En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta laitanpa kumminkin.
Oletteko joskus ajatelleet, että haluaisitte nähdä ketkä teistä oikeasti välittävät? Kun saavutte todella suuren ongelman eteen (masennus, läheisen kuolema yms). Ne, jotka eivät lähde pois ja ovat tukena olipa ongelma mikä tahansa ovat niitä aitoja ystäviä. Ne taas, jotka vetäytyvät ongelman edessä ovat niitä ei aitoja ystäviä tai muuten vaan mammareita. Eivät uskalla kohdata aitoja ongelmia.
Minä en ole kohdannut ongelmia, mutta lähipiirissäni niitä on kyllä ollut. Olen kaikesta huolimatta pysynyt ystävieni tukena maksoi mitä maksoi. Läheisilläni on ollut tappavia tauteja ja masennusta. Olen pysynyt ystäväni tukena joka asuu 100km minusta ja sairastaa masennusta ja tehnyt mitä kamalampia juttuja... Kannan suurta huolta hänestä ja rukoilen aina, että hän toipuisi ja saisi normaalin elämänsä takaisin. Tarkoitukseni ei ole tehdä itsestäni mahtavaa, mutta tuo muiden välittäminen on ehkä niitä harvoja piirteitä, jotka osaan... Tarkoitukseni ei ole olla siis itserakas.
Minua joskus itseäni pelottaa se, että kohtaankin itse jonkun ongelman ja minut jätetään yksin... Ongelmallehan ei voi mitään ja se miten itse suhtautuu silä hetkellä siihen... Läheisen kuoltua ihminen on niin herkkä ja on ymmärrettävää miksi ihminen käyttäytyy miten käyttäytyy. Pelottaa se, että ihmiset omassa lähipiirissäni ovat niitä, jotka pakenevat aidon ongelman edessä ja jättävät yksin. Perheessänikin on ollut ongelmansa ja tiedän, että he tukisivat minua. En silti halua että ystävät hylkäisivät minut...
Toivottavasti teistä joku edes jaksoi lukea tämän...
Haluan tunnistaa aidot ystävät, entä te?
8
618
Vastaukset
- tähänjuttuun
Moi
Tottahan se on että tosi ystävä ei jätä hädän hetkellä mutta kaikki eivät yksinkertaisesti osaa toimia ja auttaa oikein kun eivät mitään ammattiauttajia ole.
Kyllähän moni voi joutua sellaseen tilanteeseen ettei tiedä miten reagoisi vaan mielummin lähtee pois kuin pelkää pahentavansa tilannetta.
Tämähän on tietysti eettisesti väärin kun ajatellaan laupias samarialainen vertausta.
Kyllä mä taidan kuitenkun myötäillä sitä mielipidettä että aina pitäisi yrittää auttaa ja kuitenkin samalla ohjata jonkun luo tai Jonkun luo joka todella osaa auttaa :)
Tsemppiä sille sun kaverille muuten.
:)- TyttöMurheelliNNen
ei tarvitse olla psykiatri tai koulutuksean saanut että voi olla ystävä! psikiatrin rooli on tehdä se ammattipuoli ja ystävän tehdä ystävän tehtävä. eli kuunnella ja olla vierellä ja välittää. karkuun lähteminen on huono vaihtoehto! se tekee joka tapauksessa väärin jos lähtee lipettiin!
- tähänjuttuun
TyttöMurheelliNNen kirjoitti:
ei tarvitse olla psykiatri tai koulutuksean saanut että voi olla ystävä! psikiatrin rooli on tehdä se ammattipuoli ja ystävän tehdä ystävän tehtävä. eli kuunnella ja olla vierellä ja välittää. karkuun lähteminen on huono vaihtoehto! se tekee joka tapauksessa väärin jos lähtee lipettiin!
