Usko tai älä
Ihmeitä tekevä ikoni
valamossa,,.,
27
3363
Vastaukset
- lerppakerholainen
Ihanko totta se siihen auttaa. Nyt sinne viivana!
Olen kuullut ennemminkin ihmeitä tekevistä ikoneista.
Minulla on kirja joka näyttää kuvin miten vesikiteet reakopi erilaisiin sanoihin. Rakastavat sanat tekee kauniin tähden vesikiteeseen. Pahat ja kielteiset ja kirosanat sanat rumia kuvia. Samoin musuiikkiin reakoi.
Koko luomakunta on tämän mukaan tuntevaa henkeä.- Kävi rukoilemassa.,.
Oli rintasyöpä. Kävi rukoilemassa ikonin edessä
( jumalanäiti, oliko se Tihvinän). Ei ole syöpää
näkynyt kymmeneen vuoteen. - hili(ma)kka
Kävi rukoilemassa.,. kirjoitti:
Oli rintasyöpä. Kävi rukoilemassa ikonin edessä
( jumalanäiti, oliko se Tihvinän). Ei ole syöpää
näkynyt kymmeneen vuoteen.Olin kesäoppaana Valamon luostarissa Heinävedellä kahtena kesänä 1990-luvun puolivälissä, en muista tarkkoja aikoja.
Olin iloisesti yllättynyt, kun minut valittiin siitä huolimatta, että en ole ortodoksi. Ehkä siksi, että opastin myös englanniksi ja ruotsiksi.
Ensimmäinen kesä oli opetusta, ohjausta ja perinpohjaista neuvomista opaskierrosta varten. Minulle oli kova työ opiskella kaikki asiaankuuluva tieto, etenkin vanhan kirkon puolella.
Opastukset alkoivat viimein omin voimin - kyllä jännitti, sekin, että jos mokaan pahasti eli kerron väärää tietoa. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt yhtään kertaa. Opastustani seurannut "oikea ortodoksi" oli kertonut minun suoriutuneen erittäin hyvin tehtävästäni. Siitä olin todella iloinen.
Opettelin kertomaan Vanhan rukoushuoneen historian ja esittelemään Uuden Valamon toimintaa ainakin pääpiirteittäin. Ikonien tunnistaminen ja niiden historian oppiminen oli vaikeaa. Joskus olin epätoivon partaalla ulkomaalaisen ryhmän ollessa tulossa.
Parhaiten mieleeni jäi Jumalanäidin Ihmeitä Tekevä Ikoni
ikoni, kirkkosalin etuosassa oikealla oleva Pyhän Äidin Ihmeitä Tekevä Ikoni. Muistan, että sen äärellä viivähdettiin hyvin uein ja pitkäänkin. Tuohuksia paloi aina paljon. Elettiin säännöllisen ohjelman mukaan, turvallisuuttahan sellainen elämänrytmi tuo.
Minula oli hyvä esimies. Samaa en voi mitenkään sanoa keittiöpuolen vapaaehtoisten asemesta. Ihmetellessäni miten he suostuvat niin täysin ala-arvoiseen kohteluun - ainakn niinä kahtena kesänä - naiset kertoivat, että ei tarvitse hakeutua myöhemmin sinne vapehtoiseen palvelukseen.
Edellistä mielipidettä lukeva voi hyvin sanoa minun kertovan väärää totuutta. Niin kuitenkin oli silloin, toivottavasti ei enää! Vanha ranta-asuntokin lienee korvattu uudemmalla?
No jopa tuli rutinaa! Ei sitä kuitenkaan tiedä, vaikka joskus vielä pääsisi Valamoon kesäoppaaksi jos innostuisi ja oikein haluaisi! Kielitaitoakin olisi hyvä pitää yllä mahdollisimman eri alueilla!
PS. Minua kiinnosta kovasti tietää tällainen asia:
- Oletko ollut Valamon luostarissa vapaaehtoisena keittiötyöntekijänä, esim. perunateatterissa ja tiskauksessa,
kuluiko suurin osa työajastasi noihin tehtäviin?
