niin mulla todettiin melkein 2 vuotta sitten synntyksen jälkeinen maseennus ja nyt oon syöny n.puoltoista vuotta lääkkeitä.masennuksen yhteydessä tuli paniikkikohtaukset ja ne on nyt lääkkeillä pysyneet poissa,mutta yks juttu on vielä joka iltanen ja se on oikeesti aika kauhee tunne.kun rupeen nukkumaan,niin yhtäkkiä säpsähän sellaseen tunteeseen,kun henki ei enää kulkis ja sydän ei löis.pitää oikein pompata aina pystyyn ja nieleskellä hetki.se tulee aina valveen ja unen rajamailla.tajuttoman hirvee tunne.nyt tahtosinkin tietää,että liittyykö tämä masennukseeni tai paniikkihäiriöihin,vaikka paniikkioireet ovat pysyneet muutoin poissa lääkkeillä vai onko mulla oikeesti joku muu hätänä??koska sitä luulee että on joku muu oikeesti vialla ja pelottaa.
ja sit toinen asia on sellanen,että viimesen puolen vuoden siään oon tullu niin älyttömän ärtyneeks,että en tarvii mitään syydä,kun huudan ja raivoon ja vähäkin kun lapsi nostaa ääntään,niin karjun sille ihan älyttömänä ja täytyy myöntää,että monet kerrat olen sitä läpännytkin,siis ihan itseänikin pelottaa,kun tämä ärtymys on niin hirveetä,että tekee mieli karjua ja lyödä.ja tämä ei tosiaan tälläistä vielä reilu puoli vuotta sitten ollut.että kertokaa hyvät ihmiset onko vastaavanlaisia kokemuksia,että onko masennukseni pahentunut vai onko tässäkin kyse jostain muusta??kun tässäkin tapauksessa luulen,etteä minussa on jokin muu vialla.
mielestäni tämä alko sillon,kun vaihdoin lääkityksen sellaseen,kun Mirtazapin Orion.mutta kyseisen lääkkeen ei kuuleman pitäsi aiheuttaa mitään tälläistä.auttakaa hyvät ihmiset!koko ajan on paha olo siitä,kun karjun lapselle mielipuolisesti joka päivä ja joka ikinen asia suututtaa niin suunnattomasti,että haluan lyödä.
Ja sitten vielä kolmas juttu mikä kummastuttaa ja on tullut nyt muutamien viikkojen aikana,on sellanen joka päivänen päänsärky.siie ei ole mitään kovaa päänsärkyä,vaan sellasta pientä vihlomista /jomotusta millon missäkin kohtaa päätä ja on joka päivästä.että voiko johtua tämäkin masennuksesta vai onko joku muu vialla??
Vastailkaa hyvät ihmiset!
ja sit toinen asia on sellanen,että viimesen puolen vuoden siään oon tullu niin älyttömän ärtyneeks,että en tarvii mitään syydä,kun huudan ja raivoon ja vähäkin kun lapsi nostaa ääntään,niin karjun sille ihan älyttömänä ja täytyy myöntää,että monet kerrat olen sitä läpännytkin,siis ihan itseänikin pelottaa,kun tämä ärtymys on niin hirveetä,että tekee mieli karjua ja lyödä.ja tämä ei tosiaan tälläistä vielä reilu puoli vuotta sitten ollut.että kertokaa hyvät ihmiset onko vastaavanlaisia kokemuksia,että onko masennukseni pahentunut vai onko tässäkin kyse jostain muusta??kun tässäkin tapauksessa luulen,etteä minussa on jokin muu vialla.
mielestäni tämä alko sillon,kun vaihdoin lääkityksen sellaseen,kun Mirtazapin Orion.mutta kyseisen lääkkeen ei kuuleman pitäsi aiheuttaa mitään tälläistä.auttakaa hyvät ihmiset!koko ajan on paha olo siitä,kun karjun lapselle mielipuolisesti joka päivä ja joka ikinen asia suututtaa niin suunnattomasti,että haluan lyödä.
Ja sitten vielä kolmas juttu mikä kummastuttaa ja on tullut nyt muutamien viikkojen aikana,on sellanen joka päivänen päänsärky.siie ei ole mitään kovaa päänsärkyä,vaan sellasta pientä vihlomista /jomotusta millon missäkin kohtaa päätä ja on joka päivästä.että voiko johtua tämäkin masennuksesta vai onko joku muu vialla??
Vastailkaa hyvät ihmiset!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi!
Itse söin mirtazapinia reilu pari kuukautta ja lopetin sen käytö kuin seinään. (Koska kyllästyin siihen tööt oloon)
Sitten siitä muutama kuukausi eteenpäin söin äskettäin sitä lääkettä unen saamisen vuoksi puolikasta (15mg) kahden viikon ajan. Ja tämän aikana ja jälkeen säpsähtelin yöllä siihen malliin aina valveen ja unen rajalla etten meinannut saada unta ja henkeä salpasi. Hävetti myöskin yöpyä uuden miesystäväni luona joka tietenkin ajattelee ihan kajahtaneeksi manaajaksi...
