan yhtä paljon jos se oma "päänuppi" on kunnossa. Se ei ole ihan tervettä jos johonkin lapseen puretaan joitain omia agressioita ja hyljeksitään häntä pitäen toisia/toista parempana. Monesti tälläisessä on kyseessä esim. luonteenpiirteet joita ei pysty sietämään. Ei ole lainkaan epätavallista että esim. äidin ja tyttären välit voi olla riitaisat ihan siitä syystä, että henkilöt muistuttavat liikaa toisiaan! (Esim. molempien vahva oma tahto ja suuri tempperamentti.)
Voin kertoa, että omalla kohdalla kävi näin: kun ensimmäistä lasta rakastaa määrää X, niin toisen kohdalla kävi niin että se sama rakkaus näitä kahta kohtaan oli X potenssiin 2, ja taas kolmannen tultua perheeseen se muuttui X potenssiin 3, ja tarkoitan siis että näitä KAIKKIA lapsia kohtaan.
Mutta paljon helpompaa ja "mukavampaa" oli saada nämä muut, koska sitten oli jo kokemusta ja osasi enemmän vain nauttia eikä ollut niin huolissaan asioista ja miettinyt että mitähän nyt ja mitähän tämä nyt on ja teenköhän nyt oikein...
Hieman edellisistä poiketen, sanon että kyllä voi jollakin mennä niin, että aluksi ei osaa kiintyä niin paljon uuteen vauvaan... Siltä minusta tuntui ihan aluksi, mutta tilanne kyllä muuttui pian. Ikäero lapsilla on pieni, ja kun on ollut niin täysin tuon esikoisen lumoissa reilun vuoden, tilan antaminen toiselle on vaikeaa myös äidillä, jos esikoisellakin. Ei haluaisi jättää esikoista vähemmälle huomiolle kuin ennen, mutta kuitenkin on pakko. En tosin tiedä, johtuiko vaikeammasta synnytyskokemuksestakin, että heti alussa ei kiintymys ollut niin voimakasta. Mutta, kuten sanoin, tilanne korjantui ja kyllä, molempia voi rakastaa yhtä paljon! Älä siis huolehdi!
Toista lasta oli itseasiassa jotenkin ihanampaa odottaa, koska tiesi jo jotakin ja osasi kuulostella niitä ensimmäisiä potkuja, oma keho oli tullut tutummaksi jne. synnytys tosin pelotti enemmän kuin ekalla kerralla, koska siitä oli jo kokemus tuoreessa muistissa. Mulle tuli hetkellinen käsittämätön ongelma, kun 3v esikoinen tuli sairaalaan pikkuveljeä katsomaan ja hän tuntui niin kamalan isolta tytöltä jo vastasyntyneeseen verrattuna. Olin niin uuden vauvan lumoissa, että esikoinen jäi taka-alalle hetkeksi. Kotiin palattuani tajusin kyllä, et esikoistyttö on pikkuinen vielä myös ja rakkaus molempia kohtaan on siitä saakka ollut ihan yhtä suurta. Vastasyntynyt on vain aina niin suuri ihme, et (ehkä hormonaalisista syistäkin) hän sekoittaa pään totaalisesti ekoiksi päiviksi.