Miksi lestadiolaiset siis vanh. Eivät ole mukana missään urheilu joukkueessa?? Mielestäni sieltä löytyy paljon potentiaalia tämän maan kärkeen asti. Mutta miksi he eivät lähde mukaan?????? Älytöntä, eihän urheilussa mitään pahaa ole, liikuntahan on kaiken lisäksi erittäin terveellistäkin!!! tunnen monta lahjakasta vl nuorta melkein lajiin kuin lajiin. Mutta kun ei niin ei.. Vastatkaa tähän. pikaisesti...........
suurta tuhlausta...
jyrge
161048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet, jyrge, hieman väärässä. Lestadiolaiset, varsinkin pojat, ovat erittäin aktiivisia liikunnanharrastajia. Kehomme on Pyhän Hengen temppeli ja Jumalan antama lahja, ja sitä tulee hoitaa. Mutta me olemme tämän Pyhän Hengen avulla ymmärtäneet että kilpaurheilu on sellaista joka ei ole Jumalan tahdon mukaista. Siinä ei Häntä palvella eikä ylistetä, vaan siinä on aina kysymyksessä ihmisen kunnian hakeminen. Jos uskovainen siihen lähtee mukaan, se syrjäyttää sydämestä elävän uskon. Ihminen ei voi palvella kuin yhtä Jumalaa. Ihmisten antama kunnia on epäjumala.
en kait ihan väärässäkään. Et kait sinä ala minua tuomitsemaan vääryyteen. Ei ei, kyllä minä sanon saappaat jos diplomi insinööriä ei ylistetä jos hän keksii uuden mullistavan välineen tähän maailmaan. Kyllä siinä taitaa herra unohtua?? VAI?? Kyllähän sitä ihmisen kunniaa voi hakea mistä vain. Jos vain haluaa. ammatista kuin ammatista. Nyky maailmassa kun eletään niin kilpailu hengessä koko ajan, niin teknologia aloilla kuin kaikilla muillakin. Että pitäisikö vl:n sitten kieltäytyä kaikista töistä joissa on vähänkin kilpailua........ koita saada parempi selvitys... selko kielelle...
Anteeksi, jyrge. Tarkoitin, että olet väärässä siinä jos ajattelet, että lestadiolaiset eivät ymmärrä kuinka terveellistä ja hyödyllistä LIIKUNTA on! Kova kilpailu on vallannut ihmisten mielet alalla kuin alalla. Se on erittäin valitettava ilmiö. Siinä tahtoo ajatukset irroittautua Jumalasta ja siitä mikä on Hänen tahtonsa. Kun insinööri, tai kuka tahansa tekee työssään jonkun hyvän keksinnön, josta on ihmiskunnalle hyötyä, on se hieno ja palkittava asia. Mutta siitäkin kuuluu kunnia Jumalalle, ei ihmiselle! Kun kilpaurheilija tekee ennätyksen tai voittaa jonkun merkittävän kilpailun, mitä hyötyä siitä on? Siitä hän saa kunniaa vain ihmisiltä. Ei siinä Jumalaa ylistetä jos on toisia parempi liikunnallisesti. Siinä palvellaan vain ihmiskunniaa ja rahaa.
Kyllähän urheilu kilpailuilla kuten olympilaisilla on ollut kautta aikain tarkoituksena edistää maailman rauhaa, ja tuoda omaa maatansa esille... ajatellaanpa vaikka jotain pientä maata josta tulee jokin huikean hyvä urheilija. Hän tekee ennätyksen johonkin lajiin. hänen tuoma markkina arvo omalle maalleen on suuri. Eikö se palvele juuri omaa maatansa ja anna tälle arvoa. Ja tuo jonkin laisen turvan myös maailman kartalla?? eikö jumala juuri tahdo maailmaan rauhaa ja viisautta??! Ja onhan se niinkin että kun jokin tekee hyvän/parhaan tuloksen jostakin, niin eikö se ole juuri jumalan näyttämistä siitä että hän voi luoda tällekin lajille huippu urheilijan? Jolloin kiitos kuuluu herralle?? kuten keksinnöissäkin. Eikait sitä newtoniakaan muisteta kovin jumalan miehenä vaikka oli ja on edelleen merkittävä henkilö tässä yhteiskunnassa.
Alunperin olympialaiset perustettiin hyvien tarkoitusperien vuoksi. Mutta kylläpä ne on muuttuneet pelkän rahan ja vallan tavoitteluksi. Kyllä tämän uskovaiset näkivät tapahtuvaksi jo alustapitäen, eikä siihen haluttu lähteä mukaan. Mikäpä siinä jos jonkun pienen maan huippu-urheilija auttaa köyhää maatansa, mutta käytännössä nälkäänäkevät eivät hyödy siitäkään, vaan kaikki raha ja kunnia menee valtaapitäville! Ja vaikka keksijä ei itse olisikaan mikään uskovainen, niin kunnia kuuluu Jumalalle, koska hän on lahjat keksimiseenkiin antanut. Niin on myös Hän antanut liikunnan lahjatkin, mutta kilpaurheilu ei ole koskaan palvellut Jumalaa, vaan mammonaa ja ihmiskunniaa. Tämän vuoksi me lestadiolaiset emme ole siihen lähteneet mukaan. Tämän asian on Jumala Pyhän Henkensä kautta meille kirkastanut.
"Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää."
"Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee".
Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi, vaan sitä, että toinen voi pahentaa itsensä jostakin asiasta helpommin kuin toinen. Jos esimerkiksi menestyminen kilpaurheilussa ylpistää ja kovettaa sydämen niin silloin ei pidä kilpaurheilla. Sanoisin, että aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka menestyvät urheilussa ja pystyvät säilyttämään nöyrän mielen.