- saitko asiallisen ja riittävän ohjauksen työhösi, saitko kiitosta työstäsi, olithan vapaaehtoinen!
Silloin, kymmenisen vuotta sitten, aioin kirjoittaa epäkohdista henkilölle, olikohan hän silloin Isä Arseni, myöhemmin Arkkimandriitta, mutta jäi tekemättä. Siksikin jäi tekemättä, kun tiesin, että en halua enää mennä sinne. Olisi kuitenkin pitänyt siksi, että kukaan muu ei enää joutuisi samanlaisiin tilanteisiin. Olin siis heikko: en enää välittänyt muiden joutumisesta yhtä surkeisiin oloihin.
Jos joku Teistä lukee nyt tätä Valamo-juttua ja on jotenkin ollut tekemisissä tämän asian kanssa,
NIIN - kerrottehan!
Sotkin kirjoitusnäkymän,
NÄINKÖ MEILLE AINA TÄÄLLÄ KÄY KÄY KÄY käy
NIIN KÄY NIIN KÄY NIIN KÄY AINA VAIN vain vain...
PPS. OTA TAE JÄTÄ - Marella*
hili(ma)kka kirjoitti:
Olin kesäoppaana Valamon luostarissa Heinävedellä kahtena kesänä 1990-luvun puolivälissä, en muista tarkkoja aikoja.
Olin iloisesti yllättynyt, kun minut valittiin siitä huolimatta, että en ole ortodoksi. Ehkä siksi, että opastin myös englanniksi ja ruotsiksi.
Ensimmäinen kesä oli opetusta, ohjausta ja perinpohjaista neuvomista opaskierrosta varten. Minulle oli kova työ opiskella kaikki asiaankuuluva tieto, etenkin vanhan kirkon puolella.
Opastukset alkoivat viimein omin voimin - kyllä jännitti, sekin, että jos mokaan pahasti eli kerron väärää tietoa. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt yhtään kertaa. Opastustani seurannut "oikea ortodoksi" oli kertonut minun suoriutuneen erittäin hyvin tehtävästäni. Siitä olin todella iloinen.
Opettelin kertomaan Vanhan rukoushuoneen historian ja esittelemään Uuden Valamon toimintaa ainakin pääpiirteittäin. Ikonien tunnistaminen ja niiden historian oppiminen oli vaikeaa. Joskus olin epätoivon partaalla ulkomaalaisen ryhmän ollessa tulossa.
Parhaiten mieleeni jäi Jumalanäidin Ihmeitä Tekevä Ikoni
ikoni, kirkkosalin etuosassa oikealla oleva Pyhän Äidin Ihmeitä Tekevä Ikoni. Muistan, että sen äärellä viivähdettiin hyvin uein ja pitkäänkin. Tuohuksia paloi aina paljon. Elettiin säännöllisen ohjelman mukaan, turvallisuuttahan sellainen elämänrytmi tuo.
Minula oli hyvä esimies. Samaa en voi mitenkään sanoa keittiöpuolen vapaaehtoisten asemesta. Ihmetellessäni miten he suostuvat niin täysin ala-arvoiseen kohteluun - ainakn niinä kahtena kesänä - naiset kertoivat, että ei tarvitse hakeutua myöhemmin sinne vapehtoiseen palvelukseen.
Edellistä mielipidettä lukeva voi hyvin sanoa minun kertovan väärää totuutta. Niin kuitenkin oli silloin, toivottavasti ei enää! Vanha ranta-asuntokin lienee korvattu uudemmalla?
No jopa tuli rutinaa! Ei sitä kuitenkaan tiedä, vaikka joskus vielä pääsisi Valamoon kesäoppaaksi jos innostuisi ja oikein haluaisi! Kielitaitoakin olisi hyvä pitää yllä mahdollisimman eri alueilla!
