Ennen pistäydyttiin naapurissa ihan ilman syytä ja ilmoittamatta. Nykyisin pitää viikkoja ennen kutsua tai ilmoittautua, jos aikoo visiitille.
Kaipaan niitä entisiä lupsakkaita aikoja. Ihmisillä oli aikaa seurustella toistensa kanssa.
Ilman ilmoitusta voin mennä yhdelle lähisukulaiselle ja yhdelle sydänystävälle, hänellekin olisi melkein parempi etukäteen ilmoitella. Niin on vähiin menneet spontaanikylailyt. Uskon, että meillä palstalaisilla on asiasta aivan samalainen tuntuma.
Itse olisin iloinen, jos joku pistäytyisi ihan noin vaan. Kesällä on onneksi eri juttu, kesämökki on kaupungin lähellä ja usein saamme yllätysvieraita, mutta se on varmaan aika harvinaista, koska mökkinaapuri ihmetteli vierastulvaa.
Kaipaan niitä entisiä lupsakkaita aikoja. Ihmisillä oli aikaa seurustella toistensa kanssa.
Ilman ilmoitusta voin mennä yhdelle lähisukulaiselle ja yhdelle sydänystävälle, hänellekin olisi melkein parempi etukäteen ilmoitella. Niin on vähiin menneet spontaanikylailyt. Uskon, että meillä palstalaisilla on asiasta aivan samalainen tuntuma.
Itse olisin iloinen, jos joku pistäytyisi ihan noin vaan. Kesällä on onneksi eri juttu, kesämökki on kaupungin lähellä ja usein saamme yllätysvieraita, mutta se on varmaan aika harvinaista, koska mökkinaapuri ihmetteli vierastulvaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
aikaan saanut. Kaikki kököttävät kotonaan valitsemiensa ohjelmien parissa ja häirintä ei ole toivottavaa. Eihän monet vastaa puhelimeenkaan määrättyjen ohjelmien aikana.
Muistan minäkin lapsuudestani tuon, että melkein joka ilta joku ohikulkija pistäytyi rupattelemaan äidin kanssa. Joskus kahvit keitettiin, joskus vain juteltiin. Muistan vieläkin äitini helakan naurun, sillä jutut olivat hauskan sorttisia. Ei juoruja, niitä äitini ei sietänyt.
Meille voi kyllä pistäytyä milloin vain, mukava on vaihtaa jokunen sana elävän ihmisen kanssa. Naapuri harrastaakin joskus kyläilyä, mutta hänelläkin on työ ja harrastukset, jotka vievät hänen aikansa.
Näin ajat muuttuvat ja me ajan mukana.
lisääntyy vierailun myötä valtavasti.
kaikki mitataan rahassa,aina naristaan jälkeenpäin kun tuli kuluja senkin vierailusta.
Ja kun velkaa jäis,jos ei vie tuliaisina kallista ruokaa tai juomaa.
Ei kiinnosta,tulee vaan haukkumista ja jopa omat sisarukset vahtii,kun käy vanhemien luona,veitkö mitä,teitkö mitä ym..
Olkoon,katson mielummin tv.tä.
vieras tulee ajallaan. Pidän yllätysvierailuista, sillä silloin ei tarvitse jännittää etukäteen. Tarjoilu ei ole pääasia, voidaan pitää vaikka yhdessä laihdutuskuuria. Ajatustenvaihto on tärkeintä. Yleensä minulla on aikaa keskustella, vaikka meneväinen olenkin. Minulla on yleensä meneillään monta projektia, ja se näkyy. Itse en koskaan arvostele toisten koteja, jokainen saa elää omalla tavallaan.
Juuri noin!
Jos isäntäväellä on joku askare meneillään voidaan katsoa sopiiko siihen osallistua vai olisiko tauko paikallaan.
Samoin huushollin "edustuskelpoisuus"!
Meillä on melkein aina asumisen jäljet näkyvissä.
Emme yritäkään pitää asuntoa näyttelykunnossa.
Etukäteisilmoitukseen reagoimme tyhjentämällä hieman tasopintoja ja tarvittaessa istuimia.
Jos tulijat ovat lapsiamme perheineen niin silloin onhyvä saada tieto etukäteen pelkästään muonitussyistä.
Arkipäivisin sekään ei ole tärkeää.
Kaupat ovat parin sadan metrin päässä.
Vierastamme muodollisuuksia.
Osalle tuttavistamme nämä periaatteet sopivat.
Osalle ei.
Eräs sentään suoraan kehoitti sopimaan audienssista etukäteen.
