Kasvatus perustuu kieltoihin, pelkoon, uhkailuun, pelotteluun tulimerellä jne.
Perustelut: Olen kasvanut vl-perheessä. Ikinä en ole saanut rakkautta osakseen, saati helyyttä.
Siksi nään pelkokatseisia luimuilijoita, äitejä vaunuineen. Ja muka onnellisija. Paskat.
Perustelut: Olen kasvanut vl-perheessä. Ikinä en ole saanut rakkautta osakseen, saati helyyttä.
Siksi nään pelkokatseisia luimuilijoita, äitejä vaunuineen. Ja muka onnellisija. Paskat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kasvatusperinteeseen, tuon tulimeren vois vaihtaa vaikka joulupukkiin tai ankaraan isään.
Minä rakastan ja hoidan lapsia. Siihen ei uskonto vaikuta, paljonko lapsiaan hoitaa.
Jatkuva muistutus pahoinpitelyn aiheuttamasta kivusta on eteisen peilin päälle ripustettu koivunoksa, jolla sitten hakataan kun et noudata sääntöjä. Oksa oli aina juuri eteisen peilin päällä tai muussa jatkuvasti näkyvillä, että väkivallan pelko ei unohtuisi vl-lapsen mielestä hetkeksikään.
Voi sinuakin, kun sinulla on huonoja kokemuksia uskonnollisista vanhemmista :(
Raamattu opettaa rakastamaan toinen toisiamme ja myös lapsiamme. Anna vanhemmillesi anteeksi, sillä he eivät tienneet, mitä he sinulle tekivät - tai paremminkin - jättivät tekemättä. Heidän olisi pitänyt pitää sinua sylissä, lukea satuja, peitellä illalla sänkyyn ja kertoa miten ihana ja arvokas sinä olet. He eivät osanneet. Anna se heille anteeksi niin saat itsekin Jumalan rauhan sydämeesi.
'Rakkaani, rakastakaamme toinen toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus'. (1.Joh. 4:7-8)
'Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon, sillä pelossa on rangaistusta; sillä joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä'. (1.Joh.4:18-19)
♥ Jumala rakastaa meitä jokaista ihan yhtä paljon ♥
♥ Jumala on meidän Isämme, joka kuulee rukouksemme ♥
♥ Taivaan Isän runsasta siunausta sinulle ♥
1950-60-luvuilla.
Siihen aikaan kaikilla pienemmillä paikkakunnilla ainakaan, ei ollut omia rauhanyhdistysten toimitaloja, vaan seuroja pidettiin kodeissa.
Meidän perhekin kävi seuroissa, mutta mitään lapsille, tai nuorille erikseen järjestettyä toimintaa ei ollut.
Sanottiin, että "vanhat nuorten tukena, ja nuoret vanhojen ilona", eikä mitään muuta kuin seuroja tarvitakaan.
Niinpä jokaisesta perheestä, missä vanhemmat olivat vl-uskovaisia, lapset lähtivätkin kasvettuaan ns. maailmaan elikkä "kielsivät uskonsa".
Kodeissamme oli melko vapaa ilmapiiri, uskolla ei ahdistettu, mutta vieläkin muistan ne monet kotiseurat, joissa nämä "uskonsa kieltäneiden" lasten vanhemmat itkivät ääneenkin sitä, että olivat niin huonoja kasvattajia, että lapset eivät pysyneet uskossa.
Kotona näistä itkuista ei taas puhuttu, joten meille seuroissa olleille lapsille jäi kovasti ristiriitainen tunnetila.