Mä kylläkin oon samaa mielt sun kaa ettei ikinä pidä lähteä karkuun. En tainnu kirjoittaa sitä tarpeeksi selvästi. Sori :)
Ohanse muuten hieno tunne kun joku on vierellä ja kuuntelee mitä sulla on sydämellä :)
- minavaiin
Joo, minäkin yritän olla kaverieni tukena, kun heillä on vaikeata. Kysynyt tai kuunnellut, yrittänyt auttaa parhaani mukaan, koska ilman ystäviä elämästäni puuttuisi todella paljon. Todella hyviä ystäviä ei ole montaa, ja siksi he ovat entistä tärkeämpiä. Mutta nyt kun minulla on ongelmia, isoja sellaisia pelottaa että jään nyt aivan yksin. Olen huomannut että kyllä vetäydyn syrjenpään, mutta samalla "huudan apua" sanomatta sitä kuitenkaan ääneen että tarvitsen heitä todella paljon. Se myös pelottaa kun kärsin joskus luultavasti paniikkihäiriöstä (näin jälkeenpäin ajateltuna) sen kuin kerroin ystävälleni, minulle tuli tunne että hän vain vähätteli ongelmaani ja oloani ja muuten lohkaisi, että onneksi kuitenkin on näin.. Eli hän ei ymmärtänyt minua ollenkaa, siksi en enää luota häneen on siinä toki muutakin, mitä on tapahtunut. Minusta ystäviä ei kohdella niin miten hän on tehnyt, olen sanonutkin mutta ei hän näy ymmärtävän, joten en tule enää enempää vastaa. Ja nyt kun minulla on ongelmia, hän ei välitä yhtään, on kuin mitään ongelmia minulla ei olisi, vaikka sanoin suoraan että minulla on vaikeaa. Ei hän kysellyt tai yrittänyt auttaa, ei kuunnellut, onko sellainen sitten ystävä. Pitäisikö minun väkisin hänelle kertoa, mikä minulla on? Ei minusta. Jos ei välitä niin ei välitä, enhän minä voi sille mitään. Pelottaa vaan että jään kokonaan yksin..
- etsilleen
Älä pelkää että jäisit yksin, ei niin ole käymässä, aina on joku jolle voi puhua ja myös joku joka kuuntelee.
Ja ainahan on juuri se Yksi jolle voi puhua :) - minavaiin
etsilleen kirjoitti:
Älä pelkää että jäisit yksin, ei niin ole käymässä, aina on joku jolle voi puhua ja myös joku joka kuuntelee.
Ja ainahan on juuri se Yksi jolle voi puhua :)Joo on moniakin jolle puhua, se vaan että onko he sen luottamuksen arvoisia. Kivahan sitä olisi jos sellaisia olis, joo ja mä kyllä huomaan että yksin tässä jää ongelmineen. Pitää vaa yrittää kestää ja miettiä ratkaisuja..
- TyttöMurheelliNNen
Sinä teet oikein kun olet ystäviesi tukena :) noin sitä pitää toimia! mutta olen pahoillani puolestasi kun ystäväsi on tuommoinen... jotkut ihmiset yksinkertaisesti eivät pysty käsittämään sitä, että on olemassa suuriakin ongelmia... varsinkaan jos on kyse omasta lähipiiristä. tai sitten he eivät vain halua ymmärtää. elävät oman kuplansa sisällä ja kuvittelevat ongelman pois. ja tuommoiset ihmiset sitten häipyvätkin kun ongelma on jo niin suuri, ettei sitä voi mitätöidä tai kieltää.
ainakin täällä palstalla, olen ihan varma siitä, että sinua kuunnellaan :) Maailmassa on monia samassa tilanteessa ja ymmärtävät sinua hyvin ja antavat tukea. eikö sinulla ole ainuttakaan ystävää joka kuuuntelee ja ottaa tosissaan? jos ei niin toivon todella, että saat ystävän. toivottavasti tästä oli jotain lohtua... toivon sinulle kaikkea hyvää
- Ujopelkuri...
Itselläni ei niitä oikeita ystäviä ole... se siinä just on paskaa - ite olis valmis tekemään mitä tahansa toisten vuoks, mutta sun ittes vuoks kukaan ei haluu tehdä mitään. ... Se sattuu. Siks oon yksin. En luota ihmisiin. Muhun voi tutustua syvemminki kyllä - mä en hylkää... ku on vaikeeta... mut kaipaan myös aitoo välittämistä takas. Ja usein.. mutta en saa. En tiiä mistä sais aitoja ystäviä - mulla niitä ei ole. Mulla on ollu vaikeeta koulukiusauksen vuoksi ja just yksinäisyyteni... silti on pakko jatkaa ja yrittää uskoo, että vielä joskus suurin haave toteutuu... haluisin nii laulajaks...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1018827
- 474349
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021946Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html391554- 241480
Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,341209Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia121190Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53887Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31872Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v29837