Kävin metsälenkillä. Noita hiljaisia metsäautoteitä on kivaa kulkea. Siellä näkee eläinten jälkiä ja jopa joskus jonkun eläimenkin. Nytkin onnisti, näin upean metsäjäniksen. Huomasin kun se pomppasi kerran ja jähmettyi aivan liikkumatta paikoilleen. Istui ja katsoi vain toisella silmällä minua. Minäkään en liikahtanut, katseltiin toisiamme. Vitivalkoinen pupu varmaan ajatteli, että "ei se huomaa minua jos en liiku, mutta toisaalta onkohan tuosta kuitenkin vaaraa minulle." Lopulta se päätti lähteä rauhallisesti pomppimaan poispäin. Se oli parinkymmenen metrin päässä kun naamioitui maisemaan jähmettymällä aivan paikoilleen, valkoisena valkoiseen lumeen. Silmä vain oli tumma.
Oletteko te kokeneet luonnon eläinten kohtaamisen. Onko siihen liittynyt dramatiikka vai onko se ollut samanlainen rauhallinen tutustuminen kuin minulla. Linnut kai useimmalle ovat tuttuja ainakin lintulaudoilta jos sellainen on olemassa. Tai te kaupunkilaiset, oletteko nähneet Helsingin "Bupi" huuhkajaa?
Oletteko te kokeneet luonnon eläinten kohtaamisen. Onko siihen liittynyt dramatiikka vai onko se ollut samanlainen rauhallinen tutustuminen kuin minulla. Linnut kai useimmalle ovat tuttuja ainakin lintulaudoilta jos sellainen on olemassa. Tai te kaupunkilaiset, oletteko nähneet Helsingin "Bupi" huuhkajaa?
Vastaukset 59
Vanhimmat
Jänisjussikoissa löytyy - tulevat kesäpäivinä pihojen lähelle ja keväällä rallattelevat öisellä kuutamolla :)
Kettuja, oravia ja monenmoisia siipiveikkoja löytyy myös - toiset osaavat myös lentää ;DDD
Mielenkiinnolla odotan susia - lähtisin oitis kävelylle.
Varsinkin rusakot. Ne ovat vallanneet kaikki pusikot kaupunkien ja kylien keskeltä, ne ovat vieraantuneet luonnollisesta olotilastaan kesyyntymällä. Kivan näköisiähän ne ovat varsinkin talvella kun niiden turkki on parhaimmillaan, muuten niistä saattaa olla jopa vahinkoakin jos populaatio kasvaa yli suureksi.
paljon ilolintuja ja hännällisiä heikkejä.
Kysyit luonnon ja eläinten kohtaamisesta. Minulle kävi viime joulukuussa, kun olin koirani kanssa jänismetsällä seuraavasti: Koira ajoi jänistä ja kun vitivalkoinen jänis sitten täysin lumettomassa maastossa minua lähestyi, ajattelin: Varma paistihan siinä tulee suoraan kohti. Kohotin aseen. Mutta ennen kuin ehdin laukaista tuli sivusta huuhkaja, joka vei jäniksen mennessään. Olipa mahtava kokemus. Mielelläni soin jänispaistin minua taitavammalle metsästäjälle.
Huuhkaja on taitava lintu saalistamaan. Se lentää aivan äänettömästi ja sillä on kynsissä voimaa napata jäniksen kokoisia saaliita. Useimmitenhan se tyytyy metsä myyriin ja kaupungeissa jänisten lisäksi rottiin ja hiiriin.
tyttö ja kettu ja sain ihastella todella hyvää luontokuvausta siskon tyttären kanssa!
Siitä,mitä luonto meille sanoo.Mikä on sen tarkoitus ja miten siihen suhtaudumme.Luonnon kauneutta on kaikkialla jos vaan avaamme silmämme ja katselemme.