PS. Minua kiinnosta kovasti tietää tällainen asia:
- Oletko ollut Valamon luostarissa vapaaehtoisena keittiötyöntekijänä, esim. perunateatterissa ja tiskauksessa,
kuluiko suurin osa työajastasi noihin tehtäviin?
- saitko asiallisen ja riittävän ohjauksen työhösi, saitko kiitosta työstäsi, olithan vapaaehtoinen!
Silloin, kymmenisen vuotta sitten, aioin kirjoittaa epäkohdista henkilölle, olikohan hän silloin Isä Arseni, myöhemmin Arkkimandriitta, mutta jäi tekemättä. Siksikin jäi tekemättä, kun tiesin, että en halua enää mennä sinne. Olisi kuitenkin pitänyt siksi, että kukaan muu ei enää joutuisi samanlaisiin tilanteisiin. Olin siis heikko: en enää välittänyt muiden joutumisesta yhtä surkeisiin oloihin.
Jos joku Teistä lukee nyt tätä Valamo-juttua ja on jotenkin ollut tekemisissä tämän asian kanssa,
NIIN - kerrottehan!
Sotkin kirjoitusnäkymän,
NÄINKÖ MEILLE AINA TÄÄLLÄ KÄY KÄY KÄY käy
NIIN KÄY NIIN KÄY NIIN KÄY AINA VAIN vain vain...
PPS. OTA TAE JÄTÄOli hyvä että toit esille niitä vapaaehtoistyön huonojakin puolia, joita valitettavasti esiintyy myös ev.lut. seurakunnan toiminnassa.
On pidettävä itse tiukasti kiinni siitä mihin tehtävään on lupautunut. Kyllä niitä valaistuneita kirkasotsaisia tulee pyytämään etkö voisi auttaa siivouksessa, siis kontata leirikeskuksen sänkyjen alusia pyyhkimässä.
Vierailijat tuovat paljon rahaa Valamoon pistäytyessään 2-3 tuntia katsellen Valamon ihmeitä. Jos joku saa avun tai tyydytyksen elämänsä ongelmaan ikonin edessä rukoillen, katselu on tuottanut merkityksensä. Monet asiat elämässä ovat täysin omavalintaisia. - Hili(ma)kka
hili(ma)kka kirjoitti:
Olin kesäoppaana Valamon luostarissa Heinävedellä kahtena kesänä 1990-luvun puolivälissä, en muista tarkkoja aikoja.
Olin iloisesti yllättynyt, kun minut valittiin siitä huolimatta, että en ole ortodoksi. Ehkä siksi, että opastin myös englanniksi ja ruotsiksi.
Ensimmäinen kesä oli opetusta, ohjausta ja perinpohjaista neuvomista opaskierrosta varten. Minulle oli kova työ opiskella kaikki asiaankuuluva tieto, etenkin vanhan kirkon puolella.
Opastukset alkoivat viimein omin voimin - kyllä jännitti, sekin, että jos mokaan pahasti eli kerron väärää tietoa. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt yhtään kertaa. Opastustani seurannut "oikea ortodoksi" oli kertonut minun suoriutuneen erittäin hyvin tehtävästäni. Siitä olin todella iloinen.
Opettelin kertomaan Vanhan rukoushuoneen historian ja esittelemään Uuden Valamon toimintaa ainakin pääpiirteittäin. Ikonien tunnistaminen ja niiden historian oppiminen oli vaikeaa. Joskus olin epätoivon partaalla ulkomaalaisen ryhmän ollessa tulossa.
Parhaiten mieleeni jäi Jumalanäidin Ihmeitä Tekevä Ikoni
ikoni, kirkkosalin etuosassa oikealla oleva Pyhän Äidin Ihmeitä Tekevä Ikoni. Muistan, että sen äärellä viivähdettiin hyvin uein ja pitkäänkin. Tuohuksia paloi aina paljon. Elettiin säännöllisen ohjelman mukaan, turvallisuuttahan sellainen elämänrytmi tuo.
