Opiskelen täysipäiväisesti ammattikorkeakoulussa ja aloitin hiljattain uuden osa-aikaisen työn. Kotihommat ovat pahasti rästissä, omaa aikaa rauhoittumiseen ja rentoutumiseen ei jää ollenkaan, koulutehtävät, projektit, ryhmätyöt, portfoliot... kaikki painavat päälle, tentit lähestyvät, uuden kielen opiskelu kangertelee, töissä on paljon uutta, mikä pitää omaksua, parisuhteelle ei jää enää ollenkaan aikaa, koira on ihan liian vähällä lenkityksellä, rahat vähissä, laskut rästissä, mahaan sattuu, stressaa, päätä särkee, harjoittelupaikka pitäisi löytää.. AARGHHH!!!
(huh, helpotti omalla tavallaan jo kun kirjoitti kaiken tähän)
(huh, helpotti omalla tavallaan jo kun kirjoitti kaiken tähän)
Vastaukset 15
Vanhimmat
On selvää, ettet voi tehdä yhtä paljon kotitöitä kuin ennen opiskelun aloittamista. Toisaalta kotityöt eivät karkaa minnekään, vaikka niiden tekemistä siirtäisikin. Ja jokut hommat voi jättää kokonan väliin. Siivousta voi harventaa, valmisruokia voi ostaa, läheskään kaikkia vaatteita ei ole pakko silittää.
Rauhoittuminen ja rentoutuminen jäävät vähälle, mutta ihminen pärjää kyllä jonkin aikaa ilmankin, ihan adrenaliinin voimalla.
Tee hommat kylmän rauhallisesti yksi kerrallaan. Tee aikataulu ja pysyttele siinä. Tekemättömät hommat stressaavat enemmän kuin niiden tekeminen.
Kannattaa kuitenkin varata jokin aika viikosta, esimerkiksi lauantai-iltapäivä, jolloin ei tee mitään opintoihin liittyvää. Kun sen päättää, ei tarvitse miettiä, tarttuisiko silloin kirjaan vai ei, ja voi hyvällä omallatunnolla keskittyä parisuhteeseen, koiraan ja itseensä.
Jos menee aivan mahdottomaksi, harkitse töiden lopettamista joksikin aikaa.
Ja tietysti bailaaminen, matkustelu, ryyppääminen yms. on pantava jäihin toistaiseksi.
Selviydyt kyllä kun et anna periksi.
Kiitos tuesta! Kalenteriin olenkin tehnyt karkeaa aikataulua, milloin on koulua, milloin töitä, milloin on minkäkin projektin dead-line, milloin ovat tentit muut menot ja muistettavat. Lienee tarvetta jopa vieläkin tarkemmalle aikataulutukselle. Ehkä pitäisi siirtyä jopa 10 minuutin tarkkuuteen?
Tämän illan päätinkin kylmästi ottaa itselleni, kun tuntui että maailma kaatuu päälle ja tuolla vieraan kielen tunnilla meinasi tulla tippa linssiin kun en osannut vastata oikein. Eihän sitä niin raskaasti tarvitse ottaa, todellakaan, mutta niin loppu olen. Silloin päätin etten tänään tee yhtään mitään, olen vain, saunon ja lepään. Se päätös kannatti ja olo on jo paljon parempi. Mikään lopullinen ratkaisu tai helpotus se ei tietenkään ollut, mutta antoi aikaa hengittää rauhassa ja koota ajatuksia.
Töitä en voi lopettaa, on pakko saada rahaa elämiseen. Bailaaminen, matkustelu, ryyppääminen yms ovat olleet jo pitkään poissuljettuja. Rakkaan harrastuksenikin laitoin jäihin toistaiseksi, kun sille ei vain riitä nyt aikaa. Sen pariin on mukava palata hieman myöhemmin, kun saan tämän paniikin alta pois. Kotityöt pitää vielä uskaltaa jättää vähemmälle, kai tuo mieskin voi niitä tehdä.. :)
Adrenaliinin voimalla tässä olen jo pidemmän aikaa painanutkin, vilkaisin kalenteria enkä oikein edes käsitä, miten olen koko syksyn ja talven ehtinyt tehdä kaiken sen, mitä siihen on merkitty! Ihminen venyy, kun siihen on pakko.
