En nyt tiedä, kuuluuko asiani tämän otsikon alle. Mietin ujouttakin, mutta enemmän yhdistän ärrävikani pelkoon ja jännitykseen.
Pelkoa ja jännitystä olen saanut kestää kohta 21-vuotta. Olen tyttö, joka ei pysty nauttimaan kunnolla elämästä. Helvetin ärrävian takia.
Otetaan ensiksi koulu. Yläasteesta asti olen pelännyt ja jännittänyt esitysten pitämistä. Inhoan sanoa ärrää suuren joukon kuullen. Meen ihan punaiseksi ja silloin inhoon itteäni vielä enemmän. Olen nyt ammattikorkeakoulussa ja musta on tähän mennessä tullut jo mestari kiertoilmaisujen käyttämisessä. Esityksistä selviän jo sanomatta ärrää kertaakaan. Kohta on edessä opinnäytetyön esitys ja siellä on niin monimutkaista asiaa, että ärrä on pakosti sanottava jossain vaiheessa. Hävettää jo nyt niin paljon että...
Olen hyvä koulussa. Lukiosta lähdettyäni keskiarvo oli 9. Mutta arvatkaa mitä? Se olisi ollut vielä parempi ilman mun hiton ärrävikaa. Olen ulkomaisissa kielissä lahjakas, tiedän sen. Mutta jos kieli ei ole englanti, jossa ei ärrää tarvitse ääntää niin kuin Suomessa, en puhu sitä laisinkaan. Ruotsin tunneilla ei ollut toivoakaan, että vapaaehtoisesti viittaisin. Ja voi kuinka monesti olisin tienytkin vastauksen. Nyt idioottina aloitin Venäjän opiskelun. Kiduin kolme kurssia ja jätin sen siihen. Oliko kieli vaikea? Ei. Venäjässä on niin vaikeita sanoja, että ärrävialla niitä on melkein mahdoton sanoa. Koulussa numerot olivat kaseja ja ysejä. Mikä esti saamasta kymppiä? Ärrävika. Sain aina kuulla opettajilta, kuinka mun pitäis olla aktiivisempi tunneilla, jotta saisin tuon kympin. No viittasin aina silloin kun vastaus ei vaatinut ärrän sanomista. Näitä tilaisuuksia ei vain ollut kovin usein.
Nyt olen huomannut, että en halua sanoa ärrää edes perheeni tai ystävieni kuullen. Käytän heidänkin parissaan kiertoilmaisuja. Voi kuinka kivoja juttuja olen joutunut jättämään kertomatta! Tän ärrävian takia. Paras juttu on, että siskollani ja monella kaverillani on ärrävika. He tosin sanovat sen niin paljon paremmin, että en ihmettelekään, ette he käyttävät ärrää puheessaan. Mutta en enää kykene heille puhumaan yhtään sanaa, missä on ärrä.
Äitini aina välillä ihmettelee, että pelkäänkö ihmisiä kun en halua tilata mäkistä ruokaa tai soittaa itse lääkäriin jne. Hän jopa vähän piikittelee jo tuolla jutulla. Mutta ei, en pelkää ihmisiä. Esittelepä itsesi ärrävikaisena, kun jo sukunimessä on tuo perseen ärrä. Jännitän niin tajuttomasti kun joudun soittamaan tai puhumaan tällaisissa tilanteissa, joissa ärrän sanominen on pakollista.
En ole koulukiusattu. Eikä kukaan ole minua varmasti hylännyt tämän vian takia. Mutta siitä on tullut minulle henkilökohtainen pelko ja este.
Toivoisin, että joku osaisi kertoa vinkkejä, miten harjoitella ärrää. Ehkä onnistuisin sen parantamaan jopa? En kyllä tiedä, onko se liian myöhäistä tämän ikäisenä. Niin ja kommentit, että ärrävika on persoonallista, älä murehdi siitä, eivät minua auta. Tästä on tullut jo niin iso taakka.