Bobi-huuhkajaa en ole sattunut näkemään,mutta täällähän ovat sorsat,varikset ja harakatkin niin kesyjä,että tulevat pihoille ihan vierestä hakemaan ruokaa.Mutta entäpäs maalla!Saavat hauleista persuuksinsa heti ja ovat vihollisia.
Rusakoiden keväisen taistelun olen nähnyt ihan parvekkeeni edessä ja se oli"luontoiltaa"parhaimmillaan.Siinä pöllysi karvat ja lopulta väsymys voitti ja kaikki osapuolet vajosi makuulle läähättäen..
Siinäkin tapauksessa;naaraan takia,kannattiko...?!
joskus näidenkin "homosapiensien" keskuudessa, aivan samasta syystä vielä;) Eivät ne nykyisin eläimet hauleja heti saa maallakaan, ehkä suurin uhka niiden terveydelle on tuo ihmisen peltilehmä ja sen kuljettaja.
monet tekevät hyvää, mutta monet myös paljon pahaa. Moni vain omaksi ilokseen luonnonvaraisia eläimiä ruokkiva tai kesyttävä ihminen voi ajattelemattomuudessaan aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin vastuullinen metsästäjä.
Useimmat metsästäjät ovat luonnonystäviä ja tekevät paljon hyvää työtä luonnon hyväksi. Laittavat ruokintapaikkoja, riistapeltoja, kaatavat haapoja, vievät suolakiviä nuoltavaksi, verottavat vähän eläinpopulaatioita ja estävät niitä kasvamasta liian suuriksi luonnollisten vihollisten puuttuessa.
Jos lihaa syö, minusta on luontoystävällisempää antaa eläimen elää luontaista omaa elämäänsä nopeaan loppuunsa asti kuin tehokasvattaa lihaa epäinhimillisissä oloissa ihmisten ruuoaksi.
jokunen vuosi sitten oli pienen metsän
lähellä ja toimiston ikkunat oli aivan maan
pinnan tasalla. Eräänä aamuna esimies tuli
aamulla leipomon kautta ja toi kahville meille
ison omenapiirakan. Toimisto oli ns. maisema
konttori. Oli kesäaika ja ikkunat oli auki.
Lounasaikaan istuin paikallani toimiston
toisessa päässä, toiset olivat lounastamassa.
Ihmettelin aika ajoin kuuluvaa ihan pientä rapinaa,
mutta enempää en kiinnittänyt siihen
huomiota, kun puhelin soi ja unohdin koko asian.
No työkaverit palailivat lounastamasta ja hirvee
meteli alkoi, kun orava istui työkaverini
työpöydällä ja söi piirakkaa. Äkkiä sille
tulikin kova kiire ja nappasi noin neljänneksen
siitä piirakasta ja samantien ikkunasta ulos.
Haikaillen katsoimme herkkuamme, joka oli nyt
joutunut parempaan suuhun.
Kerran olimme taas iltapäiväkahvilla, kun
kaksi hirveä meinasi tulla ikkunan läpi
samasessa paikassa.
No nyt on metsä sieltäkin hakattu, eikä
työpistekkään ole enää samoissa maisemissa.
Eläimet ovat uskomattoman neuvokkaita kun ravinnoksi kelpaavan tarvikkeiden hankinnasta on kysymys. Tosiasiassa niitä kai ohjaa enemmän luontainen tai synnynnäinen vaisto kuin ajattelu, mutta kuitenkin paljon niiden käyttäytymisessä on opittuakin. Oravat ovat varsinaisia veijareita kun tavaran kähveltämisestä on kysymys.
katsella ja seurata niiden puuhia, niin on
aikamoisia petojakin. Samaisessa paikassa
oli lintukoto, sellainen pikkumökki lintulautana.
Hirsinen, josta parissa seinässä oli kovempi
vanerin tapainen sisäpuolen seinä, niin kyllä
se vaan aikansa puremalla ne sisäseinät hajoitti.
