Täällä kun tuntuu olevan suht asiantuntevaa porukkaa, niin osaatteko sanoa, kuinka huonosti meillä oikeastaan mieheni kanssa menee. Olisiko jollakulla esim. jotain tilastoja, omia kokemuksia tms?
Eli lasta yritetty 1,5v, tuloksena yksi keskenmeno, josta on jo yli vuosi. Sen jälkeen ei merkkiäkään raskaudesta, vaikka kuukautiskierto on säännöllinen, olemme molemmat nuoria ja terveitä ja yritystä on ollut tasaisesti koko ajan. Hoitoon emme vielä ainakaan halua mennä, liikaa stressausta asiasta ei ole, ainakaan vielä.
Sitä tässä nyt siis lähinnä kyselen, että pitäisikö nyt jo tosissaan olla huolissaan? Lapsettomuudesta kai kuitenkin jo puhutaan? Kiitos jo etukäteen mielipiteistä!
Eli lasta yritetty 1,5v, tuloksena yksi keskenmeno, josta on jo yli vuosi. Sen jälkeen ei merkkiäkään raskaudesta, vaikka kuukautiskierto on säännöllinen, olemme molemmat nuoria ja terveitä ja yritystä on ollut tasaisesti koko ajan. Hoitoon emme vielä ainakaan halua mennä, liikaa stressausta asiasta ei ole, ainakaan vielä.
Sitä tässä nyt siis lähinnä kyselen, että pitäisikö nyt jo tosissaan olla huolissaan? Lapsettomuudesta kai kuitenkin jo puhutaan? Kiitos jo etukäteen mielipiteistä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
siitä, minkä ikäisiä olette. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että yllättäviäkin viivästymisiä voi hoidoista huolimatta ilmaantua. Eli teinä hakeutuisin mahdollisimman pian tutkimuksiin. Itseäni kaduttaa että viivyttelin niin kauan.
Hei. olen samaa mieltä kuin aiempikin henkilö. kannattaa hakeutua tutkimuksiin.Me odotettiin vuosi enne kuin päästiin ja jono oli silloin suht lyhyt kuulemma.
Eli tutkimuksiin kannattaa mennä ajoissa. Tutkimukset eivät vielä mitenkään sido teitä mihinkään, eli se, lähdettekö hedelmöityshoitoihin vai ette, on teidän päätettävissänne kunhan tutkimusten tulokset tulevat.
olemme kyllä ajatelleet hoitoihin hakeutumista, tiedämme, että jonot tosiaan ovat pitkät. Tuntuu vaan jotenkin niin epätoivoiselta myöntää, että ongelma on oikeasti olemassa. Olemme vasta 23 ja 24 vuotiaita, joten siinä mielessä kiire ei pitäisi olla.
Tämä "yrittäminen" käy onneksi koko ajan helpommaksi, enää ei yksinkertaisesti jaksa vahdata kiertoa tikkujen ja mittareiden kanssa. Ehkä tässä pian kuitenkin täytyy "alistua" ja alkaa soittelemaan neuvolaan tai lääkärille. Ei kai ole kuitenkaan ihan normaalia 1,5v yrittää tuloksetta.
Hei, ensimmäisessä viestissäsi kirjoitat
"Eli lasta yritetty 1,5v, tuloksena yksi keskenmeno, josta on jo yli vuosi."
ja nyt että "Ei kai ole kuitenkaan ihan normaalia 1,5v yrittää tuloksetta."
Siis te ETTE ole yrittäneet 1,5v tuloksetta, kun kerran yksi keskenmeno on ollut tänä aikana! Se vuosi "yrittämistä" lasketaan viimeisestä raskaudesta, teidän tapauksessa keskenmenosta.
Siinä mielessä teidän tilanne ei vielä ole hälyyttävä, kun olette noin nuoriakin. Mutta ettehän mitään häviä siinä, jos käytte tutkimukset läpi ja saatte selville, onko teissä jommassa kummassa joku syy siihen, ettei uusi raskaus ala. Hoitoihinhan ei ole pakko lähteä, vaikka tutkimukset kävisikin läpi.
tarkoitinkin, kuten ensimmäisessä viestissäni kerroin. 1,5v nyt kuitenkin siinä mielessä tuloksetonta, että raskautta ei näy eikä kuulu ja tosiaan, kun keskenmenostakin on jo reilusti yli vuosi. No mutta, vielä emme varmaan kuitenkaan tutkimuksiin lähde, ehkä katsellaan asiaa vaikka ensi syksyllä uudestaan.
siis mullakin on naama aivan kysymysmerkkinä.. miten voit sanoa että tuloksetonta kun siitä on tullut tulosta vuosi sitten??? syy voi olla aivan uskomattoman pieni..ihan vaikka kohdun limakalvoista voi olla kyse. ne on kuitenkin hyvin helposti korjattavissa ihan lääkityksellä.mikä nyt ei ole sen hankalampaa kuin pääkivun korjaaminen..siis toimenpiteenä. mene ihmeessä joissa kuitenkin kysymään mikä voi olla syy..
