Elikä oletteko vielä oppineet tunnistamaan minkä takia tai mihin tunteeseen ahmitte? itsestäni olen oppinut sen että ahmin tylsyyteen,rakastan ruokaa enemmän kuin esim.kavereiden seuraa ( mikä on kyllä surullista ),enkä näin voi korvata ahmimishimoa esim.hengailemalla ystävien kanssa.(koska silloinkin miettisin tod.näk vain ruokaa).En kyllä syö normaalioloissa juuri mitään.Tiedän kaiken täsmäruokailusta jne.Mutta olen jäänyt koukkuun tähän.Mua pidetään usein anorektikkona kokoni puolesta mutta kukaan ei tiedä synkkää salaisuuttani.Se vielä,että ahmin myös sen takia että en "saa" normaaliannoksia ruokaa ulos,vaan vatsan täytyy olla ihan täysi että oksennus tulisi.joskus tekis mieli vaan syödä joku yks karkkipussi( eikä kiloa leipää siinä ohessa),mutta kun tiedän etten saa sitä oksennettua,en uskalla edes kokeilla.=/ Tervejärkinen miettiii tietysti että miksi yks karkkipussi pitäisi oksentaa.No,niin no.
Miksi ahmitte?
äöäöä
1371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mullakin sama että täytyy aina vetää ittensä täyteen että sais oksennettua. Aina ei välttämättä fyysisistä syistä, että pitäisi olla repeämispisteessä tai muuta, vaan ihan vain siksi että täytyy syödä tiettyyn pisteeseen että huono omatunto olisi tarpeeksi suuri oksentamiseen.
Kaikkea olen kokeillut, että tavasta pääsisin, muttei mikään tunnu auttavan. Olen yrittänyt välttämään ahmimiskohtauksen pitämällä itseni kylläisenä, mutta ahmin vaikkei olisi nälkä. Pahimpia ovat ne kerrat, kun olen yksin kotona perheen lähtiessä jonnekin ja iskee jotenkin turhautunut olo. Toisaalta on tylsää mutten toisaalta jaksa tehdä mitään tai lähteä minnekään. Ainut helpotus tähän on ahmiminen, miten säälittävää se onkin.
Toisinaan ei ole kyse tylsyydestä vaan paljoudesta, jos on kauhea stressi ja liikaa asioita hoidettavana, on suotava itselle oma herkkuhetki - josta seuraa tietenkin oksentaminen. Monesti myös iskee tuskallinen himo tulla kaupan kautta kotiin jättimäisten ruokakassien kanssa. Kertoja ovat nekin, kun olen kavereitten kanssa ollut, mitään syytä ei ahmisille muuta kuin että yhden palan ottaessa en ole voinut lopettaa =((
Eipä tähän siis voi muuta sanoa kuin sen, ettei ahmimiselle ole yhtä ainoaa syytä. AHmii sitä vaikka kuinka hyvin menisi ihmissuhteiden tai muiden osalta. Ehkä suurin tekijä tässä taudissa onkin vääristynyt kuva ruuasta ja syömisestä, sitä, ettei vain osaa syödä oikein - minkään psykologisen syyn selvittäminen ei välttämättä siis ratkaise ongelmaa.