Minula oli hyvä esimies. Samaa en voi mitenkään sanoa keittiöpuolen vapaaehtoisten asemesta. Ihmetellessäni miten he suostuvat niin täysin ala-arvoiseen kohteluun - ainakn niinä kahtena kesänä - naiset kertoivat, että ei tarvitse hakeutua myöhemmin sinne vapehtoiseen palvelukseen.
Edellistä mielipidettä lukeva voi hyvin sanoa minun kertovan väärää totuutta. Niin kuitenkin oli silloin, toivottavasti ei enää! Vanha ranta-asuntokin lienee korvattu uudemmalla?
No jopa tuli rutinaa! Ei sitä kuitenkaan tiedä, vaikka joskus vielä pääsisi Valamoon kesäoppaaksi jos innostuisi ja oikein haluaisi! Kielitaitoakin olisi hyvä pitää yllä mahdollisimman eri alueilla!
PS. Minua kiinnosta kovasti tietää tällainen asia:
- Oletko ollut Valamon luostarissa vapaaehtoisena keittiötyöntekijänä, esim. perunateatterissa ja tiskauksessa,
kuluiko suurin osa työajastasi noihin tehtäviin?
- saitko asiallisen ja riittävän ohjauksen työhösi, saitko kiitosta työstäsi, olithan vapaaehtoinen!
Silloin, kymmenisen vuotta sitten, aioin kirjoittaa epäkohdista henkilölle, olikohan hän silloin Isä Arseni, myöhemmin Arkkimandriitta, mutta jäi tekemättä. Siksikin jäi tekemättä, kun tiesin, että en halua enää mennä sinne. Olisi kuitenkin pitänyt siksi, että kukaan muu ei enää joutuisi samanlaisiin tilanteisiin. Olin siis heikko: en enää välittänyt muiden joutumisesta yhtä surkeisiin oloihin.
Jos joku Teistä lukee nyt tätä Valamo-juttua ja on jotenkin ollut tekemisissä tämän asian kanssa,
NIIN - kerrottehan!
Sotkin kirjoitusnäkymän,
NÄINKÖ MEILLE AINA TÄÄLLÄ KÄY KÄY KÄY käy
NIIN KÄY NIIN KÄY NIIN KÄY AINA VAIN vain vain...
PPS. OTA TAE JÄTÄToivon, että tulisi mahdollisimman paljon erilaisia viestejä! Yksi hyväksyy yhtä ja ehdottanee toista yhteistyömuotoa Srk:n kanssa.
Iso kiitos Seurakunnalle avusta!
Ehdotan SRKN aamupalalle jatkoa.
Niin millaista ja mitä juuri nyt? Ainakin sellaista, että minäkin täältä Rokkalasta, Jyskin takaa pääsen mukan.
En tiedä tällä hetkellä yhthenkilöämme, niinpä odottelen tietoa!
Parhain terveisin Hilkka Niskanen
Saanhan kaikki viimeisim
ät ratsastukseeni liittyvät tiedot, myös ne joissa en odotetusti onnistunut.
Olisinko onnistunut, jos mielialani olisi ollut suopea, valmis voittamaan
Kohdehenkilö: - nuppu sika
hili(ma)kka kirjoitti:
Olin kesäoppaana Valamon luostarissa Heinävedellä kahtena kesänä 1990-luvun puolivälissä, en muista tarkkoja aikoja.
Olin iloisesti yllättynyt, kun minut valittiin siitä huolimatta, että en ole ortodoksi. Ehkä siksi, että opastin myös englanniksi ja ruotsiksi.
Ensimmäinen kesä oli opetusta, ohjausta ja perinpohjaista neuvomista opaskierrosta varten. Minulle oli kova työ opiskella kaikki asiaankuuluva tieto, etenkin vanhan kirkon puolella.
Opastukset alkoivat viimein omin voimin - kyllä jännitti, sekin, että jos mokaan pahasti eli kerron väärää tietoa. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt yhtään kertaa. Opastustani seurannut "oikea ortodoksi" oli kertonut minun suoriutuneen erittäin hyvin tehtävästäni. Siitä olin todella iloinen.