Kiusaantunut olohan siitä tulee kun tietää siellä valmistaudutun siivouksin, tarjoiluin ym.
tavallinen tapaaminen olisi OK. Olenkin jättänyt sellaiset pois,missä joka paikka on viimeisen päälle nuoltuja. Meillä kun elää koiria, kissoja ja kolme-neljä immeistä, niin ei siinä koti edustuskunnossa aina ole. Silti olisi kiva, kun tulla tupsahdettaisiin poikkeamaan. Mieheni veli sentään käy. Kummasti piristää, eikä tarvitse koreilla. Vai onkohan oma rima korkealla, ettei halua liian siistiä ihmistä käymään?
Toistensa vahtiminen on ala-arvoista. Ehkä aika meneekin hiljakseen takaisin vierailulinjoille, kun TV ei riitäkään. Aika tylsää sen tuijottaminen on.
Ollaan niin itseriittoisia, ettei tarvita ketään ympärille. Ei olla kiinnostuneita lähimmäisistä saatikka sitten vieraammista.
Toisaalta on puhelimet, jotka hoitavat yhteydenpidon, mutta se on aika ankeaa verrattuna siihen, että jonkun kanssa voisi nokatusten haastella.
Ja sähköpostillakin voi ottaa kontaktin. Onhan ne parempi kuin ei mitään.
Mutta olisi kyllä hauskaa, jos joku pistäisi nenänsä ihan livetä tuosta ovesta, eikä haittaa vaikka huusholli on ihan arkimeiningeissään eli rompetta siellä sun täällä.
Jos ajattelee entisiä aikoja, jolloin ihmisillä ei ollut kodinhoidossa kaikkea tuota teknologiaa, joka nyt pyörittä taloutta, niin siitä huolimatta joudettiin vierailuille.
Olihan maataloissakin emännillä ihan valtavat työmäärät puskettavana, mutta ei se haitannut naapurissa käyntejä. Varsinkin pyhisin harrastettiin tätä sosiaalista puolta. Ja uskallanpa väittää, että ihmiset oli silloin huomattavasti onnellisempia kuin nyt.
Jonkin verran käy vieraita enemmälti ilmoittamatta. Paikkakunnan ohi ajaessaan saattaa kauan näkemättäkin ollut tuttu poiketa ,kun läheltä ajaa.
Juuri viime viikolla kävi isännän lapsuuskaveri ja kylläpä heillä riitti juttelemista.Kahvit keitin ja pöytään pistin mitä sattui olemaan joulun tähteitä.
Pari tuttava perhettä on myöskin joiden kanssa käydään kylässä miten sattuu.
Toisessa emäntä höösää kauheesti pakkasesta tarjottavaa. Toisessa pyydetään vaikka ruoka pöytään jos ruoka-aikaan mennään jos ruokaa riittää.
Ennevanhaan kotona oli vakio vieraat ainakin sunnuntaina tiesi ketä tulee käymään.
Silloin oli kaupunkilais serkkuja joskus kesä aikaan harmiksi asti.
Pääkaupunkilaisissa (tiedän, että jo tämä ilmeisesti ärsyttää, mutta minkäs teet, kun olen kaupungissa kasvanut)kyläilyissä on iät ja ajat ollut tapana, että ilmoitellaan etukäteen tulemisista. Ei viikkokausia ennen, mutta ainakin pienellä varoitusajalla. Tarkoitan kerrostaloasumista,muissa asumismuodoissa voi olla toisin.
En tykkää ilmoittamattomista yllätysvieraista, oli tulija kaukaisempi tai tuttu. Tiedän, että naamastani näkyy, kun jokin menee vinksalleen, oli se vaikka kyläily, joka sattuu huonoon aikaan.
On myös tylsää, jos tosiaan ei ole mitään tarjottavaa muuta kuin kahvia tai teetä. Minulla asian laita on usein niin, koska en ole ehtoisa emäntä. Olen karjalaista sukua ja sieltä varmaan on peräisin valtava kiusaantuminen, jos ei ole vierasta kestitä. Tapaan myös olla kotona vapaa-ajan vaatteissa, en istu sohvalla jakkupuvussa odottelemassa.
Kaipa tämä kuuluu synnyinkasvatukseen ja olemiseen. Ystäväni tietävät tämän piirteen minussa ja kyläilyt sovitaan puolin ja toisin. Samalla on selvinnyt, että eivät hekään pidä yllätysvisiiteistä, vaikka useimmat asuvat omakotitaloissa.
