Olipa eräs varsin järki ihminen, joka kerran, vain kerran sotkeutui tekemään erään virheen.
Jäi siihen virheeseensä kiinni, antoi tunteelle vallan,halusi hän kerran,edes vähän kokeilla sitä ihanaa ja hauskaa olotilaa.
Tuntui tuo niin ihanalta, että hän vallan pelästyi!
Pelästyi, hämmentyi, raukka parka!
Järki se on mikä eteenpäin kuljettaa, päätti hän.
Päätti!
Mutta kuinkas kävi,
Se tunne, kiusaa, kiusaa, ei suostu katoamaan.
Vaikka järki yrittää kaikin keinoin häätää tuota kummallista asiaa.
-Huokaus-
Jäi siihen virheeseensä kiinni, antoi tunteelle vallan,halusi hän kerran,edes vähän kokeilla sitä ihanaa ja hauskaa olotilaa.
Tuntui tuo niin ihanalta, että hän vallan pelästyi!
Pelästyi, hämmentyi, raukka parka!
Järki se on mikä eteenpäin kuljettaa, päätti hän.
Päätti!
Mutta kuinkas kävi,
Se tunne, kiusaa, kiusaa, ei suostu katoamaan.
Vaikka järki yrittää kaikin keinoin häätää tuota kummallista asiaa.
-Huokaus-
Vastaukset 5
Vanhimmat
kertoa musta noin... mites sää mun jutun tiedät?
ja siitä juutaksesta :)
Kummittelee nuo turhat tunteet näköjään muillakin, lohduttaa hiukan.
Pitäisi osata ajatella rikkautena omistaa tuollaisia tunteen kummajaisia.
Miksi ne vain tuntuu niin ikäviltä?
Että pitikin kompastua
että olisikin pitänyt kompastua :(
ymmärtää.
Toinen kompastui, toinen jätti kompastumatta.
Eikä asiaa voi enään korjata, ei ehjätä .
Jää vain jäljelle se järjen ja tunteen ristiriita.
Elämää tämä vainen, mutta jotain kun ei ymmärrä saa olon surulliseksi, niin haikeaksi.
jotkut ottaa tunteet rangaistuksena. Itse nautiskelen tästä tunteesta siihen asti kunnes suostun myöntämään etten saa häntä koskaan. En myönnä millään, nautiskelen ajatuksista hänestä ja minusta, MEISTÄ!