-Miks et sää valmistunut koskaan? Eikö riittänyt lukupäätä?
Vakipanoni äiti kyseli, halusi ottaa avoimen linjan, rehellisyys oli muotia.
-Yksinäisen suden dilemmaan se jäi.
Nainen tuijotti, ei ymmärtänyt. Ja kuka hullu olisi? Sytytin tupakan ja aloin nauraa. Oli selvennettävä, kukaan ei tajunnut, eivät tietenkään. Ehkä minusta ei koskaan tullut maisteria tuon susisyndrooman takia, ei kun susidilemman. Mitä jäi käteen kahdesta vuodesta yliopistolla? Yksinäisen suden dilemma.
-Yksinäisen suden dilemmaa oli pohdittu kaksi tuntia. "Jos susi on laumaeläin, niin yksinäinen susi varmasti poikkeaa ryhmästä. Mutta onko se sittenkään niin. Kerjääkö susi takaisin laumaan vai pyrkiikö siitä eroon. Miten eri tavoin voimme tulkita tätä asiaa...."
Luentosalin penkillä istui vieressäni pieni ja hintelä mies. Viittoili puheenvuoroa itselleen, ei malttanut odottaa vuoroaan. Puhui epäselvästi ja kovaa innostuksen aiheuttaman jännityksen takia, Suupielistä valui sylkeä, kädet hikosivat kun hän hieroi niitä kummallisesti housuihinsa koko ajan. JÄnnitti varmaan. Mutta hän oli innostunut. Tuli minun vuoroni,en halunnut lisätä keskusteluun mitään. Tajusin mistä keskusteltiin, mutta en tajunnut mitä järkeä siinä oli. Hetken kuluttua poistuin luentosalista enkä ikinä enää palannut sinne kelloa tuijottelemaan. Vittuun sudet ja muut paskanjauhannat.
-Siihen se sitten jäi, jotain kai pitäis alottaa. Vaikka sellasta käsillä tehtävää, kellojen tai korujen korjaamista.
Vakipanoni äiti kyseli, halusi ottaa avoimen linjan, rehellisyys oli muotia.
-Yksinäisen suden dilemmaan se jäi.
Nainen tuijotti, ei ymmärtänyt. Ja kuka hullu olisi? Sytytin tupakan ja aloin nauraa. Oli selvennettävä, kukaan ei tajunnut, eivät tietenkään. Ehkä minusta ei koskaan tullut maisteria tuon susisyndrooman takia, ei kun susidilemman. Mitä jäi käteen kahdesta vuodesta yliopistolla? Yksinäisen suden dilemma.
-Yksinäisen suden dilemmaa oli pohdittu kaksi tuntia. "Jos susi on laumaeläin, niin yksinäinen susi varmasti poikkeaa ryhmästä. Mutta onko se sittenkään niin. Kerjääkö susi takaisin laumaan vai pyrkiikö siitä eroon. Miten eri tavoin voimme tulkita tätä asiaa...."
Luentosalin penkillä istui vieressäni pieni ja hintelä mies. Viittoili puheenvuoroa itselleen, ei malttanut odottaa vuoroaan. Puhui epäselvästi ja kovaa innostuksen aiheuttaman jännityksen takia, Suupielistä valui sylkeä, kädet hikosivat kun hän hieroi niitä kummallisesti housuihinsa koko ajan. JÄnnitti varmaan. Mutta hän oli innostunut. Tuli minun vuoroni,en halunnut lisätä keskusteluun mitään. Tajusin mistä keskusteltiin, mutta en tajunnut mitä järkeä siinä oli. Hetken kuluttua poistuin luentosalista enkä ikinä enää palannut sinne kelloa tuijottelemaan. Vittuun sudet ja muut paskanjauhannat.
-Siihen se sitten jäi, jotain kai pitäis alottaa. Vaikka sellasta käsillä tehtävää, kellojen tai korujen korjaamista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
aihe. Elävästi kerrottu katkelma, mutta itse poistaisin sanan "vakipano", se on niin teinimäistä, tavallaan tämä jäi sellasenaan ohueksi ollakseen kokonainen mininovelli tms. koska sisältöä jääpi puuttumaan. Esim. vakipanon reaktio olisi kiinnostava, äidin reaktio, puhujan tunteet, todelliset tunteet, mitä hän jälkeenpäåin ajattelee asiasta, oliko tuolloin ehkä lapsellinen tai jotain.
Olen samaa mieltä "kiinnostavahkon" kanssa, että "vakipanon" olisi voinut korvata jollain muulla ja myöskin tämän lauseen, "Vittuun sudet ja muut paskanjauhannat." Toinen vaihtoehto olisi tietysti kirjoittaa koko juttu "teinimäisesti".
Minulle taas nuo tyyliin kuulumattomat ilmaisut kertovat tunteista. Kaveri on niin olevinaan kaiken akateemisuuden yläpuolella ja sitten kuitenkin se reaktio on noinkin "teinimäinen".
Ja minua alkoi suorastaan kiinnostaa, miten voi olla tekemisissä vakipanon äidin kanssa... millainen suhde se oikein on? Ettei vaan mies (?) vähättelisi suhteensa laatuakin, kun kuitenkin äidin kanssa keskustelee noinkin syvällisiä.
Mutta muuten olen sitä mieltä, että pösilökalle osaa kirjoittaa.
Siinä on ideaa. Toi susijuttu on rakennettu hyvin, siinä on yllätyksellisyyttä ja teksti pysyy kasassa.
"Vakipanoni äiti kyseli, halusi ottaa avoimen linjan, rehellisyys oli muotia."
Hienosäätönä vakipanon vois jättää pois, mutta enemmän särähtää tää koko lause. Siinä ja sylkipisaroissa on jotain kliseisyyttä.
