Olen 7 kuukauden ikäisen tytön äiti. Tiedän jo siis lähinnä sen mitä vauvaikä on, vaippojen vaihtoa,itkua,huutoa, ruoan pyyhintää, huolta, yksinäisyyttä, mutta kuitenkin myös iloa,naurua, tarpeelliseksi tuntemista ja ennen kaikkea suurta rakkautta.
Rakastan lastani yli kaiken, mutta enkö joskus saisi valittaa väsymystäni ja yksinäisyyttäni? Kun kerron murheistani ystävilleni tai muille äideille, on yleisin vastaus: Nii-i, mitäs teit sen muksun. Tämä on karmaisevaa! Olenko muka tehnyt jotain väärin hankkiessani itselleni ihanan vauvan, jolle saan myöhemmin opettaa omat arvoni ja myöhemmin toivottavasti huolehtii minut myös vanhainkotiin.
En ymmärrä kun, paras ystäväni sanoi yhteisestä ystävästämme, tämän hankittua lapsen, että on turha valittaa kun itse mukulan hankkii. En ymmärrä tätä logiikkaa. Eikö äiti saa valittaa?
Äitiys ei ole helppoa ja siihen pitäisi saada tukea eikä mitään vähättelyä saatika haukkumista. Ne jotka eivät pidä lapsista voivat olla niitä hankkimatta, mutta ei silti saa mollata toisten päätöksiä. Yksi ystäväni ymmärtää huoleni vasta sitten kun olen sanonut että mietipä jos sinun koirallesi tapahtuisi jotain. Luulisi että tajuaisi jo valmiiksi yskän ilman huomatuksia kun kerran pitää koiriaan perheenjäseninä kuten minä pidän lastani.
Minua raivostuttaa! Täytyy saada valittaa! Ei siitä lapsettomien tarvitse nokkiinsa ottaa, olisivat hiljaa tyytyväisiä kun ovat ilman "taakkaa".
Kiitos, sain valittaa!
Rakastan lastani yli kaiken, mutta enkö joskus saisi valittaa väsymystäni ja yksinäisyyttäni? Kun kerron murheistani ystävilleni tai muille äideille, on yleisin vastaus: Nii-i, mitäs teit sen muksun. Tämä on karmaisevaa! Olenko muka tehnyt jotain väärin hankkiessani itselleni ihanan vauvan, jolle saan myöhemmin opettaa omat arvoni ja myöhemmin toivottavasti huolehtii minut myös vanhainkotiin.
En ymmärrä kun, paras ystäväni sanoi yhteisestä ystävästämme, tämän hankittua lapsen, että on turha valittaa kun itse mukulan hankkii. En ymmärrä tätä logiikkaa. Eikö äiti saa valittaa?
Äitiys ei ole helppoa ja siihen pitäisi saada tukea eikä mitään vähättelyä saatika haukkumista. Ne jotka eivät pidä lapsista voivat olla niitä hankkimatta, mutta ei silti saa mollata toisten päätöksiä. Yksi ystäväni ymmärtää huoleni vasta sitten kun olen sanonut että mietipä jos sinun koirallesi tapahtuisi jotain. Luulisi että tajuaisi jo valmiiksi yskän ilman huomatuksia kun kerran pitää koiriaan perheenjäseninä kuten minä pidän lastani.
Minua raivostuttaa! Täytyy saada valittaa! Ei siitä lapsettomien tarvitse nokkiinsa ottaa, olisivat hiljaa tyytyväisiä kun ovat ilman "taakkaa".
Kiitos, sain valittaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa aina muistaa seuraava:
"Siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän. Turhat tuttavat luotas ois hävinneet pian pois".
Kaikesta saa ja pitää valittaa - kohtuuden rajoissa. Jos ystävälläni on huolia, kuuntelen häntä kyllä. Oli huoli sitten mikä tahansa.
On kyllä ällistyttävää miten yksin ihminen lopulta elämänsä murroskohdissa on. On kyse sitten lapsesta tai vaikka läheisen kuolemasta.
Omat ystäväni lähtivät, kun kävin nuorena läpi vaikean masennuksen. En valittanut, mutta on ihmisiä joiden kanssa kaiken pitäisi aina olla vaan kivaa.
Mutta oikeastaan... Suuret muutokset elämässä myös kertovat todellisten ystävien määrästä. Ihminen ei jaksa aina kantaa toista, mutta jos kaiken pitää vaan aina olla kivaa - ei ystävyys ole oikeaa.
