Väitänpä että eniten näitä yh-äitejä mollaavat ne parisuhteessa elävät äidit, jotka ovat pettyneitä omaan suhteeseensa ja elävät väkisin miehensä kanssa, koska "näin kuuluu olla". Häpeä omasta tilanteesta ja saamattomuudesta ja peloista pitää purkaa johonkin.
Alanpa epäillä, että tälläkin palstalla olevat kaksi lapsetonta miestä ovatkin perheellisiä naisia, joiden miehet mahdollisesti lyövät ja alistavat heitä, mutta suvun, yhteiskunnan tms painostuksen takia nämä raukat eivät uskalla erota ja näin ollen kadehdivat rohkeita yh-äitejä, jotka uskaltavat "häpeästä" huolimatta olla yksin!
Minun mielestäni lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat onnellisia.
Alanpa epäillä, että tälläkin palstalla olevat kaksi lapsetonta miestä ovatkin perheellisiä naisia, joiden miehet mahdollisesti lyövät ja alistavat heitä, mutta suvun, yhteiskunnan tms painostuksen takia nämä raukat eivät uskalla erota ja näin ollen kadehdivat rohkeita yh-äitejä, jotka uskaltavat "häpeästä" huolimatta olla yksin!
Minun mielestäni lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat onnellisia.
Vastaukset 20
Vanhimmat
yksinhuoltajaäiti haluaa uuden suhteen maksoi mitä maksoi; palstalla on tästä useita esimerkkejä.
Yksinhuoltajuudesta saa olla mitä mieltä haluaa, et sinä voi siitä määrätä, eikä tarvitse kuulua mihinkään toiseen ryhmään siitä syystä, etytä kykenee muostamaan omasta mielestään luuserin kuvan.
Minä taas uskon, että haluat uskoa eri mieltä olevien olevan juuri heitä, joiden paikalle niin kiihkeästi haluat (aviovaimoja), muttet pääse. Väittämällä tuollaista saat näin sielusi haavoihin edes vähän sitä balsamia, jota epäonnistumisen myöntäminen vaatii.
Kuka tahansa pääsee yksinhuoltajaksi niin halutessaan, ei ole vaikeakaan asian, mutta uuden toimivan suhteen luominen ei onnistu, yksinhuoltajalta nyt ei ainakaan.
Yksinhuoltajaksi todella pääsee ja jopa joutuu tosi helposti. Tai ainakin minusta siltä tuntuu, kun mies vain yhtenä kauniina päivänä ilmoitti löytäneensä vihdoinkin "elämänsä naisen". Ja saman tien muutti asumaan hänen luokseen. Eipä tullut miehelle mieleenkään avata suutaan aikaisemmin ja kertoa että hän ei oikein viihdy tässä perhekuviossa eikä ole tyytyväinen parisuhteeseen. Joten yhtä äkkiä olinkin 3 lapsen yksinhuoltaja. Uusi suhde vie aikaa joten eipä isä juuri lapsia halua tavata.
Uudesta parisuhteesta en edes haaveile. Mistä löytyisi aikaa suhteen etsiseen ja ennen kaikkea suhteen hoitamiselle? Lähtökohdat olisivat tosi ankeat; keski-ikäinen, 3 lapsen yh-äiti. Ei ole ketään niin hullua miestä joka vapaaehtoisesti suhteeseeni kanssani ryhtyisi. Seksiä ehkä saisin mutta en varmaan enempää. Joten on tyytyminen elämään lasten kanssa. Ja mikäs meidän on elämässämme; vietämme mukavaa elämää omassa kodissa, arki sujuu ja raha riittää välttämättömään ja joskus saadaan jopa jotain "ylellisyyttäkin". Mutta kyllähän sitä aikuinen nainen kaipaa myös toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta. Mutta on vain ajateltava että sainhan minä aikoinaan niitä kosketuksia ja kaikkea muutakin. Ehkä niiden avulla sinne hautaan saakka...
muistan kuinka muutama vuosi sitten erosin,kun mies lähti toiseen suhteeseen..silloin sisareni mies totesi että"kyllä se sinunkin on vaikea löytää enää ketään miestä..kun on lapsiakin sentään 5,ja itsekkin olet jo 40v."..niinpä,en etsinyt ketään mutta kohtasin hyvän miehen ja muutama vuosi jo yhteistä elämää takana.
Mieheni kertoi että arvosti sitä että olin yksinhuoltaja,sillä hän tiesi omalta kohdaltaan sen millaista elämä yksinhuoltajana on.
Ei aina aivan simppeliä tämä elo.ja arki..mutta rakkautta piisaa lapsille sekä elämänkumppanille.
eronneista isistä:
http://treffit.suomi24.fi/index.jsp?layout=default&object=showProfile&id=149322
Siinä vain yksi esimerkki esimerkin vuoksi. Kas: hänkin pyörii tällä palstalla!! Onko luuseri, haluaako epätoivoisesti suhdetta, onnistuuko toimiva suhde noilta itseään mainostavilta miehiltä? Maksoi mitä maksoi? HAH!
Kyseisen tekstin ja vastaavien kirjoittajat:
Onko mieleenne ikinä juolahtanut, että yksinhuoltajuus saattaa ehkäpä jollekulle, kuten minulle olla täysin tietoinen ja itse haluttu ratkaisu?
Meitä todella onnellisia ja aktiivisia yksinhuoltajiakin löytyy, emmepä vaan taida yleensä paljon näillä palstoilla jaksaa/ ehtiä kirjoitella, elämässä kun on niin paljon muuta mielekästä ja todellista tekemistä kun tällainen juoruilu ja muiden ihmisten mollaaminen...'