Opettelin kertomaan Vanhan rukoushuoneen historian ja esittelemään Uuden Valamon toimintaa ainakin pääpiirteittäin. Ikonien tunnistaminen ja niiden historian oppiminen oli vaikeaa. Joskus olin epätoivon partaalla ulkomaalaisen ryhmän ollessa tulossa.
Parhaiten mieleeni jäi Jumalanäidin Ihmeitä Tekevä Ikoni
ikoni, kirkkosalin etuosassa oikealla oleva Pyhän Äidin Ihmeitä Tekevä Ikoni. Muistan, että sen äärellä viivähdettiin hyvin uein ja pitkäänkin. Tuohuksia paloi aina paljon. Elettiin säännöllisen ohjelman mukaan, turvallisuuttahan sellainen elämänrytmi tuo.
Minula oli hyvä esimies. Samaa en voi mitenkään sanoa keittiöpuolen vapaaehtoisten asemesta. Ihmetellessäni miten he suostuvat niin täysin ala-arvoiseen kohteluun - ainakn niinä kahtena kesänä - naiset kertoivat, että ei tarvitse hakeutua myöhemmin sinne vapehtoiseen palvelukseen.
Edellistä mielipidettä lukeva voi hyvin sanoa minun kertovan väärää totuutta. Niin kuitenkin oli silloin, toivottavasti ei enää! Vanha ranta-asuntokin lienee korvattu uudemmalla?
No jopa tuli rutinaa! Ei sitä kuitenkaan tiedä, vaikka joskus vielä pääsisi Valamoon kesäoppaaksi jos innostuisi ja oikein haluaisi! Kielitaitoakin olisi hyvä pitää yllä mahdollisimman eri alueilla!
PS. Minua kiinnosta kovasti tietää tällainen asia:
- Oletko ollut Valamon luostarissa vapaaehtoisena keittiötyöntekijänä, esim. perunateatterissa ja tiskauksessa,
kuluiko suurin osa työajastasi noihin tehtäviin?
- saitko asiallisen ja riittävän ohjauksen työhösi, saitko kiitosta työstäsi, olithan vapaaehtoinen!
Silloin, kymmenisen vuotta sitten, aioin kirjoittaa epäkohdista henkilölle, olikohan hän silloin Isä Arseni, myöhemmin Arkkimandriitta, mutta jäi tekemättä. Siksikin jäi tekemättä, kun tiesin, että en halua enää mennä sinne. Olisi kuitenkin pitänyt siksi, että kukaan muu ei enää joutuisi samanlaisiin tilanteisiin. Olin siis heikko: en enää välittänyt muiden joutumisesta yhtä surkeisiin oloihin.
Jos joku Teistä lukee nyt tätä Valamo-juttua ja on jotenkin ollut tekemisissä tämän asian kanssa,
NIIN - kerrottehan!
Sotkin kirjoitusnäkymän,
NÄINKÖ MEILLE AINA TÄÄLLÄ KÄY KÄY KÄY käy
NIIN KÄY NIIN KÄY NIIN KÄY AINA VAIN vain vain...
PPS. OTA TAE JÄTÄMinusta Arseni ol´inhakka ja minä kielin siitä pomolen. Alussa se ol´ihan mukava, vain sitten rupes´vaikkeeks´.
Mitä tarkoitit Valamon ikonilla ja kenelle se on tehnyt ihmeitä? Vai oli salainen kysely tarkoitettu kesätyöntekijöiden viihtymiseen työpaikallaan????
- Perennafani
Syvennyin siellä käydessä isolehtisen kasvin ihailuun ääneen niin intensiivisesti, että munkki olisi ottanut lapion käteen ja antanut sen minulle. Ja ympärillä turisteja pilvin pimein. Olisipa kohta sen aitan ympärys ollut autio ja mustalla mullalla.