Muista oireistasi en tiedä. Itse olen jatkuvasti aina vaan ärtynyt vaikka söisin mitä lääkettä ja miten erilailla toimisin. Kilpirauhasarvotkin sen vuoksi tutkittiin eikä niissä ollut mitään.
Noh, vaikka toisin luulin ja luulivat kaikki muutkin, niin kai minä olen sitten jonkin sortin kuumakalle vaan...
Mutta tutkitutappa vaikka kilpirauhasarvot. Myös väsymys teettää ärtymystä
Kynnys on varmaan korkea, mutta voisit aivan huoleti ottaa asian esille neuvolassa.
Siellä sinua autetaan asian kanssa eteenpäin.
Nyt on kyseessä sinun hyvinvointisi, joka vaikuttaa myös lapseesi.
Hakeudu kuitenkin johonkin keskustelemaan lääkityksestäsi....lääkärille, joka määräsi mirtazapinia. Ota asia neuvolassa puheeksi.
Oletko keskustellut asiasta puolisosi kanssa...
Jaksamista sinulle ja perheellesi. Kyllä apua löytyy kun uskallat sitä hakea.
sepä siinä on,kun oon koko tämä masennuksen ajan ollu todella väsyny,mutta tämä ylenpalttinen ärtymys alko vasta noin puoli vuotta sitten.sepä siinä ihmetyttää,että jossain on syy oltava,muussa kun väsymyksessä ja masennuksessa,kun ei tämä tämöstä aiemmin ollu.ei ole siis mitään pientä ästyisyyttä,vaan olen todella todella ärtynyt,siis huudan ja karjun päivittäin,vaikkei ole syytä ja tekee mieli lyödä ja olen huitaissutkin...pelottaa ihan tämmönen..
Tuli mieleeni, että vanhat muistot voivat pulpahdella mieleesi. Jokin vanha ikävä tunne nousee mielen uumenista esille alkuperäistä (vanhaa) tilannetta muistuttavassa tilanteessa ja aiheuttaa tuon sietämättömän tunteen, joka ilmenee ärtymyksenä lasta kohtaan. Mieti, miten sinua kohdeltiin, kun olit pieni, saitko vanhemmiltasi (äidiltäsi) raivareita jostain pienestä, mitättömästä virheestä? Olemme menneisyytemme vankeja, mutta siitä vankilasta voi päästä ulos, kun tiedostaa ne asiat ja suuret tunteet.
ei todellakaan ole mitään tuollaista!ei ole minun tarvinnut äidin huutoa kuulla pienenä!
minun ärtymykseni kohdistuu ihan kaikkiin muihinkin ihmisiin,kun lapseeni!ja myös eläimiin.hermostun siis ihan kaikille ja ihan syyttä.todella pienet asiat alkaa suunnattomasti ärsyttää ja ääni kovenee heti ja useimmiten todella kovaksi huutmaiseksi ja karjumiseski ja haluksi lyödä ja kovaa.ei tämä tälläista ollut vielä reilu puoli vuotta sitten,vaikka olin yhtä väsynyt!lääkkeeni ei pitäisi tätä aiheuttaa,mutta siltä se alkaa tuntumaan tai sitten on jokin muu vikana..
kuin mitä nyt saat!!! Ehdottomasti!! Kellään ei ole oikeutta missään tilanteessa pahoinpidellä lapsia, ei henkisesti eikä fyysisesti=)
Soita ihmeessä heti aamulla hoitopaikkaasi ja kerro että tarvitset akuuttiajan itsellesi. Ja kun sen saat, niin kerrot sitten rehellisesti kaiken, nämä huutamiset ja läpsimiset.
Apua saa kunhan sitä pyytää! Syytön lapsi/lapset tilanteeseen on, ja hänen/heidän EI siitä kuulu kärsiä!
sivuvaikutuksena mm. "pinnan palamista". Lääkkeenhän voi vaihtaa toiseen, samaa painotan kuin ed.kirj., apua sinun on saatava ja lapseen et saa pahaa oloasi kaataa.
Itselleni ei aikoinaan sopinut Remeron laisinkaan (samaa kuin mitä käytät, R on alkup.valmiste).
Itse en voinut käyttää mirtatsapiinia, koska se teki minut todella ärtyneeksi. Normaalisti olen rauhallinen ja pitkäpinnainen varsinkin lasteni suhteen. Kun olin edellisenä iltana ottanut mirtatsapiinia, seuraavana päivänä huusin raivoissani jokaisesta mitättömästäkin asiasta ja pelkäsin todella, että satutan lapsiani, mitä en normaalisti ikinä tekisi. Suosittelen ehdottomasti kyseisen lääkkeen lopettamista itsesi ja varsinkin lapsesi vuoksi.