eli olen 13-v tyttö, soitan konservatoriolla samaa soitinta jo seitsemättä vuotta. soitossa olen mennyt eteenpäin hyvin ja oppinut helposti, mutta nykyään saan aina opettajan pahalle tuulelle sanomalla että harjoittelin pitkään mutten oppinut. soitin on alkanut tuntua kauheen vaikeelta ja ikävältä.
itken nykyään aina kun yritän tehdä läksyjäni siitä ja revin itseäni hiuksista ja lyön itseäni kasvoihin koska en osaa mitään.
mulla on vain vähän vapaa-aikaa, viikolla mulla on joka päivä kiire ja nälkäisenä kuljen paikasta toiseen ( harrastan tämän lisäks kuvataidekoulua) illalla on tunti pari aikaa jolloin teen läksyjä ja syön. ja sitten menen nukkumaan ja herään väsyneenä.
en kuitenkaan voi lopettaa kumpaakaan harrastustani, aikomustani ei oteta vakavasti. kaikki sukumme lapset soittavat jotain ja myös vanhempani soittavat. ja mä tahdon soittaa jotain, tähän soittimeen olen jo tottunut sillä se on ollut aina osa elämääni. en tiedä mitä mun pitää tehdä, olen voimaton tän kans.
kiitos, pakko oli purkautua :)
itken nykyään aina kun yritän tehdä läksyjäni siitä ja revin itseäni hiuksista ja lyön itseäni kasvoihin koska en osaa mitään.
mulla on vain vähän vapaa-aikaa, viikolla mulla on joka päivä kiire ja nälkäisenä kuljen paikasta toiseen ( harrastan tämän lisäks kuvataidekoulua) illalla on tunti pari aikaa jolloin teen läksyjä ja syön. ja sitten menen nukkumaan ja herään väsyneenä.
en kuitenkaan voi lopettaa kumpaakaan harrastustani, aikomustani ei oteta vakavasti. kaikki sukumme lapset soittavat jotain ja myös vanhempani soittavat. ja mä tahdon soittaa jotain, tähän soittimeen olen jo tottunut sillä se on ollut aina osa elämääni. en tiedä mitä mun pitää tehdä, olen voimaton tän kans.
kiitos, pakko oli purkautua :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi!
Nyt on muistettava, että harrastaminen on vapaaehtoista toimintaa, josta ei saisi suurempaa stressiä ottaa! Sanoit, että joudut pakottamaan itsesi tekemään soittoläksyt ja koet turhautumista, kun soittaminen ei sinua huvittaisi. Tämä voi johtua kahdesta asiasta: a. sinulla on meneillään jakso, jolloin soittaminen ei kertakaikkiaan kiinnosta tai b. olet vieraantunut täysin harrastuksestasi, ja paras vaihtoehto jo oman mielenterveytesikin kannalta olisi lopettaa se tai pitää ainakin taukoa.
Itse koko ikäni soittaneena tiedän, että soitto heijastuu aina senhetkiseen mielentilaan, joten jos teet läksyjä turhautuneena vailla motivaatiota on varmaa, ettet mitään opikaan.
Jos et kertakaikkiaan soitosta pidä, ensimmäinen askel olisi, että myöntäisit asian itsellesi. Tämä on tuttu tunne myös minulle. Harrastin useamman vuoden ratsastusta pitämättä siitä laisinkaan. Minunkin oli jopa vaikeaa lopettaa harrastus, kun monet olivat sitä mieltä, että se sopii minulle hyvin ja olivat harrastamisestani selvästikin tyytyväisiä. Kun sitten lopetin ratsastamisen täysin pitkien välitaukojen päätteeksi, lopettamiseeni suhtauduttiin todella hyvin. Mainittakoon, että olin ko. harrastusta harrastanut jo yli kymmenen vuotta.
Hyvää jatkoa ja kaikkea muuta mukavaa sinulle toivottaen: Synkopoppi
kiitti vastauksestas :)