Muutenhan ne on kyllä kivoja veijareita seurata.
ovat varsinkin kesäaikaan ilonamme - ne tulevat rohkeasti "kyselemään" ruokaa ja nuuhkimaan kauppakasseja. Pähkinät ovat parasta herkkua - leivänpalat jäävät varisherroille, jotka seuraavat tiiviisti alueen tapahtumia.
Variksilla on eräs oma "herra", joka kävelee hitaasti ja heittelee kuin vaivihkaa muruja variksille, jotka seuraavat häntä suurena viuhkana siivet maata viistäen. Sitä näkyä on hauska vierestä seurata ;DD
Lähibaariin tupsahtaa sisällekin usein "Onni-orava" -nimen saanut lajinsa komea edustaja (joka saa hyvän kohtelun ;)
Minulla on mökin ympärillä useita laittamiani lintupönttöjä. Useita lintuja niissä aina keväisin pesiikin. Niillä vain on riesana aina oravat jotka valloittavat pönttöjä, sekä tikat jotka myöskin tahtovat häiritä pikkulintujen pesintää.
Kirjosieppo on hauska kun sen pesää joku uhkaa niin se ääntelee niin äänekkäästi ja kiihkeästi. Minä aina käyn hätistelemässä vainoojat tiehensä. Siitä on tullut jo sellainen tapa, että olen aina itseäni huvitanut sillä ajatuksella, että taas se kutsuu minua apuun kun joku uhka on sen pesää lähestymässä.
sellaisia, että talvellakin ne ryövää pikkulintujen talipallot,
sun muut syötävät, niitä saa olla hätistelemässä
alvariinsa.
pikkulinnuille ja oraville. Aikaisemmin tikka tyhjensi nokallaan sen laudan aina maahan. Se ei itse niitä auringonkukan siemeniä syönyt vaan lappoi nokkimalla maahan kaikki.
Minä laitoin ympärille verkkokehän, joka oli noin puolimetriä halkaisijaltaan ja avoin ylhäältä ja alhaalta. Ja mikä-ällistys, pikkulinnut osasivat sinne mennä ja oravat, mutta tikka ei. Se on käynyt sitä usein katselemassa mutta ei se keksi kuinka sinne pääsee sisälle.
kun talipalloja laitetaan puiden oksille
ja sitten on lintulautoja erikseen useampikin,
niin talipallot ei kauan kerkiä vanheta, kun
ne sieltä häviää. Tikka, mutta myös Närhi
on siellä apajilla.
Kesällä Sorsat tulevat useinkin aamulla
mökin pihamaalle pullaa kerjäämään. joskus
ovat mökkiin sisällekkin olleet tulossa,
jos olisi annettu vaan tulla.
Muutaman kerran mökillä on ollut myös
Metsäkauriita. Ne on jotenkin söpöjä.
Täälläkin niitä oli, eivät tosin noin kesyjä. Mutta tuolla eräällä pellolla niitä näki useinkin kauempaa. Kerran näin metsäautotiellä kun se pomppasi siitä yli, korkeita loikkia tehden vaikka se on kuitenkin niin pienieläin. Nykyisin ovat ilvekset tappaneet täältä kaikki metsäkauriit, nyt ei niitä enää täällä näe.
ahmatteja jotka vievät kaiken kokonaisina. En oikein tiedä syövätkö ne edes niitä keräämiään. Olen niitä vähän hätistänyt jotta muillekin jää jotain. Minun mökin edustalla ovat silkkiuikut joka kesäisiä vieraita. Ne siinä asustavat ja kasvattavat poikasiaan. Yksi niistä emoista on oppinut tarkastamaan mun katiskan. Se käy sukeltamassa parikertaa päivässä katiskan ympäri ja tarkistaa onko särkiä tai salakoita pyristelemässä katiskan silmissä.
jo koko suomessa. Ennen käsittääkseni vain
oli eteläsuomessa. Mökillä en niitä aijemmin
ole nähnyt ja harvinaisena pitivät naapuritkin.
tälläkin niitä. Metsästyseurojen ihmiset sitä tekivät, ne kun eivät paksun lumen alta saa kaivettua syötävää itse.
uikkuja mielestäni ole ollut, mutta Kuikkia,
Joutsenia Sorsia ja Telkkiä.
oikein enemmänkin. Mökillä vain kaksi on
ollut. Saattaa nykyisin olla enemmänkin.