Pelkoa ja jännitystä olen saanut kestää kohta 21-vuotta. Olen tyttö, joka ei pysty nauttimaan kunnolla elämästä. Helvetin ärrävian takia.
Otetaan ensiksi koulu. Yläasteesta asti olen pelännyt ja jännittänyt esitysten pitämistä. Inhoan sanoa ärrää suuren joukon kuullen. Meen ihan punaiseksi ja silloin inhoon itteäni vielä enemmän. Olen nyt ammattikorkeakoulussa ja musta on tähän mennessä tullut jo mestari kiertoilmaisujen käyttämisessä. Esityksistä selviän jo sanomatta ärrää kertaakaan. Kohta on edessä opinnäytetyön esitys ja siellä on niin monimutkaista asiaa, että ärrä on pakosti sanottava jossain vaiheessa. Hävettää jo nyt niin paljon että...
Olen hyvä koulussa. Lukiosta lähdettyäni keskiarvo oli 9. Mutta arvatkaa mitä? Se olisi ollut vielä parempi ilman mun hiton ärrävikaa. Olen ulkomaisissa kielissä lahjakas, tiedän sen. Mutta jos kieli ei ole englanti, jossa ei ärrää tarvitse ääntää niin kuin Suomessa, en puhu sitä laisinkaan. Ruotsin tunneilla ei ollut toivoakaan, että vapaaehtoisesti viittaisin. Ja voi kuinka monesti olisin tienytkin vastauksen. Nyt idioottina aloitin Venäjän opiskelun. Kiduin kolme kurssia ja jätin sen siihen. Oliko kieli vaikea? Ei. Venäjässä on niin vaikeita sanoja, että ärrävialla niitä on melkein mahdoton sanoa. Koulussa numerot olivat kaseja ja ysejä. Mikä esti saamasta kymppiä? Ärrävika. Sain aina kuulla opettajilta, kuinka mun pitäis olla aktiivisempi tunneilla, jotta saisin tuon kympin. No viittasin aina silloin kun vastaus ei vaatinut ärrän sanomista. Näitä tilaisuuksia ei vain ollut kovin usein.
Nyt olen huomannut, että en halua sanoa ärrää edes perheeni tai ystävieni kuullen. Käytän heidänkin parissaan kiertoilmaisuja. Voi kuinka kivoja juttuja olen joutunut jättämään kertomatta! Tän ärrävian takia. Paras juttu on, että siskollani ja monella kaverillani on ärrävika. He tosin sanovat sen niin paljon paremmin, että en ihmettelekään, ette he käyttävät ärrää puheessaan. Mutta en enää kykene heille puhumaan yhtään sanaa, missä on ärrä.
Äitini aina välillä ihmettelee, että pelkäänkö ihmisiä kun en halua tilata mäkistä ruokaa tai soittaa itse lääkäriin jne. Hän jopa vähän piikittelee jo tuolla jutulla. Mutta ei, en pelkää ihmisiä. Esittelepä itsesi ärrävikaisena, kun jo sukunimessä on tuo perseen ärrä. Jännitän niin tajuttomasti kun joudun soittamaan tai puhumaan tällaisissa tilanteissa, joissa ärrän sanominen on pakollista.
En ole koulukiusattu. Eikä kukaan ole minua varmasti hylännyt tämän vian takia. Mutta siitä on tullut minulle henkilökohtainen pelko ja este.