Siitä on aikaa kolmisenkymmentä vuotta. Ajatukseni luostarin henkilökuntaa kohtaan ovat yhä myönteiset.
- odottamatonta apua saanut
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/esineet/ikonit/jumalansynnyttajan_ikonit/valamolainen_jumalanaiti.htm
Enpä olisi huomannut apua tarvinneeni ennenkuin sitä tuli muutama tunti sen jälkeen kun olin ikonin edessä pysähtynyt. - Hihii!
"Äkkiä sitä on osa jotain uskontobuumia"
Juha Jokelan Fundamentalisti tutkii pienessä muodossa suuria aiheita
Papin ja uskoon pamahtaneen paini yllättää, hyytää - ja naurattaa!
"Tarhassa ja koulussa opetettiin, että Raamattu on totta, ja minä uskoin. Teininä tein saman valinnan siitä huolimatta, että minua halveksittiin tai pidettiin vähän naurettavana. Tunsin itseni jopa aika rohkeaksi. Kaveripiiri vaihtui. Joillakin uusilla ystävillä oli profetoimisen ja kielillä puhumisen armolahja."
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Äkkiä sitä on osa jotain uskontobuumia/HS20060209SI1KU01upt- Uusi hihitys:
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Äkkiä sitä on osa jotain uskontobuumia/HS20060209SI1KU01upt
- Ei onnistunut
En ole ketjun nostaja, en harrasta vanhoja ketjuja.
- -
En usko. Ihminen tekee ihmeet itselleen, jos osaa.
Niin nyt, kuin 4 vuotta sittenkin. - Huijattu, valehdeltu
Kun pyysin ja huusin Je......ta apua synnytyksessäni, minä kiltiksi kasvatettu tyttö 25 v.
ei apua tullut.
Minua oli huijattu.
Jos olisin kiljunut lääkäriä apuun, se olisi auttanut.- Ajatelkaa tykönänne
Jos täällä maailmassa lasten teko olisi helppoa, tuskatonta ja ilman odotusaikaa, maapallomme olisi jo aikoja sitten ylikansoitettu.
- kamoon parempaa
Vanhan ketjun ylösnostaja hei, viestisi on pelkkää lehtikirjoituksen kopiointia. Harmi kun tuon tyyppiset viestit ja aloitukset ovat koko aja lisääntyneet. Osataan itsekin lehtiä lukea. Iltasanomat näyttävät olevan suosituinta kopiointikamaa.
- kamoon
tarkoitettu hihiille, ei ylösnostajalle.
- tota noin
Aivan, he joilla ei omakohtaisia ajatuksia tai ideoita niin helpolla löydy, turvautuvat lehtilinkkeihin. Tylsää minustakin, kuin pakkosyöttöä, toki voi olla kumppanin puute takana, haluaisi keskustella niinkuin "ennen" puolison kanssa ajakohtaisista asioista, mutta muille lukijoille hieman turha tapa!
Eipä silti, "mahtuuhan maailmahan näitä". - Puukuva katselee
puusilmillään. Taikauskoinen typpi kuvittelee sen katsovan häntä ja tekevän ihmeitä. Säälittävää.
- Silmäile vaan
Valamossa komeat kirkot olivat joitakin vuosikymmeniä perunakellareina.
Kaikeksi onneksi Uuteen Valamoon oli saatu siirretyksi ikonit ja osa muistakin vanhoista ja arvokkaista esineistä.
On jokaisen oma asia uskooko ikonin ihmeitä tekevyyteen, mutta ikiaikaiset taideaarteet on kansallisomaisuutta ja niistä on pidettävä huoli, on sitten maailmankatsomus mikä tahansa.
- valamonkävijä
Kävin useina vuosina Valamossa erilaisilla kursseilla sekä kesällä että talvella.
Viehätyin Valamon luonnosta ja luostarialueesta totaalisesti. Kaikki Valamon alueen rakennukset kirkot mukaanlukien sekä luostaria ympäröivä maisema on kyllä kauneudessaan vertaansa vailla.