on naama kysymysmerkkinä, kun juuri edellisessä viestissäni jo toistamiseen sanoin, että niin tarkoitin, kuin ensimmäisessä viestissä sanoin. Yhden kerran toisessa viestissä vain sanoin "vahingossa" että 1,5v tuloksetonta sen jälkeen kun olin jo kertonut miten asia oikeasti on. Miksi tartutte koko ajan johonkin yhden viestin sanavalintaan, kun se on jo kahdesti korjattu. Kai nyt arkikielessä voin kuitenkin sanoa että tuloksetonta, kun mitään "tulosta" ei ole muualla kuin hautausmaalla tuhkana. Anteeksi nyt oikein kovasti, tästä lähtien muistan olla kiitollinen tästä tuloksesta.
Ja halusin vain kuulla teidän kokemuksianne ja mielipiteitä siitä, onko tilanne kuinka paha. Emme ole minnekään tutkimuksiin vielä menossa, ehkä meitä ei ole vielä vain tarkoitettu vanhemmiksi, jaksamme kyllä odottaa vielä.
Tulit kysymään palstalta, onko tilanteenne meidän mielestämme kuinka paha ja kaikki vastaajat ovat neuvoneet menemään tutkimuksiin! Älä nyt siitä kimpaannu, että vastaus ei ollut sinulle mieleinen.
Kukaan täällä palstalla ei neuvo teitä jatkamaan yrittämistä ottamatta selvää, onko olemassa joku syy siihen, ettei uusi raskaus ala. Vuoden yrittämisen jälkeen kuitenkin puhutaan jo lapsettomuudesta. Tietenkään kukaan ei voi pakottaa teitä hakeutumaan tutkimuksiin, mutta hei - jos haluat kerran tulla raskaaksi -- mitä voisit hävitä siinä, että käyt tutkimuksissa ja kuulet joko, että kaikki on ok, jatkakaa vaan, tai sitten kuulet, että jossakin todella on vikaa ja voitte hakea siihen apua heti, kun siltä tuntuu? Vaikka kolmen vuoden päästä, sitten kun hetki tuntuu sopivalta!
On aika tyhmää (sori) vain todeta, että "ehkä meitä ei ole vielä vain tarkoitettu vanhemmiksi", kun syy voi olla siinä, että sinä et ovuloi ollenkaan, tai että miehesi spermassa ei ole siittiöitä. Sellainen tilanne ei korjaannu odottamalla.
Syy voi olla pieni, mutta eipä mikään kerro etteikö se voisi olla isokin. Meilläkin oli takana 1,5 vuotta yritystä, johon mahtui yksi keskenmeno yrityksen alkuvaiheessa. Keskenmenon yhteydessä minulla diagosoitiin vaikea endometrioosi ja lääkärit olivat ihan äimänä miten olin yleensäkään tullut raskaaksi.
Endoani hoidettiin siinä vuoden verran (omasta mielestäni huonosti, näin jälkeen päin ajatellen), minkä jälkeen menimme ykstyiselle lapsettomuusklinikalle selvittämään tilannetta. Siellä asiat selvisivät (minun endoni ei ollut lainkaan parempi, mutta muuta vikaa meissä ei ollut). Ja samalla selvisi mitä hedelmöityshoitoja meille suositeltiin.
Mietimme aikamme hoitoihin lähtemistä ja siksi ajaksi lääkäri määräsi minulle pillerikuurin pitämään endoa kurissa. Sitten teimme päätöksemme ja nyt yritetään koeputkihedelmöitystä.
en loukkaantunut siitä, että kehotettiin menemään tutkimuksiin, vaan siitä että moneen kertaan jankattiin yhdestä väärästä sanavalinnasta, joka jo monesti korjattiin.
Ja mielestäni ei voi toisen mielipiteestä tilannetta tuntematta sanoa, että se on tyhmä. Meillä on sellainen elämäntilanne, että odottelusta ei ole haittaa, miksi siis väkisin juoksemaan tutkimuksiin? Niihin kun jonottavat myös lähemmäs nelikymppiset parit, joilla oikeasti alkaa jo olemaan kiire. Ei meidän mielestäni kannata turhaan kuormittaa muutenkin pitkiä jonoja, ehkä vielä kuitenkin tärppää ihan luomuna. Katsotaan asiaa uudelleen esim. vuoden päästä, jos silloinkaan ei ole tärpännyt, niin lähes varmasti jotain on vialla.
minkä ikäinen olet?? minusta jokainen päivä on yhden päivän vähemmän mahdollisuuksissa..mutta kai 8 v lapsettomuushoidoissa on sen saanut aikaan.. kaikki ei kidu näin ..
on 23 ja 24 vuotta eli ainakin toivottavasti aikaa on vielä reilusti. Olet tietysti oikeassa siitä, että joka päivä mahdollisuudet hupenevat aina vähän, oli nuori tai ei. Eli täytyy tosiaan jossain vaiheessa vääntäytyä sinne tutkimuksiin tai edes jonoon.:)