Tarkastelen aikatauluja huolella, yritän järjestellä menojani ja ajankäyttöäni vieläkin tarkemmin. Otan itselleni luvallisen lepopäivän joka viikko. Ilman sitä pää sanoo lopullisesti poks ennen pitkää. Kiitos tuesta vielä kerran. :)
Oi kun kuulostaa hm...pelottavalta. Minulla opiskelupaikka amk:ssa ens syksyksi ja olen vielä tämän kevään lasten kanssa kotona. Pähkin juuri, kuinka ihmeessä sitä jaksaa ja olinko viime keväänä aivan yltiö-optimistinen hakiessani opiskelemaan. Minulla `pakettiin`kuuluisi vielä 4- ja 2-vuotiaat pojat...talous tulee olemaan tiukilla ja aloin jo tässä miettimään, olisiko oppisopimus mulle parempi vaihtoehto...mutta amk-tutkintoa ei sillä voi opiskella. Ei taida olla oikotietä onneen....:) Voimia sinulle!!!
Hei! Lähde ihmeessä opiskelemaan, on se antoisaa, vaikka kovasti töitä teettääkin. Kyllä monet opiskelutovereistani ovat "lapsellisia" ja hyvin menee, vaikka kiirettä onkin. Jos mitenkään on mahdollista, laita rahaa säästöön opiskeluaikaa varten. (Varmaan teetkin niin jo.) Kannattaa yrittää, onhan se kuitenkin yksilöllistä, mitä jaksaa ja ehtii tehdä. Oppimisvauhtikin on erilaista, joku oppii helposti ja joku toinen tarvitsee paljon aikaa omaksumiseen.
Minulla on hermoja raastanut ja stressannut työ, tai sen puuttuminen. Nyt sain uuden osa-aikaisen työn ja sen opettelu on ottanut oman aikansa tässä opiskelun ohessa. Rahaa pitää jostakin tahkota, kun asuntolainat yms maksut painavat päälle.
Olen miettinyt, että niin pitkään opiskelen, kuin siihen vain millään on mahdollisuus ja jos käy niin että voimat ja/tai rahat loppuvat niin palaan takaisin työelämään joksikin aikaa. Ei ole helppoa, mutta mikäpä tässä elämässä on.. :)
Nyt yritän opetella ottamaan itselleni aikaa, jotta en aja itseäni loppuun ja teen tarkemmat aikataulut, joiden mukaan kuljen.
Rohkeasti opiskelemaan ja yrittämään vaan!
Voimia itsellesikin opiskeluihin! :)
PS. Pieni tuulettaminen tekee välillä hyvää, itseäni todellakin auttoi tämä netissä purkautuminen. Se auttaa saamaan omat ajatukset järjestykseen kaiken paniikin ja kaaoksen keskellä, kun kirjoittaa mieltä vaivaavat asiat näkyviin.
..teet suurinpiirtein viikossa tai kuukaudessa? Itse aloitan hoitotyön opiskelut ja uskon saavani alan hommia sitten jossain vaiheessa opintoja, sitä ennen ehkä jotain keittiö-kahvilahommaa opintojen ohessa. Liksa ei suuri ole, ja mieityttää kuinka saada aikataulut ja oma jaksaminen ja talous pysymään tolallaan....Aikanaan opinnot sujuivat kyllä ihan mukavasti ja asiat jäivät päähän vähäisemmälläkin lukemisella, mutta se oli 90-luvulla ja nyt on pää täynnä lasten hoitoa lähinnä.......:)
Koulussa menee aikaa aamusta yleensä pitkälle iltapäivään, jonka jälkeen painelen töihin. Työtilanteeni on heilahdellut laidasta laitaan. Olen joka viikko lauantaisin töissä, viikolla sen verran kuin opiskelulta ehdin. Tuossa juuri oli poikkeuksellinen ajanjakso, kun menin esimerkiksi aamuksi kahdeksaksi kouluun, koulun jälkeen esim. neljältä töihin ja kotiin pääsin lähtemään joskus puolenyön maissa, kerran meni puoli kahteenkin jopa. Tätä kesti muutaman viikon. Nyt tilanne on tasaantunut, tästä eteenpäin olen viikolla n. seitsemään asti töissä, jonka jälkeen pääsen kotiin tekemään tehtäviä ja kotihommia. Aikaisemmin tein viikossa paljon enemmän töitä, kuin nyt tästä eteenpäin. Nyt tunteja kertyy keskimäärin n. 15-20/vk. Palkka on melko pieni, ei tässä yhtään lisää menoja tarvitse tulla, kun ei näistä nykyisistäkään tahdo selvitä.
Täytyy karsia kaikesta mahdollisesta. Sanomalehdenkin tilauksen lopetin syksyllä ja muut lehdet jo ennen sitä. Kaupasta ei osteta mitään ekstraa, eikä lähdetä reissaamaan.