Luulen, että jokainen, jonka tekee toisten elämää ja valintoja noin tiuhaan ja ankarasti jaksaa ja haluaa arvostella, ansaitsee katsastaa itseään peiliin ja kysyä, onko itse todella onnellinen.
Itse hymyilen kun sinne katson.
litania siitä, mitä yh:t haluaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000032476458
Tekstit ovat kaukana rohkeudesta.
Tuo kertookin susta jo kaiken:
"Minun mielestäni lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat onnellisia."
Lastesi tulee saada mahdollisuus onneen vaikka sinulla sitä ei koskaan olisi ollutkaan!
Ja elämä esim. väkivaltaisen isän kanssa on sitä onnea?
Kannattaisi lukea koko teksti, eikä ottaa sieltä tuollaisia asiasta irtonaisia lauseita...
Enkä ole itse yh-äiti. Elän onnellisessa parisuhteessa ja siitäpä johtuen minulla ei ole tarvetta yh-äitejä mollata. Minä olen ainakin opettanut lapsilleni, että ne, ketkä kiusaavat, ovat vain kateellisia.
Mitenkäs kaikki vastaajat kuvittelivat, että minun on oltava yksinhuoltaja?
minut aviovaimoksi!!!!!!!!!!!!:DD
ajattelit tulla juuri yh palstalle?
Antaa koirien haukkua jostainhan heidänkin pitää elämäänsä sisältöä saada?!
Kasvatuksellisesti olen itse ainakin leuhkasti väittäen ja faktana tehnyt todella hyvän työn.
Olen siis kasvattanut yksin jo 14-vuoteen asti kasvaneen pojan :)
Kuulen toistuvastii kehuja, olen siis hyvä :)
Kuulemma paremmin kuin monessa kahden vanhemman perheessä kasvatettuja lapsia tehnyt "työni".
Kysehän siis ei ole siitä kuinka monta niitä kasvattajia on, vaan siitä miten sen "työn" tekee.
Ollaan ylpeitä kaikki me jotka kasvattajina kannamme vastuun ja otamme lapsemme vakavasti ja kasvatamme heitä!
...asennetta!
Ei se kyllä auta täällä tai missään muillakaan palstoilla valittaa kurjuuttaan. Lyötte vain negatiivisen leiman kaikkien yksinhuoltajien otsaan tuolla ruikutuksellanne. Inhottavaa luettavaa.
Asennetta siskot!
Tämä palsta muuttuu toisinaan varsinaiseksi mutapainiareenaksi. Puskasta on helppo ampua ja aikuisilla (?) ihmisillä menee argumentointi liian helposti kerrassaan ala-arvoiseksi.
"Epäonnistumisen" leiman iskeminen yksinhuoltajiin on mielestäni moraalitonta, ja olenkin monesti miettinyt, KENELLÄ on pokkaa noukkia ja heittää se ensimmäinen kivi...jatkuvasti. Eivät nuo asiattomat kommentaattorit omaa minkäänlaista sydämen sivistystä, oli heidän siviilisäätynsä tai muu statuksensa mikä hyvänsä. Pikemminkin pitäisi tukea yksinhuoltajia, jotka vastaavat koko yhteiskunnan kannalta tärkeästä pääomasta: lapsista. Kuinka kukaan voisi hyötyä tämän ihmisryhmän vahingoittamisesta?!
Yksinhuoltajien parjaajat ovat säälittäviä, jollakin tavalla omassa elämässään haavoittuneita raatokärpäsiä. Surullista, kerrassaan!
t. Yksinhuoltajan "kaksinhuoltaja"tytär
mieltä.
Miten yksin lapsiaan kasvattavasta ja elättävästä ihmisestä tehdäänkin luuseri,vaikka hän todellisuudessa on arjen sankari!
Varmaankin kateelliset,jotka eivät pärjäisi ilman toista puoliskoaan!!
ajattelen itsekin. Ja mihin tämä maa ja kansa joutuisi ilman yksinhuoltajia? Lukeekaahan piruttain syntyvyystilastoja ja erotilastoja:
Jos ei lapsia tehtäisi muuten kuin avioliittoon,niin montakos meitä vielä sadan vuoden päästä olisikaan?
Ja mitä nämä parjaavat ehdottavat yksinhuoltajuuden sijasta??? Väkinäistä avioliittoa???
Hullua
Ihistäpitää tukea, jos jotain haluaa tehdä,mollaamalla ei saa mitään aikaiseksi. Juuri sellasia on eoävarmat- toivoiset ym oman onnen menettäneet, jotka eiuskalla tehdä ratkaisuja, ettei kulissi liitto katoa. Säälittävää, että tälläiset ihmiset puhuvat onnellisesta elämästä, joilla kuitenkin menee huonosti.
ovat muita haukkumassa,saamassa elämälleen sisältöä ja tuntemassa oman olonsa paremmaksi..voi voi vaan
Useimmat tuntuu olevan sitä mieltä että menee huonosti kun ei elä parisuhteessa. Olkoot sitten niin; minä kuulun niihin jotka todellakin edellyttää naiselta jotain (lähinnä perusturvallisuuteen ja yhteiskuntakelpoisuuteen liittyvää), enkä seurustele seurustelemisen ilosta.
Kunnollinen nainen on tässä valtakunnassa kun lottovoitto. Se kun osuu kohdalle, on aivan yhdentekevää onko lapsi tai lapsia ennestään.
Ensinnäkin, en mollaa yh-äitejä. Pidän yhäriä täysin varteenotettavana muijaehdokkaana. Pakkohan on pistää mieleen yhteinen nimittäjä muutaman onnistuneen treffin ja tuttavuuden jälkeen.