On tullut vaan nyt vähemmän käytyä siellä.
täällä meilläkin varmaan yli kymmenpäinen lauma, mutta nyt en tosiaankaan tiedä onko enää yhtäkään. En ole nähnyt.
muhkean ison tuuheahäntäisen todella kauniin ketun syksyllä. Se tuli tienlaitaan, vilkaisi tuloani ja vilkaisi vielä uudestaankin, kunnes kääntyi ja meni takaisin metsään, vielä kerran tuloani vilkaisten. Se oli ensimmäinen kerta kun näin ketun luonnossa ja upein kettu, mitä olen ikinä muutenkaan nähnyt. Kauriitakin juoksi noin 40m autoni edestä kolme kappaletta alkusyksyllä ajellessani.
Suuri metsäjänis loikki aivan autoni edessä tässä ihan lähellä kotiin tullessani tänään. Ajelin hiljaa perässä ja lopulta se hyppäs tiensivuun pellolle ja katosin näkyvistä. Pöllöjä olen nähnyt metsissä kulkiessani, mutta en tunne niiden rotuja, eli en voi kertoa mitä pöllöjä ovat olleet. Kerran havupuun oksalla näin todella suuren pöllön ja tikkoja tulee nähtyä aika usein täällä päin myös. Kuin myös muita lintuja. Tuossa on järvi parin sadan metrin päässä, siellä on kanadanhanhia ja joutsenia, ja sorsia, kuikkaa, lokkeja ynnä muita vesistöjen lintuja. Ois lintubongarille mehevä paikka muutes siinä.
Liskoja näkyy myös metsissä kävelles, varsinkin kallioitten väleissä ja päällä.
Metsäteillä näkyy aika lailla kaikenlaisia eläinten jälkiä, varsinkin lumisateitten jälkeen sellasilla teillä, joissa ei ole vielä kuljettu. Kävelen sellaisilla usein koirieni kanssa. :) (koirat pidän silti hihnassa, sillä ovat metsästysvaistoista rotua) :)
kokemuksia eläimistä. Kettu on syksyllä komeimmillaan. Sen turkkiin on juuri kasvanut uusi kaunis punaruskea peitinkarva ja siksi sen häntäkin näyttää niin tuuhealta ja pörröiseltä. Kesällä se on aivan toisen näköinen. Sillä ei ole sitä peitin karvaa koska joka vuosi se kasvattaa sen osan turkistaan uudelleen. Et varmaan tunnistaisi samaksi eläimeksi jos näkisit sen kesällä.
kanssa Kevon reitillä vaeltamassa, ja kahvitauolla levitimme eväät, ts. näkkärit ja lisukkeet siihen käden ulottuville, ja kas kummaa eväämme rupesivat kelpaamaa myös jollekin hiiren näköiselle otukselle..nälkä kai sillä kaverillakin sitten oli.
Sitten yhtenä syksynä vaellusreissulla näimme kuolleita sopuleita pitkin polunvartta, mihin lie keikonneet..
sinunkin eväiden murustelijat, samaa poppoota. Niille on varmaankin tullut ravinnosta puutetta ja siksi kuolleetkin. Ravinnon hakureissut panee sopulit vaeltamaankin josta ne ovat kuuluisia.
Karhua en ole vielä tavannut näkö havainnolla,
vaikka äänen olen kyllä kuullut.