Me kurssilaiset asuimme Kansanopiston Vierastalossa ja tilat olivat miellyttävät, talkoolaisilla oli oma asuinrakennus, hotellivieraat yöpyivät Valamon hotellissa ja tietenkin munkeilla oli omat asuinrakennuksensa,
Valamon palkattu henkilökunta tuli taas lähialueilta kotoaan hoitamaan omaa työtehtäväänsä.
Niin Isä Arsenin kuin muutkin munkit sekä henkilökunta ja vapaaehtoiset talkoolaiset olivat mielestäni positiivista ja mieluista väkeä 'niin sielulla kuin ruumiillekin'.
Ja ruoka erityisen maittavaa ja hyvää (talkoolaisten työn raskaudesta en tiedä, mutta hauskaa heillä ainakin oli ja hyvä yhteishenki - keittiössä oli muuten 2000-luvulla munkkejakin työssä, leipuri ja kokki jne).
Minulla on vain onnellisia ja iloisia (hartaitakin) muistoja Valamosta.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa hänen kirjoittaessaan
meidän suomalaiseen kulttuuriin kuuluvasta toisen valtiouskontomme taideaarteista :
'On jokaisen oma asia uskooko ikonin ihmeitä tekevyyteen, mutta ikiaikaiset taideaarteet on kansallisomaisuutta ja niistä on pidettävä huoli, on sitten maailmankatsomus mikä tahansa.' - Valamossa ja
Lintulassa useinkin käynyt.
Olen ollut useaan otteeseen Valamossa viikonloppuina, kerran kutsuttuna vieraa jolloin menimme sisareni kanssa.
Hänelle oli tuttu Laatokallakin sijaitsevan luostarisaari, olivat kristinoppikoulun aikana viipyneet siellä pari päivää
Pidettiin hyvää huolta ja saimme käydä paikoissa jonne ei normaali vieras pääse, kerran lounastimme munkkien ruokapöydässä talon väkeä ei silloin siellä ollut.
Jo ensimmäisellä käynnillä jäi mieleeni rauha ja hiljaisuus joka siellä vallitsee, ihmiset ja munkin liikkuvat ääneti, vain pieni kumarrus vastaantulevalle ja matka jatkuu.
Tyynellä säällä tuntee suitsukkeessa käytetyn pinjan pihjan tuoksun kirkon ulkopuolellakin joka on ominaista ortodoksikirkolle.
Lintulan nunnnaluostari sijaitsee samassa Heinäveden kunnassa.
On tullut käytyä Sergeillä risteilemässä kauniilla Juojärvellä, sama rauha siellä tuntui vallitsevan kuin maissakin, laivan kapteeni kertoili historiallisista paikoista matkan varrella.
Veimme pienen ketokukkakimpun Pentti Saarikosken haudalle.
On paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä kristinuskoa ja tuomitsevat monesti uskonnolliset toiminnot ja toimetkin.
Olenkin tykönäni ihmetellyt mikä näitä ihmisiä vaivaa, heillä on varmasti jotain sellaista toimintaa joka voisi olla myös arvosteltavaa, mutta viisas ei virka mitään ja elämä jatkuu. - täti-nötterö
Jos joku saa rukouksesta tai ikonin edessä rukoilemisesta sisäistä voimaa kohdata vaikeuksia sekä antaa voimia elon päiviin, rukous on tuottanut tulosta ja hyvä niin. Eivät kaikki ole varustettu samoilla henkisillä voimilla kestää elämäss' ilmaantuvia vaikeuksia.
Olin aviossa ortodoksiuskonnon piirissä kasvaneen, Venäjän emigrantin jälkeläisen kanssa. Luonnollisesti keskustelimme paljon,myös erilaisista näkemyksistämme uskon asioistakin.
Kerroin avoimesti kaikki minua askarruttaneet kysymykset, kuvien paljous - niille kumartaminen, rituaalit sekä kirkkoslaavin käyttöön kohdistuvat ihmettelyni.
