Neuvokaa kokeneemmat, miten pääsisin eroon koiran vapinasta ja läähätyksestä autossa.
Olin ajattelematon, kun otin 6-vuotiaan shelttini uuden vuoden yönä autoon mukaan. Siitä lähtien se on pelännyt auton kyydissä. Lähtee innoissaan mukaan, mutta kun päästään vauhtiin, alkaa vapina ja hetken päästä läähätys. Tätä ennen ei mitään ongelmia, matkusti täysin ongelmitta pitkiäkin matkoja.
Elämäntilanteeni vaatii koiran kanssa reissaamista pari kertaa kuukaudessa. Yksi tuttavani ehdotti rauhoittavia.
Olin ajattelematon, kun otin 6-vuotiaan shelttini uuden vuoden yönä autoon mukaan. Siitä lähtien se on pelännyt auton kyydissä. Lähtee innoissaan mukaan, mutta kun päästään vauhtiin, alkaa vapina ja hetken päästä läähätys. Tätä ennen ei mitään ongelmia, matkusti täysin ongelmitta pitkiäkin matkoja.
Elämäntilanteeni vaatii koiran kanssa reissaamista pari kertaa kuukaudessa. Yksi tuttavani ehdotti rauhoittavia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä oma tarinani. Minun oma koira pentuna rakasti autoilua ja ei ollut mitään ongelmia. Itse en tiedosta mitä sille olisi tapahtunut tai mitä se on ymmärtänyt väärin, mutta tilanne muuttui. Yht´äkkiä tajusin ettei koirani halua autoon ja kun autoon mentiin niin heti alkoi läähätys ja kuolaaminen. Testasin koiraa ja vein sen keskikesällä autoon kun auto oli pysähdyksissä pihalla ja ovet auki. Se oli ok, mutta vaikka myöhemmin ovet olivat auki ja auto käynnistettiin, vaikkei liikkunut mihinkään, ja ei ollut kuskikaan autossa niin kuolaaminen jo alkoi. Olin aivan hämmästynyt. Aloitin alusta. Menimme autoon, ovet auki, auto pysähdyksissä pihalla ja me söimme nameja ja leikittiin. Kun se onnistui kuolaamatta niin lisättiin edelliseen se että auto oli käynnissä. Ja kun se onnistui (useiden onnnistuneiden kertausten jälkeen)tuli kuski joka ajoi pihalla autoa eteenpäin ja taaksepäin ja me jatkettiin leikkiä ja nameja ja kivoja pelejä. Ja sitten hiukan pihatielle ja siitä maantielle ja siitä ruuhkaan jne jne. Aina yksi pieni etenemeinen kerrallaan ja niin usein toistettuna että se sujoi iloiten ja mukavasti puuhailen, ja siitä pieni eteneminen taas.Minun koirani oli säikähtänyt liikennevalojen ääniä tai hälytysajoneuvojen vinkunaa. Ja kun tämä tosi ikävä kokemus tuli sille silloin kun se oli autossa, niin sen jälkeen kaikki autossa oli kamalaa. Sain koirani palautettua autoystävälliseksi ja nyt rakastaa taas nukkumista kintut pystyssä ja nauttii matkailusta. Älä lääkitse muuten kuin antamalla aikaa ja aloittamalla alusta ja etenemällä niin hitaasti että koirasi taas luottaa autossa olon olevan turvallista.
Kiitos neuvoistasi. Näinhän tässä täytyy menetellä. Prosessi vaatinee melkoisesti aikaa. Itsekin huomasin, että kun söin eväitä ajaessani, koirakin lakkasi pelkäämästä. Hänellä kun on tapana kerjätä ja minulla palkita siitä.