Hirvi uros hätyytti autoakin, piti ottaa pakkia
jonkin verran.No yksi tuli kerran tuulilasista
sisään vaan se onkin jo eri juttu.
Viime Marraskuun alkupuolella olin tapani mukaan
käymässä pirtillä.Yhtenä päivänä kattelin
ikkunasta kun karvanen elävä tulla vippailee
kelkan jälkiä myöten pihaa kohti.Jää katselemaan
siihen maantien laitaan, nuuskii ilmaa ja loikkaa
pihaan.Vähän katselen ihmetellen että ompas niin
suden näköinen koira.Siirryn toiseen ikkunaan,
nään kun alkaa hamuaman tiaisten rasva tankoa
ylhäältä pihlajasta.Sillon vasta hoksasin että
susi perkule se onkin.
Hyökkäsin rappusille, sillon sai jalat alleen ja
pitkillä paino toisen rakennuksen taa.Jäljistä
vielä varmistin sen olleen tosiaan suden.
Susi on jo niin yleinen että niitä näkee aika usein. Nälkiintyessään se tulee pihapiiriin nappailemaan kaikenlaista, niin kuin lintujen läskipalasetkin. Minä olen pari kertaa kohdannut suden luonnossa. Minulle jäi molemmista kerroista sellainen kuva että ei se minua paljonkaan pelännyt, lähti jolkottelemaan poispäin pitkästyneen näköisenä.
olemme juosseet Karhun kanssa erisuuntiin.
Kavereilta ovat sudet syöneet koiria.
Kaunein näky on kuutamossa lojuva, salakaadettu, villieläimen raato.
Ja Stadin puistoissa, nuolella lävistetty, puutarhoja raastava kani.
Sitten on tietysti hyvä kala- ja lihatiski.
Huuhkaja on hyvä, ja on hyvä että niille on tehty pesälaatikoita.
Syövät pois nuo Salmonellapulut, varikset, lokit ja varpuset.
Luonto on "julmankaunis". Sopii minulle.
ei kulje enää savuavia rekkoja. Ei "peltipailakoita".
Ei tarvi enää etelän-immeisen maksaa selkosia pitkin kiitäviä ambulansseja ja takseja.
Tulevat sieltä ihmiset pois tänne palvelujen ääreen.
Luonnonsuojelu on, ainakin tässä, hyvä asia.
Myydään koskematon hanki ja Rusakonpoikanen turistille.
1400 euroo per pari digikuvaa.
Plus matkat.
Koskematon luonto ja mukava ilmasto on kohta unelma Välimerenpojille.
:)
eikä sullakaan oo vaimoo,kun katkeruus on ainoo hupis.Kamalaa kun riista tappaa jahtikoirat.
melkein toivoisin sen karhun juoksevan sinua vastaan - sorry, mutta koko (teko)asenteesi ...:((((((( jäk!
ole vaimoa, viimeisestä, ja ainoasta, erosin jo viisi vuotta sitten.
Ja se katkeruus senkun lisääntyy, on pakko purkaa paineita eläimiin.
Kaikenlaisiin eläimiin.
:):)
Mutta ymmärrätkö sinä elämää?
Meillä kaikilla on asenne, se on ihan omamme, no, joillekin se on muotoutunut muitten ihmisten avulla, mutta kuitenkin.
Miksi tyrmäät minut vain asennevammalla?
Tyrmää minut jos olen väärässä.
Se tuntuisi paremmalta.
ajattelemaan sinä pystyt.
Ja hyvin.
Sen olen huomannut.
kohdallani sitä, että välitän kaikesta elollisesta?
Oikeasti - tunne voimistui entisestään sen jälkeen, kun saivat sydämeni uudelleen sykkimään...
Nut reiki on eräs tapani antaa elämää eteenpäin.
vaan minun asenteeni ei sovi sinun asenteeseesi.
Ei se vika ole sinun.
Mutta toivottavasti et peitä ihan aitoa totuutta elämästä vain asenteella.