Kannattaa lukea koko luku. Itse en ole Herran edessä niin vakaa, että voisin harrastaa kilpaurheilua itseäni pahentamatta. Puhunko omiani, jos sanon, etten en voisi tuomita ketään toista uskovaista urheilusta. Korjatkaa jos kirjoitan täysin omiani.
Henkeen vastasi. (Lisäksi osaat kirjoittaa niin, että ei tule pahennuksia, taito sekin. :) )
Ilman Hengen johdatusta kirjoittaisin tyystin eri tavalla.
"Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä"
Tuo kuulosti jo joltain. Eli Jos ihminen joka on erittäin lahjakas mutta myös mahdottoman nöyrä, voi mennä mukaan kilpa urheiluun. Nimittäin, olisi se varmaan ihmiselle vaikeaa olla nöyränä jos vaikka uuden energia lähteenkin keksisi?? Siinä kuitenkin on kysymyksessä koko Maailma. Eli pitää siis välttää olla keksimättä jotta osaisi olla herralle kiitollinen päivin ja öin?? tätäkö tarkoitit?? Pitää olla Nöyrä?? ettei ylpistyisi??
"Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet"
Kuuluisuus ei ole synti. Onhan Jeesus, apostolit ja profeetat tänäkin päivänä kuuluisia ympäri maailman. Jokainen suomalainen varmasti tietää esimerkiksi Noaan, Mooseksen ja Johannes Kastajan.
Oletko koskaan ajatellut, mitä hyötyä kilpaurheilusta oikein on? Itse en ole koskaan ymmärtänyt täysin kilpaurheilun ideaa...
Joten tuskin siinä mitään oleellista menetetään, vaikka kaikki lestadiolaiset hyvät urheilijat eivät olekaan mukana kilpaurheilussa (joitain joukosta kyllä varmasti aina löytyy).
Urheilu on hyvä omaksi ilokseen, oman kunnon ylläpitämiseksi, sosiaalisena tapahtumana jne., mutta kilpaurheilu on tyhjänpäiväisyydessään minusta jotenkin vain niin idioottia toimintaa, etten ole jaksanut pahemmin edes seurata. Mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni...
Mielestäni kilpa urheilussa on paljonkin hyötyä.. Esim, rahallinen hyöty, sehän on kuin työ. periaatteessa. voihan sita tehdä työkseen aivan kuin joku opettaja/insinööri/pappi jne. samanlailla. tämä maa kaipaa hyviä opettajia, tämä maa kaipaa hyviä urheilijoita jotka monesti ovat esimerkkeinä tälle yhteiskunnalle.
------niin idioottimaistahan se joidenkin mielestä on tämä kilpaurheilu, mutta sehän on vain sinun mielipide, kuten minusta taiteilijat, tarkoitan taulumaalarit jne ovat aika turhia.....
Taidemaalareista taas minun mielestäni on hyötyä, koska he maalaavat tauluja, joita ihmiset voivat ripustaa seinilleen ja tehdä niistä vähän ilmeikkäämpiä. Mutta huomautettakoon, että en pidä kaikkea taidetta taiteena, enkä kannata taiteilijoiden tukemista verovaroin.
Se esimerkki-pointti oli ihan hyvä kilpaurheilijoihin liittyen. En ole tullut ajatelleeksi. Eli ehkä niistä voi jotain hyötyä ollakin.
Kilpaurheilussa, jossa rahapalkinnot ovat kasvaneet uskomattoman suuriksi, käy helposti niin että urheilijat rupeavat ahneuksissaan käyttämään laittomia keinoja päämäärän saavuttamiseksi. Neljä urheilullista esikuvaa jäi takavuosina kiinni dopingista Lahden mm-hiihdoissa. Pidin niitä kolmea mieshiihtäjää kaikkein rehellisimpänä ja esikuvallisimpana tämän hetken suomalaisurheilijana.
Ei kannattaisi ketään ihmistä nostaa esikuvaksi, koska hän putoaa korkealta maineen kadottua. Kukaan ei kykene olemaan toisille täydellinen esikuva. Kaikilla ihmisillä on omat heikot puolensa.
Paavali kirjoittaa Timoteukselle, että: "Ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa".
Tämän kaltaista esikuvaa tarvittaisiin tänäkin päivänä niin politiikassa, liike-elämässä kuin kaikkissa muissakin ihmisten vuorovaikutuksessa.
Jospa he näkevät taivasosan tärkeämpänä kuin katoava kulta. Katoava kulta voi tulla esteeksi taivasosalle.
Erik Larsson, ”Kiruna-Lasse”, hiihdon olympiavoittaja vuodelta 1936 (Garmisch-Partenkirchen), ei pystynyt yhdistämään uskoa ja huippu-urheilua.
Kun toimittajat tiukkasivat olympiakultaa saaneen hiihtäjän menestyksen salaisuutta, totesi hän tuskin kuuluvalla äänellä: ”Olen köyhä mies. Annoin kaiken, mitä omistan: uskoni ja itseni.”
Kotimatkan kuluessa kymmenet tuhannet ihmiset hurrasivat hänelle Malmössa, Tukholmassa ja lopulta kotiasemalla Kiirunassa. Kansansuosio pelotti häntä ja kun hän oli hiihtouransa huipulla, hän totesi, ettei voinut yhdistää uskoa ja kilpaurheiluun liittyvää kunnianhimoa. Hän kuunteli omantuntonsa ääntä, teki parannuksen ja lopetti kilpahiihdon.
Myöhemmin hän toimi länsilestadiolaisten (esikoisten) saarnaajana Kiirunassa ja lähiympäristössä ja nukkui pois elävässä uskossa keväällä 1982.