Itse tarina toimii, mutta viilaa kieltä.
kohtaamaan oman kyvyttömyytensä esittää ajatuksiaan suullisesti, ja miten noloa se on. Päähenkilö kuvittelee itseään 'yksinäiseksi sudeksi', sen sijaan, että myöntäisi tarvitsevansa kehittää esiintymistaitojaan. Tärkeintä lienee se, ymmärtääkö kirjoittaja enemmän kuin päähenkilö. Jos ei ymmärrä, kirjoittamisesta ei vielä tule mitään.
Kuulostaa aspergerin syndroomalta, muuten.
En ymmärrä äskeistä kommenttia
kun ei saa suutansa auki luentosalissa. Sen sijaan, että kohtaisi taitamattomuutensa, ja opettelisi puhumaan, hän poistuu luentosalista ja yrittää selitellä itselleen olevansa kaiken tuon puhumisen yläpuolella. Itse asiassa hän on sen alapuolella, ei ole vielä oppinut puhumaan, ajattelemaan. Monen massaavuttoman itsepetosta tuo itsensä kutusminen 'yksinäiseksi sudeksi'. Itsekin harjoitin sitä tuossa iässä. Siitä voi kirjoittaa. Se on hyvä ja hauska aihe. Mutta tärkeää lienee, että kirjoittaja ymärtää päähenkilönsä avuttomat motiivit.
ole tuo filosofia tuossa, ei niinkään tuo tarinan henkilö. ELi yliopisto-opinnot lopetettiin sen takia, ettei jaksettu vääntää jonnenjoutavaa muka-älykästä tunnista toiseen.
jotain. Mä tykkäsin. Silmäilin nopeasti ja ajattelin, etten jaksa lukea koska se on kuitenkin mielenkiinnoton tarina, mutta "yksinäisen suden dilemmaan se jäi" sai lukemaan. Mä tykkäsin. Hyvä, hyvä. En jaksa sanoa, että kaipaa hieman korjailua ja kehittelyä koska tiedät sen itsekin.
Tällainen muutaman lauseen turhanpäiväinen kyhäelmä saa kehut täällä. Tarinassa ei ole mitään. Ei mitään.
Laitoin aikanaan tänne noin tuhannen sanan tarinoita. Niitäkin sanotaan vielä lyhyttarinoiksi, mininovelleiksi tms. Novellin kriteereihin sovitettuna.
En laita enää; kyse ei ole siitä, etteikö kehujakin olisi tullut. Tuli, kuten tuli haukkujakin (sekin on hyvä). Mutta nykyään epäilen kovasti palstalaisten asiantuntijuutta.
Äskeinen on vaan pieni pätkä, jossa on huonoja sanontoja montakin. Ei kyse ole mistään tarinasta, pienestä kohtauksesta vaan.
Kiitos neuvoista. On ihan totta, että useampaa sanaa pitää korjata jottei ole typerä heti alkuunsa.
Olet väärällä palstalla, veikko - tänne saa tulla vain me kirjailijanalut. Jos olet jo pitemmällä, hus hus pois siitä.
Minusta tuntuu, että tuskin kukaan laittaisi tänne parhaita palojaan. Parhaat jutut julkaistaan jossain nimen kanssa. Tänne voi laittaa jotain sepustuksia ihan huvin vuoksi. Ei tämä mikään ilmainen, asiantunteva arvostelupalvelu ole.
voi hyvinkin viedä puolesta sivusta yli sataan sivuun.
"Vakipanoni äiti kyseli, halusi ottaa avoimen linjan, rehellisyys oli muotia."
Todella hätkähdyttävä kohta. Alkoi todella kiinnostaa, että kuka haluaa tuntea vakipanonsa vanhemmat.
Ja toisin kuin täällä osa sanoi, mun mielestä juuri vakipano tekee tästä entistä mielenkiintoisemman, varsinkin kun pian selviää, että päähenkilö on ollut yliopistossa. Ajatukset vaelsi jonnekin humanistiseen tiedekuntaan, yhteiskuntaa vastaan kapinoivan nuorenmiehen (tuli tosiaan mies mieleen, ehkä johtuu "vakipanosta") tuskaiseen tilanteeseen susidilemman parissa. Tai ehkä hauskinta oli se, että päähenkilö OLISI HALUNNUT olla kapinallinen, yksinäinen susi, jonkunasteinen sankari edes jonkun silmissä.
minun mielestä sotkee sana 'dilemma' tarkoittaa pulmaa, mikä syntyy kun kahdesta vaihtoehdosta on valittava.
Ymmärrän, miksi vakipanon äiti ei ymmärtänyt.
"Yksinäisen suden teoria" kantaisi pidemmälle, ellei kyse olisi kliseinen absurdi.
Koska susi on laumaeläin.
Mikäli dilemma johtuu siitä, ettei henkilö kuulu joukkoon missä sillä hetkellä on, kyse ei ole yksinäisestä sudesta, vaan eksyneestä sudesta.
Kysyit "Kuka haluaisi tuntea vakipanon vanhemmat?" mahdollisesti henkilö joka tietää saavansa ilmaisen aterian.
Vai syntyikö dilemma siitä, että mies (?) pelkäsi koulutuksensa menevän ylitse vakipanon koulutuksen niin paljon, ettei enää voisi tavata vakipanoa missään vaiheessa?
Roikkuen siis koulutus/ystäväpiiri dilemmassa.
Asiaa voisi katsoa myös siten, että vakipano on jossain vaiheessa todennut "Sitten kun valmistut, en kelpaa sinulle edes seksiin".
Tällöin mies (?) pelkää menettävänsä vakipanonsa, koska ei osaa selittää ettei mikään muutu.