Hoitotyötä varmasti löytyy, itselläni ei ole alaa vastaavaa työtä, mutta sinänsä ihan kiinnostavaa kyllä noin muutoin.
on haastavaa.Aluksi tuntuu kun revittäisi joka suuntaan.Koulu ja opiskelu ottaa osansa ,kotona taas mies ja lapset haluaa oman aikansa.
Milloin minun oma aikani? Tuli kysyttyä moneen kertaan.
Päivääkään en kadu ja nyt opiskelut ns voiton puolella. Varaudu isoihin haasteisiin ja ennenkaikkea isoon elämänmuutokseen.mutta tsempillä kyllä pärjäät.
Hei. Ajattelin kirjoittaa sinulle hieman "ohjeita", koska olen itse opiskeleva yksinhuoltaja, ja elämiseni on lievästi sanottuna rankkaa. En nytkään saisi olla tässä sinulle kirjoittamassa, vaan lukemassa...
Eli, järjestä itsellesi tukiverkosto, jos alat opiskella. Mieti asioita etukäteen, kuten mitä teet kun lapset ovat sairaita etkä pääse pakolliselle luennolle/työharjoitteluun/tenttiin. Tai olet valvonut öitä, esim. lasten vuoksi, ja pitäisi lähteä kouluun. Kaikki opettajat eivät(ikävä kyllä) jousta, vaikka aikuisopiskelussa pitäisi olla "vastuu ja vapaus" omasta suoriutumisestaan. Jos elät parisuhteessa, tehkää pelisäännöt valmiiksi etukäteen, ettei parisuhde kärsi kiireen, ja esim. hoitamattomien kotitöiden vuoksi. Ruokia täytyy tehdä etukäteen esim. pakastimeen, mikäli ette halua syödä hernekeittoa ja makaronia seuraavat 4 vuotta.. Laadi myös tarkat aikataulut etukäteen, ja mieti miten järjestät aikaa kouluhommien tekemiseen. Amk:ssa on myös hyvin paljon ryhmätöitä, joiden tekemisen ajaksi(esim iltaisin) sinun pitää luonnollisesti saada lapsenvahti. Kysele etukäteen sukulaisten/mummojen/kummien mahdollisuuksia ottaa lapset hoitoon säännöllisesti. Ns. omaa aikaa ei opiskelevälle äidille jää lainkaan, johon kannattaa henkisesti varautua jo ennen opiskelun aloittamista, ettei tule yllätyksenä. Harrastukset, lukeminen(sanomalehdenkin), leipominen, yhteydenpito kavereihin, jopa kodin kunnollinen siivoaminen muuttuvat opiskelun myötä "ylellisyydeksi", joihin on vaikeaa löytää aikaa. Baareista, matkoista ym "humputuksista" voi joutua luopumaan kokonaan.. Aloita myös päättötyön aiheen miettiminen heti opintojen alussa, ja ala tehdä sitä heti kun aihe ja sisältö alkavat selkityä. Jos sen jättää loppuun, voi sen tekeminen olla ylitsepääsemättömän tympeää.. Kannattaa myös palkata silloin tällöin esim. MLL lapsenvahti, että pääset irtautumaan kotoa, tai vaikka että saat tehdä kouluhommia aivan rauhassa.
Opiskeleminen on antoisaa, ja kannattaa aina, mutta vain riittävä motivaatio mahdollistaa jaksamisen. Pienten lasten äitinä opiskelemisen hyvä puoli on myös elin/tuttavapiirin laajeneminen. Saa muutakin puheen- ja ajattelemisen aihetta kuin korvatulehdukset, pyllyn pyyhinnät ja legojen tonkiminen sohvan raoista ; )
Muista aina, että oma jaksamisesi on ehdoton edellytys perheen hyvinvoinnille! Ja koti ja lapset täytyy aina asettaa etusijalle, kaikki muu saa odottaa ja vaikka maailma kaatua päälle, mutta LAPSET ENSIN. Kun otat alusta asti sen asenteen, että aikataulutat kaiken, etkä myöskään syyllistä itseäsi siitä että joku kouluhomma viivästyy tai mene huonosti esim lasten sairastelun takia, niin jaksat kyllä. Jos väännät väkisin, väsyneenä ja univelkaisena, niin olet satavarmasti piipussa vuoden sisään. On lähes mahdotonta saavuttaa 4-5 arvosanoja, jos lukuaikaa on iltaisin 1-2tuntia lasten nukkumaan menon jälkeen. Tavoitteena on oppiminen ja jatkossa työllistyminen, eikä kiitettävät arvosanat.