Siitä tulee katkera kokemus jos silmäsi aukeavat.
Kaikilla ei kyllä aukea koskaan.
Elämää on muillakin kuin vain sinulla ja se on useasti, satuttavasti, erilainen.
Lasketko Minkit ulos vai säästätkö?
Ja mitä sitten säästät?
Kas siinä kysymys.
Kumpi on julmempaa.
"Nut reiki"- termiä en tunne.
Kuulostat (tahtomattasi) ex-mieheltäni NIIN paljon, että..;)
Se "nut" piti olla nyt - reiki...se on sitten ihan jokaisen oma asia, kuten eläinten tappaminenkin on.
Kettutytöt ovat väärässä!
on aina ikävä.
Vaikka ei enää yhteen haluaisikaan.
Katso viestiäni jossa kerroin anteeksiannosta.
Minä arvasin että ymmärrät miten pahaa kettutytöt tekevät.
Eläimille.
Heillä itsellään on varmaan hyvä olo ja omatunto.
Niin kuin sanoin, asenteisiin voivat muut vaikuttaa paljon jos ei osaa olla varovainen.
on ystäväni ja jakaa kahden lapsenlapsemme aiheuttamat rakkauden/rahan....tunteet:)
Itse rakastan jo yhdettätoista vuotta miestä, joka on maalta kotoisin, mutta ei metsästä, vaikka ampuu ;DDDDD
vaikka nehän pitäisi olla vanhempien vastuulla.
Ja ei sitten näitä amis/kansakouluvitsejä ampumisesta.
Yhden kanssa olen jo saanut asiasta kiukutella.
kaksi vuotta poikani isän iloista rahaa-hahaa..hän saa jo kaikki miljoonansa anteeksi tänä vuonna-nannannaa...
HURRAA Suomen "oikeuslaitos", jota velkaneuvojatkin jo kauhistelevat!
S-tana, P-kele, V-rasto ja p-pää!!!
kauan sitten Helsingissä, kun ajoimme bussilla Pirkkolan Urheilupuiston ohi ja hirvi seisoi ruuhka-aikaan suojatien laidassa omaa tienylitysvuoroaan odottamassa.
Toissakeväänä oli kiehtovaa katsella Ekkeroyn lintukalliolla pikkukajavien pesintäpuuhia poimuilevan jyrkänteen reunalla, kun niitä pääsi ihan läheltä katselemaan. Lampaita laidunsi luonnonniityllä kallion laella ja korppi kuljeskeli arvokkaasti ihmisistä piittaamatta.
Lapsuusvuosina kirjosieppo pesi joka kevät mökin terassilla hirren päällä. Se varasi kaikki sopivat paikat ja jopa muni välillä kahteenkin pesään. Toinen jäi hoitamatta. Silloin terassilla liikkumista välteltiin ja ikkunaverhot pidettiin kiinni, kunnes poikaset olivat lähteneet pesästä.
Yhtenä keväänä pulu yritti tehdä pesää kaupungissa parvekkeellemme, mutta emme halunneet sitä sinne, kun nukutin vauvaa siellä samaan aikaan. Pulu onnistui saamaan sinne pari oksaa ristiin ja laski munankin siihen. Oli pakko riistää siltä se mahdollisuus, kun pelkäsimme pulujen loisista saattavan koitua haittaa lapselle. Vähän tuntui ikävältä.
Kerran kävimme linturetkellä katsomassa joutsenten muuttokokoontumista ja näimme samalla pienenpienen hippiäisen. Tuntui mukavalta nähdä kuinka rikas luonto meillä on. Hippiäistä en ollut ennen nähnytkään tai se on jäänyt huomaamatta, kun ei ole sattunut olemaan asiantuntijaa mukana.
Vaikka olen ikäni liikkunut paljon luonnossa, on paljon lintuja, joita en itse tunnista. Harvinaisempien nisäkkäiden kohtaaminen tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä ja tuttujakin on kiva pysähtyä seuraamaan.
