Runebergstårta

det äter jag inte, det blir exakt som han var; skit

Ruuneperi oli Eino Leinon mukaan "aikansa lapsi". Kunnioitan suuresti hänen elämäntyötään, ja tästä syntyi aikanaan Ruuneperkin räppi:

Istui nurkassa Ruuneperi kädes' oli päreet,
oli runosuoni kuihtunut ja oli palaa näreet.
Hän huusi ensin emäntää ja sitten huusi piikaa,
mut silloin alkoi runosuni punottaa jo liikaa.

Tuli sisään herrasmies ja kädessä ol' lakki,
ei ollut kuka tahansa, se tais olla pappi.
Kaapist' kaivoi olutta, leipää ja siikaa,
samaan aikaan Runeperi kopeili jo piikaa.

- Lopeta nyt, meil' ei aika enää riitä,
älä niitä äpäriä liian paljon siitä.
- Vänntaas nuu, pannan yksi runo lissää,
sankar' oon kun 100 kersaa huutaa issää.

Ruunepri väänsi päreen valossa proosaa,
kylään tuli Manne ja hän sai vääntää Roosaa.
Siitä tuli runo joka Mannen tarun kertoi,
sille harva proosa tänään vetää vertoi.

Tässa tarina on sitten murusista korpun,
ne söi Ruuneperi ja väänsi sitten tortun,
niitä sitten kaduillamme ylihintaan myytiin,
jotta hällä olis varat Tallinnan Lyytiin.

Tuli Ruuneperin eteen aikuinen nainen,
hä' taisi olla Ruuneperin painajainen,
sai kyytiä luudasta ja silmä oli musta,
sen jälkeen puhumme Ruuneberin kaljusta.

Matkoillaan Ruuneperi löysi monet lähteet,
söi aina talon ruuat ja lapsil' jätti tähteet,
uskomaton herrasmies oli aika luuri,
tästä syystä tänänään Runeperi on niin suuri.

Kun talon isäntä peltoja kylvi tai niitti,
Runeperi kiers pitäjiä ja piikoja siitti.
Inspis alko hällä aina silloi' kukoistaa,
ja sillälailla syntyi myös se "meiän maa".

Tänään tätä herraa meillä kaksikieli palvoo,
yhden prossan mestari joka puhkas 100 kalvoo.
Taisi saada patsaan tää kermakaartin herra,
mut mielestäni parempi on Ake, Make ja Perra.