Lohdutuksena se, että hoitoalan koulutus on helpohkoa teorian osalta : ) Minä valitsin matemaattisen alan, ja illat menee laskiessa, enkä ehdi mitään muuta tehdäkään.. huh
Voimia Sinulle : )
Hei! Missäpäin vaikutat, mitä opiskelet ja mitä töitä teet? Minkä alan harjoittelupaikkaa etsit?
Jos vaikka sattuis sopimaan meidän työyhteisömme.
Opiskelen matkailua, elämys- ja tapahtumanjärjestäminen on nyt alkanut tuntumaan omimmalta alueelta, vaikka kyllä minua kiinnostavat kaikki matkailualan työt. Olisihan se melkein lottovoiton veroinen asia, jos saisin jotakin alaan liittyvää työtä! (Ja harjoittelupaikka on toki myös vielä hakusessa.) Olen tehnyt hyvin monenlaisia töitä, tällä hetkellä nimikkeeni on tarvikemyyjä.
Päijät-Hämeessä vaikutan.
kuitenkin. Vaikutit niin mainiolta, rivien välistä. Menestystä valitsemallasi uralla.
Harmin paikka, mutta kiitos mielenkiinnosta ja kehuista kuitenkin. :)
Hei! Kertomasi olotila on tuttu myös minulle, ja uskon, että todella monelle muullekin. Itse opiskelen amk:ssa kolmatta vuotta. Viime syksynä tuli sellainen burnout, että lopetin kaiken ja tuhosin keskeneräiset jutut opinnäytettyötä myöten. Se helpotti ihmeellisesti. Tuliko helpotus siitä, että annoin itselleni luvan väsähtää, vai mitä lie, mutta se muutti oman suhtautumiseni opiskeluun. Tuli hyvä olo.
Siihen asti piti muka aina pärjätä, oli kyse sitten yksin tai ryhmässä tehtävästä työstä tai tentistä. Oli muka niin hieno tunne, kun opintosuorituksissa näkyi vain nelosia ja viitosia. Luulin osaavani asiat sitä paremmin, mitä parempi oli tenttinumero. Mutta tosiasia on, että osasin monta asiaa vain tentiin, eikä ne jääneet mieleen sitten pitemmäksi aikaa kuitenkaan.
Myöhemmin olen ymmärtänyt oman tenttiin pänttäämisen turhuuden: Tieto on aina tarvittavissa etsittävissä jostain lähteestä, ei niitä tarvitse ulkoa muistaa työelämässäkään.
Vähitellen sain parin kuukauden opiskelutauon jälkeen voimaa jatkaa taas. Päätin, että liika yrittäminen ja hosuminen asioiden kanssa saa kuitenkin riittää. Vähän pienemmälläkin touhuamisella pärjää. Moniko työnantaja tulee kysymään arvosanoja?
Nyt sitten neuvoja, vaikka eihän kaikki toimi kaikilla. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Ota vaikka jokin opintojakso (tai pari) ihan rennosti rimaa hipoen, ja panosta johonkin taas täysillä. On sitten numeroita, mitä ihailla ja vielä voimia touhuta perheenkin kanssa.
Ja kirjoita taas, kun tuntuu että asiat ei suju. Kirjoittaminen auttaa kummasti.
Olipa hyvä lukea kokemuksiasi. Olen vähän samanlainen kuin sinä, pitäisi pärjätä tenteissä hyvin ja numeroiden pitäisi olla myös hyviä. Tuohan on ihan totta, että tiedot löytää kyllä sitten jostakin, jos niitä tarvitsee. Kaikenlaisen nippelitiedon osaaminen ei välttämättä johda muuhun kuin lopulliseen hermoromahdukseen. Täytyy osata ottaa myös vähän rennommin, ei tarvitse pingottaa koko ajan.
Kirjoittaminen todella helpottaa, joten tulen vastaisuudessakin tänne purnaamaan, mikäli höyry nousee korvista ja tie tuntuu nousevan pystyyn. :)
tuhoamaan keskeneräisiä töitään. Ehtii ne tuhota sittenkin, kun ne on jättänyt tarkastettavaksi ja saanut niistä suoritusmerkinnän.
Vähäksi aikaa ne voi tietysti jättää lepäämään, jos ei jaksa niiden kanssa puurtaa.
Paras tentti, tehtävä ja opinnäyte on se, jonka on saanut suoritetuksi. Arvosana ei ole ratkaisevan tärkeä, mutta ei ehdoin tahdoin kannata pyrkiä ykköseenkään.
Opiskelu on kovaa työtä, varsinkin muiden töiden ohella. Mutta kyllä se kannattaa.
Sinä olet jo loppusuoralla. Onnea!