allerginen poikaystävälle

No joko sanot sille suoraan tai kärsit. Ei oo paljoo vaihtoehtoja.

Sanot sille vaan, että oot allerginen hajusteille, ja että sen vaatteet varmaan on pesty jollain sellasella mikä saa sut reagoimaan, mitäs noloa tuossa nyt on.

oli ongelmaa poikaystävän kanssa, koska olin pahasti allerginen kissoille. Poikaystävän kotona oli kissa, eikä vaikuttanut mitään, vaikka se ei poikaystävän huoneessakaan ollut.

Meidän juttu loppui, mutta siinä ei ollut sen enempää suremista.

Pakko sinun varmaan on poikakaverille sanoa, vaikka ei mitenkään helppoa olisi. Et sitä kuitenkaan salatakaan voi. Ja tuollaiset asiat todellakin mutkistuu, kun pitkittyy.

Mikäli suunnittelet vakavampaakin suhdetta poikaystäväsi kanssa, olisi hänen hyvä tietää tästä asiasta. Olisi hyvä, että kertoisit hänelle muutenkin allergioistasi koko laajuudessaan. Yhteisen elämän suunittelussa poikaystäväsi pitää olla tietoinen siitä, miten allergiasi rajoittavat elämääsi. Jos hän todella rakastaa sinua, hän muuttaa tapansa sellaisiksi, että pystyt olemaan hänen lähellään ja tulevaisuudessa yhteisessä kodissa. Jos hän ei nyt vaihda pesuainettaan, hän ei ole arvoisesi. Jos hän ei itse pese vaatteitaan, hän yrittää ympäripuhua äidin tai kuka vaatteet peseekin.

Mutta mikset kehtaa? Miksi olet yhdessä pojan kanssa, jolle et kehtaa sanoa asiallista asiaa? Vai onko teidän suhteenne ihan alussa? Joka tapauksessa ainoa tie on sanoa asia suoraan.

Minulla sama ongelma, eli pahasti allerginen poikaystävän pesuaineelle. Se on tullut hiljalleen ja kehittynyt vain pahemmaksi, kunnes ymmäsin, mistä on kyse.

Saan hänen vaatteistaan (nyt pesty hajusteettomalla pariin kertaan) niin pahat kutinat ja näpyt, että olen ylävartalosta ja käsistä verillä alta aikayksikön. Olen muutenkin atoopikko, joten parantelu kestää kauan. Puolitoista viikkoa sitten yritimme olla lähekkäin ja edelleen on nahka kipeä, vuotaa nestettä, hilseilee ja on niin kipeä, ettei voi mitään tehdä. Tiistaina alkaa koulu...

Rankkaa on ollut ja puhelumme poikaystävän kanssa on puoliksi itkua ja puoliksi ikävää. Poikaystävä sentään on kultainen ja jaksaa erossakin. Sanoi, että ollaan vielä nuoria ja meillä on kyllä aikaa, kunhan saan ihoni kuntoon.

Poikaystävän äidin käyttämät pesuaineet ovat siis todella hajustettuja, kun meidän koko talo lemuaa siltä hänen meillä vieraillessaan. Olen yrittänyt pestä yhtä vaatekertaa meillä, mutta vielä viidenkin pesun jälkeen tunnen tuoksun. Onneksi se kuitenkin laimenee pikku hiljaa.

Viimeksi pari päivää sitten näimme yhteisen kaverin luona ja sain hieman reaktiota liian läheisestä oleskelusta. Seisoimme siis vierekkäin... Olen siis todella herkkä pesuaineelle ja lisäksi ihoni on edelleen hyvin repaleinen, joten se ei kestä paljoa.

Tällä hetkellä ainoa ratkaisu on saada ihoni kuntoon, jotta pääsen edes kouluun, ja sitten vaatteiden ahkera pesu. Sitä ennen emme voi kuin soitella, lähetellä viestejä ja kohta tietenkin nähdä koulussa. Onneksi meillä on rakkautta sen verran, että kestetään, vaikka välillä pitääkin sitä itkua tuhertaa.

Kun nyt iho paranisi, että saisi pitkähihaisen päälle. Täällä on kylmä...

Esittele ongelmasi ilman draamaa, lyhyesti ja syyttämättä, ja esittele helppo ratkaisu (esim. "kuule, mulla taitaa olla hajusteallergia koska saan [oireita] hajuvesistä ja vahvoista saippuoista yms. Teillä taidetaan käyttää aika hajustettuja pyykinpesuaineita, kun oon huomannut että sun vaatteet tuppaa [oireita] mua. Olisiko mahdollista että alkaisitte käyttää [hajustamaton pesuaine ja/tai huuhteluaine], sitä sais vaikka tosta [perheen suosima kauppa tai vastaava]". Menestys on melkeinpä taattu.

Noin yleisluontoisena neuvona haluaisin sanoa, että jos ei "kehtaa" puhua ongelmista muiden kanssa, joutuu elämässään helposti kynnysmatoksi. Pidä huolta itsestäsi ja elämästäsi.