Ihan uusi näkökulma avautui melomaan ryhdyttyäni, rannan elikot eivät paljon rauhallisista melojista piitanneet, ja pääsimme monesti niitä häiritsemättä läheltäkin tarkkailemaan.
Todella mielenkiintoinen, aivan kuin olisi ollut luonto retkellä itsekin sitä lukiessa. kiitti!
pihallani, mutta kun tahtoo syödä minun koristepensaatkin.
Porkkanoita olen kantanut nyt kellarista sille, ja se on kyllä ne kaikki syönyt. Käytetty saunavastakin oli kaluttu loppuun.
sellainen "rontti" että se tykkää syödä kaikkea kaunista ja tarpeellista. Kukkia ja porkkanoita, välillä omenapuita ja koriste pensaitakin.
Oli jännä juttu.Jänis tuli päivisin makoilemaan
valkoisen muovituolin alle keskelle pihaa.
Korviaan vai heilautteli kun pihalla liikuttiin.
Varottiin kyllä aivan lähelle menemistä.
Muistan myös hyvän jutun kun olin semmonen piipun
nysän kokoinen ja hevosella peltoa äestettiin(karhittiin)
minä istuin siinä karhin päällä ja ohjailin olevinaan hevosta.
Hevonen oli kyllä niin viisas että osasi mennä aivan itse aina edellisen jäljen reunaa.
Niin jäniksiä juoksenteli siinä meidän mukana ja ympärillä.
minä pelkäsin että hevonen tallaa päälle kun tuntuivat tulevan niin lähelle.
Syykin selvisi sitten.Kettu kierteli siellä pellon uloimmalla reunalla,
niin jänöt haki turvaa meistä.
asuu Hesassa ja rakastaa eläimiä.
Taloyhtiöltä oli tullut nootti, että takapihalla kirmaavia jäniksiä ei saa syöttää.
Pienessä viinissä ystävättäreni oli heitellyt parvekkeeltaan monta porkkanaa ja kaalinpäätä yöllä jusseille sääntöjä uhmatakseen...
Aamulla krapuloissaan oli käynyt sitten keräilemässä jäämistöä pois...
Rakastan häntä!
eräs juttu jo parin kymmenen vuoden takaa.
Pidin polkupyörääni talon takapihalla jolla ajelin aamuisin töihin osan matkaa.
Eräänä päivänä en saanut lukkoa kunnolla kiinni ja kun sitä oikein kumarruin katsomaan,pyörän istuimen alla oli linnunpesä!
Olin pitänyt muovipussia istuimen päällä vesisadetta varten,joten sen suojiin avainkotelon päälle oli hyvä rakentaa.
Palatessani kotiin pähkäilimme,mitä ihmettä nyt teemme!
No-tuumasta toimeen,siirsimme pesän miehen pyörään samaan paikkaan ja lavastimme muovipussinkin siihen.Jännityksellä odottamaan,palaisiko lintu jatkamaan puuhiaan.
Ja niin onnellisesti kävi,pesän rakennus jatkui,reunat kohosi ja piakkoin sinne ilmestyi 5 munaa,kyseessä oli harmaasieppo.
Mahtoi lintu ihmetellä,minne pesä aina hävisi päiväksi ja kyllä mua ja ystäviäni nauratti että jos vaikka olisi munat ollu kyydissä kun tukka tuulessa poljin työmatkaa!
Tarina sai kuitenkin surullisen lopun,tiedättehän -kun pikkupojat sai tietää asiasta vahingossa.
Eräänä päivänä oli munat ja pesä rikottu ja sen pituinen se.
Muutaman päivän kuuntelin surullisen linnun itkua rappujeni lähettyvillä...nyyh!
joka "tasolla" kannattaa sotia!