Kyllä hän paljon avasi silmäni näkemään, kertoi kuvien olleen tärkeitä aikana, jolloin ei kansa ollut lukutaitoista, vaan ymmärrystä auttoi esikuvat, Ikonitkin pyhimyskehineen.
Kun Raamatun kirjoittajat ovat aikanaan kirjan viimeisellä sivulla tähdentäneet , ettei tekstiä saa ankaran rangaistuksen uhalla muuttaa, on ortodoksisuudessa pitäydytty siihen alkukäytäntöön kaikessa sen ajan Jumalanpalveluksissa.
No, minulle se selvisi kyllä taustaa ajatellen, mutta en koe itse sitä välttämättömyyttä. Tosin ymmärrän nyt paremmin heitä, jotka siinä ilmapiirissä ovat kokeneet/saaneet eväät elämälleen, jo kodeissa olevien ikonien ja vanhempiensa antamaa esimerkkiä noudattaen.
Kirkkoslaavin käyttöä en ihan tajua vieläkään, jos se jää pelkäksi papin sopottamaksi *muinaiskieleksi*
Syvän rauhan tunteen voin kokea katsoessani ikonia, sen on maalari onnistunut välittämään, mutta kuvaa en itse sisäiseen rauhaan tarvitse.
Nuo *hiljaisuuden retretit* luostarien järjestäminä, saattavat olla joillekin tarpeellisia, opetella hiljaisuuden hyväätekevään palautumiseen - uuden ajatteluun, työelämän aiheuttamasta, tai henkilökohtaisesta stressistä.- Kopion tähän
muutaman rivin "Kirkkorakennus" teemasta.
Ortodoksien ikonien kunnioitus on usein tulkittu erheellisesti kuvainpalvonnaksi. Mutta ikoneissakin kysymys on ensisijaisesti rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja samalla ne toimivat apuvälineenä rukouksessa. Käsityksemme ikoneistakin avautuu paremmin seuraavan rinnastuksen kautta. Nuori ihminen haluaa usein koristella huoneensa julisteilla ja kuvilla. Yleensä ne esittävät elokuvatähtiä tai laulajia. Nuori palvoo näitä henkilöitä ja haluaa pitää heidät mielessään yötä päivää. Hän ei siis palvo paperisia julisteita seinillä, vaan itse tuota henkilöä, omaa idoliaan. Aikuiset ihmiset toimivat kotonaan aivan samalla tavoin. Heillä on kirjahyllyillä ja seinillä valokuvia kehyksissä, joihin on kuvattu perheenjäseniä. Joku voi ottaa valokuvan käteen ja suudella sitä, osoittaakseen, kuinka paljon kuvassa olevaa henkilöä rakastaa. Onko tämä ihminen kuvanpalvoja? - Ei suinkaan, kuten eivät ole ortodoksitkaan suhteessa ikoneihin. Ikoneiden olemassaolo perustuu siihen, että Kristus tuli lihaksi ja toimi ihmisten keskellä, joten Hän on myös kuvattavissa. Tätä kautta myös kaikki pyhät ja pyhät tapahtumat ovat kuvattavissa. Ikonien kunnioitus on aina kunnioitusta alkukuvaa kohtaan, ei sitä materiaalia kohtaan, johon ikoni on maalattu. - 'taidehistoroitsija'
Mielestäni kauniita kuvia saa olla ja voi niitä tehdäkin.
Ikonit ovat osa Suomenkin kirkko- ja kulttuurihistoriaa kuten toisenkin valtiokirkkomme ev.lut. alttaritaulut, muu kirkkotaide sekä rakennukset.
Vaikka ei niihin uskokaan, niin ne on säilytettävä jälkipolvillekin - kuuluvathan ne Suomenkin taideaarteiden historiaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta613131Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433077- 422427
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa952112- 311893
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271780- 481606
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä841387- 391290
- 811122