Elämä on hetkittäin tosi rankkaa,väsyttävää ja yksinäistä.Ja se että sanoo sen ääneen on mielestäni tervettä!Sellasia "täydellisiä" äitejä ei olekkaan että olisivat 100% tyytyväisä elämäänsä aina.Kyllä jokainen ihminen valittaa elämänsä aikana jostakin.Valittaahan lapsetonkin lapsettomuuttaan.No meidän muidenko syy se sitten on?!?Meillä on 5 lasta ja ennekuin joku taas sanoo et mitäs olet tollanen pirttitehtailija niin itse olemme lapsemme halunneet.Mutta mielestäni lasten kanssa elämä ON välillä rankkaa,välillä yksinäistä,välillä väsyttävää ja päivittäist rutiinit jopa tylsiä..Mutta pyrin ajattelemaan että aikansa kutakin.Yritä ottaa omaa aikaa edes pari kertaa viikossa,se auttaa ihmeesti.Tunnen erään megasuperperheellisen ja siellä äidillä on joka päivä pari tuntia aikaa omiin juttuihin ja ilman niitä hän olis kuulema jo lähtenyt ja jättänyt kaiken.Ymmärrän häntä oikein hyvin......;o)
Juuri samaa ihmettelin toisella palstalla, jossa väsymyksestä ja lastenhoidon rankkuudesta mainitessani sain niskaani sellaisen vittuilupyörteen ettei mitään rajaa :D ilmeisesti ei saa sanoa ääneen sitä että joskus loppuu puhti. Pitäisi pitää pää kiinni ja olla täydellinen.
Heh, vieläkin ottaa päähän :D sama vastaus aina kuin sinullekin; itsepähän ne kersat teit. Niin tein, ja hyvä että teinkin! Mutta en lasten myötä sitoutunut mihinkään hiljaiseen yksinäisyyteen ja kotitalouskoneena olemiseen ja oman elämän unohtamiseen, sen sopimuksen joku unohti minulle näyttää!
***
jokaisella on oikeus valittaa.
Meillä isäntä valittaa lähes joka asiasta,ja jos mä ees pikkasen valitan,niin heti ollaan huonolla tuulella ja nyrpistetään mitä sä valitat?.Huikkaan vaan,jos et sattumalta muista,oon viimmesilläni raskaana?!
Täytyy sanoa, että ei sellaiset ihmiset joilla ei ole lapsia - ehkä osaa ajatella tuollaisia asioita kuin vasta sitten kun on niitä omia lapsia. Toiset ovat jo luonteeltaan empaattisia, sympaattisia ja osaavat asettua toisen asemaan ja "tajuavat" esim. ystävän huolia vaikkei itse olisikaan samaa kokenut ja samassa tilanteessa.
Toivon että saat itsellesi uusia ystäviä, sellaisia joilla joko on myös lapsia tai sitten ihmsiä jotka ovat sydämellisiä ja ymmärtäväisiä luonnostaan.
Entäs nämä ystävät jotka eivät sinun huolia ymmärrä, ovatko he omia huoliaan puhumassa joihin sinä voisit vastaavasti kommentoida vähättelevään tyyliin? Jospa se saisi edes jonkun "heräämään" ja tajuamaan asian?
ei ole kiva nähdä ystävää joka valitta ja valittaa aina vaan. Eli kyllä sen valittamisen määrällä ja laadulla on varmaan väliä yleisen empatian tasoon. Toisaalta lapseton voi todella olla niin yksioikoinen että ei tajua valittamisen tarkoitusta eli sitä, että toinen kertoo mitä kuuluu: väsyttää ja on yksinäinen kun ainoa ihminen jota näkee ei osaa vielä sanaakaan suomea! Eli valitus ei ole valitusta jolal pitää tehdä jotain, riittää kun kuuntelee ja on vaikka ymmärtävinään.
Tosin ainaiset valittajat ovat rasittavia! Äitiyteen toki kuuluu väsymys ja moni muukin inhottava asia mutta jos ei muuta puhuttavaa ole niin voi noi kommentit olla jo aika tylyjä kuulijakunnalla.
Etukäteen kun ei edes voi tietää millainen vauva sieltä tulee ja kuinka itse jaksaa. Eri vauavt kun ovat ikävän erilaisia. Meilläkin on kaksi joista olisi tullut ainokaisia helmiä jos olisisvat ekana syntyneet. Toisin kävi nyt ja niitä on neljä. Silti olen ollut väsynyt ja kaivannut aikuisten seuraa jne lomillani kotona. Ja kertonut sen myös asiallisesti ruikuttamatta j arasittamatta sillä muita, mutta paha on sanoa että hyvää kuuluu kun seinät kaatuu päälle ja kolmea tuntia ei muista nukkuneensa ikinä..