Toivoisin, että joku osaisi kertoa vinkkejä, miten harjoitella ärrää. Ehkä onnistuisin sen parantamaan jopa? En kyllä tiedä, onko se liian myöhäistä tämän ikäisenä. Niin ja kommentit, että ärrävika on persoonallista, älä murehdi siitä, eivät minua auta. Tästä on tullut jo niin iso taakka.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan rehellisesti sanoen ärräviassa ei ole mitään pahaa. Intissäkin on yhellä alikessulla paha ärrävika eikä sitäkään sen takia tarvii haukkua. Ja yhellä kaverilla joka on tyttö sekin sanoo ärrän ihan väärin. Ei haittaa kyl ketään
Voisin veikata että ärrävikaa on vaikea korjata mutta voithan kokeilla vaikka lorutella yksiksees.
yksityiselle puheterapeutille aika
Eräällä luokkatovereistani on myös erittäin selkeä ärrävika mutta ei hän anna sen vaikuttaa mihinkään. Kai sinun kannattaisi tuon ärrävian korjaamisen sijasta miettiä kuinka saisit niitä pelkojasi helpotettua.
Jos asia vaivaa noin paljon niin sille kannattaa tosiaan tehdä jotain ja se puheterapeutti on hyvä vaihtoehto. Itse kävin monet vuodet ala-asteella puheterapeutilla ja s-vikani ei lähtenyt mihinkään. Välillä sössötän enemmän ja välillä vähemmän, mutta ei se ole vaikuttanut loppupelissä mitenkään opintoihin, töihin tai sosiaalisiin suhteisiini. Lukiossa mietin ihan turhaan välillä saksankielessä erilaisia "s"-äänteitä. Hölmöä ja nyt ei vois vähempää kiinnostaa, koska jos sitä kieltä jossain puhun niin ymmärtämättä jääminen ei ole ainakaan sen s:n vika. Ja ala-asteella yritin joskus vältellä s:n sisältäviä sanoja, mutta eihän sitä kauaan jaksa. Ihan naurettavaa :)
Oiskohan nyt kumminkin niin, että r-ongelma on isompi sulla kuin muilla. Itse olen 29-vuotiaaksi selvinnyt s:lläni asiakaspalvelutöissäkin. Ja aion myös jatkaa asiakaspalvelutöissä. Itse näen asian niin, että olisi tylsää, jos kaikki puhuisivat samalla tavalla puhtaasti, kirjakielellä ja ilman murteita. Kaari Utrio on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten persoonallinen puhetapa voi olla. Utrio ei olisi Utrio ilman omaa ääntämystään.
Mutta jokaisella on murheensa ja niitä ei sovi vähätellä. Uskon, että keksit kyllä oman ratkaisun r:llesi.
Tunnen monia joilla r-vika eikä se haittaa niitä yhtään. Persoonallinwen piirre vaan, mitä häpemistä???
mulla on aivan sama tilanne kuin sulla! En edes enää kehtaa sanoa ärrää äidilleni ja sen perhanan ärrän välttäminenkin on alkanut käydä liian raskaaks. En vaan jaksa enää...
Olen vältellyt ärrää yläasteelta asti ja tälhetkel olen abiturientti. Haluisin opiskella oikeustiedettä tai ryhtyä lentoemännäks, mutta ärrän takia en tiedä uskallanko tai kykenenkö.
Mun ärrä on ehkä hitusen parantunut, mutta en tiie miten muut siihen suhtautuvat, koska en koskaan käytä sitä muiden kuin äitini kuullen. Ravintolassa tilatessanikin tilaan aina ihan erilaisen aterian kuin oikeasti haluisin jos haluamassani aterian nimessä on r.
Mä olen niin masentunut kun tiedän että mussa on paljon enemmän potentiaalia, mut en uskalla vaan näyttää sitä, koska sitten joutuisin lausumaan ärrän...
Koko elämä tuntuu valuvan ohi, enkä ehdi nauttia hetkestäkään kun koko ajan murehdin tulevaa...
estä menestymistä elämässä.Onhan Suomen presidentilläkin r-vika.
Puheterapiasta saa varmaan apua jos asia aihettaa stressiä.
jos kerran pelkäät elämää niin tee itsemurha!!!!!! MUHAHAAAA XDXDXD!!!!!!