Erään sellaisen lanko naisystävineen oli pyyhältänyt ilmoittamatta Tukholmasta aamulla klo 8.00 ja ilmoittanut, että he viipyvät viikon ainakin. Toivat kahvipaketin ja korppuja. Ne olivat tarpeen. Ystävä totesi, että oli harvinaisen vaikeaa hymyillä luontevasti, koska olivat itse palanneet pitkältä lennolta edellisenä yönä. Aviomiehellään oli kuulemma risat yöhousut päällänsä, mutta hyvä, että housut yleensä, koskapa ukkonsa tykkää nukkua vailla rihmankiertämää. Hyvin olivat selvinneet aamupuuhista, kahvia oli juotu ja korppuja jäystetty, kun muutakaan ei ollut. Sellaista on elämä.
On kohteliasta ilmoitella tulostaan tai kysyä sopiiko tulla, näin kännykkäaikana. Ei silloin tulemisistaan vielä numeroa tee. Sen sijaan numero voi syntyä, jos tunkee itsensä kysymättä kylään sopi tai ei. Maaseudulla saattaa olla toisenlaiset systeemit.
tarvitse samanlaisia olla. Olen kuullut noista yllätysvieraista, jotka haluavat elää passattavana pitkäkköjä aikoja. Sitten vielä jälkikäteen saattavat arvostella. Kukin saa päättää, miten kodissaan on.
Spontaani pistäytyminen ja yövieraat, puhumattakaan tilapäisestä muutosta, ovat eri asioita.
Eivät mielestäni rinnastettavia!
Pistäytyjistä en ota migreeniä ja pitempiaikaisille voin tilanteen vaatiessa sanoa ettei sovi tai tullessaan yllärinä: Jatkakaa matkaa!
En ole oikein tykännyt istumisesta ja ajan kuluttamisesta yllätysvieraan kanssa, kun on tekemistä. Mutta kyllä raitilla kulkiessa mielellään pysähdyn vähän turisemaan.
Maaseudun asukkaat näyttävät enimmäkseen täällä kirjoittavan. Siellä varmaan pistäytyminen kylässä oli mukavaa, ainakin ennen kun ihmiset yleensä olivat kotona.
Olen aina ollut työelämässä , on ollut ruuhkavuodet, harrastukset ja tarve omalle perhe-elämälle.
Koskaan en ole pitänyt yllätysvieraista, enkä myöskään lähde sopimatta kenenkään luo kyläilemään. Nautin vieraista ja heidän kanssa seurustelemisesta jos ollaan sovittu tapaamisesta.
Toinen asia on tutut jotka soittavat ovikelloa juuri kun olen lähdössä jonnekin, tai vaikka ompelen ja koko huusholli on täynnä kankaita ja langanpätkiä. Eläkeläisenä saatan jopa viettää löhöpäivää hyvän kirjan kanssa sohvannurkassa verkkareissa ja tukka hapsottaen.
Erilaiset perusluonteet.
OK:ssa asuessamme, jos minulla oli jokin askare menossa, saatoin tarjota yllätysvieraalle lapiota, haravaa tms.
Saatoin myös itse osallistua käyntireisullani töihin.
Nyt kerrostalossa, eläkeläisenä, minusta on mukavaa muutaman tuttavan poiketessa ohikulkiessaan juttelemassa.
Samoin, kadulla tavatessamme, saatamme siirtyä jomman kumman kotiin jatkamaan seurustelua.
Jos vieraat tulevat ruoka-aikaan niin kehoitamme heitä olohuoneen puolelle tai pöydän ääreen tyhjin suin tai, tilanteen salliessa, tarjoten ruokaa (jos on riittävästi).
Muutamaa erikoista poikkeusta lukuun ottamatta eivät syö mutta seuraavat.
Meillä on vehkeet levällään.
Minulla on sohvalla huovasta ja suuresta tyynystä rakennettu "pesä" jota en pura.
Nämä muutamat vieraat tuntuvat viihtyvän ilmapiirissä jossa heidän vuokseen ei hössätä turhia.
Minun äidilläni oli tapana sanoa.
"Perhe elää tavallaan, vieras tulee ajallaan."
Kaupungissa on omat tavat, ja ei kukaan poikkea ohimennen sehän on "naiiivia"!
Et tiedä mikä mieliala perheessä on, vaikkapa riitatilanne, ja siihen sitten tupsahdat.
Tarjottavia ei ole niinkuin maalla, koska ostokset tehdään pariksipäiväksi ja ei leipoilla pakastimiin jne.
Kylään tullaan pyydettynä ja sen olen opettanut
avokkini suvulle. Omani asuvat kaukana.
(luojalle siitä iso kiitos)
Tuo tapa on peräisin ajalta, jolloin matkanteko oli hidasta eikä tienvarsilla ollut kuppiloita, missä kahvitella.
Mutta toisaalta on aika hassua edes lähteä yllättäen kylään, kun ei tiedä onko ketään edes kotona.