Sudetkin ovat jo tappajia
,vaikka ja ainoastaan nykyinen rakentamisen "teemaviljely" on törmännyt (ilmastonmuutoksen kanssa)susien kotikunnaille!
Olen jo aiemmin sanonut, että JOS äiti oikeasti rakastaa lastaan/pelkää pentunsa suden suuhun joutuvan - niin "papatteja" tai muita äänekkäitä pikkutavaroita (ilotulitteiden uusi tuleminen) vain taskusta ilmoille - eikös kova ja äkkinäinen musiikkikin (iipodit) toimi samoin...jo hukkaantuu hukkanen!
On se jumalauta NIIN VÄÄRIN, että ihminen ei saa olla osa luontoa!!!
Monenlaista eläintä on tullut tervehdittyä. Hirviä pihalla, kotkia taivaalla, laihaa haukea Juumassa.
Silti yksi mieleenjäävimmistä luontomuistoista oli, kun vierailimme tuttavaperheen mökillä.
Oli tukahduttavan kuuma hellepäivä. Lähdimme kaksistaan veneellä järvelle.
Siellä täydellinen luonnonrauha, hiljaisuus kaikilta nykypuhkun ääniltä.
Vain lintujen laulua, airojen kolahdukset veneen laitaan. Täydellinen näkyvyys järven pohjaan, uppopuita, kalaparvien leikkiä.
Usein eläinhavainnot ovat vain ohikiitävä silmänräpäys. Tuota rauhaa oli tarjolla niin paljon, kuin sitä halusi vastaanottaa.
Toiselle ajanhukkaa, toiselle taivas.
Olen itse useinkin kesällä järvellä soutuveneellä. Kun kala ei ota uistimeen tulee joskus ajelehdittua leppoisassa tuulessa pitkin selkiä. Virutettua kättä vedessä, katseltua lintuja ja veden elämää järven pohjasta. Joskus olen nukahtanut siihen keinuntaan ja ajautunut joenkin rantaan jossa olen herännyt. Upeita hetkiä elämässä nuo!
- AHMA; RIEKKO ; KIIRUNA ; PUPUSET ; KARHU ;INTUJA EN TUNNISTA ; PAITSI KUUKKELIN ; JA EN OLE KÄYNYT RANUAN ELÄIN PUISTOSSA: IHAN VAIN TÄSSÄ KOTO PIIRISSÄ OVAT NUO ELIKOT KÄYNEET!PS: AHMA SÖI MEIDÄN KOIRAN! LINNUISTA SEN VERRAN ; KO PULMUSET TULEE MEILLE KEVÄÄLLÄ , NIIN SANON KAIKILLE TURISTEILLE: NET OVAT RIEKON POIKASIA!! JA TÄYDESTÄ ON MENNYT!! EN PELKÄÄ ; NET OVAT OSA MEIDÄN ELÄMÄÄ!!!
Paljon havaittuja eläimiä. Asut siellä lapissa. Minä pidän lapinmaisemista ja luonnosta siellä. Ahma on peto ja kun se nälkiintyy niin kaikki kelpaa, kotipihan lemmikitkin. Surullista että noin.
Kyllä luonnossa liikkuessa näkee, vaikkei kaikki niin mieleen jääkään. Mutta kerran, kun oltiin lenkillä Imatran kylpylän kuntopoluilla, noustiin juuri ylämäkeen, kun vähän matkaa edessä päin kaksi valtavaa hirveä ylitti samaisen polun ja ne hävisivät metsän uumeniin. Se oli vaikuttava näky. Niistä eläimistä voi käyttää adjektiivia majesteettinen.
"Bupihuuhkajiakin" on näkynyt, ei kuitenkaan lenkkipoluilla...
Hirvi on suuri eläin, sitä tulee ajatelleeksi kuinka se niin hiljaisesti elele metsässä että eipä sitä tiedä olevankaan ennen kuin se ylittä jonkun tien ja sen pääsee näkemään. Upea näkymä.