Hei!
Minulla on vuoden ikäinen sekarotuinen leikattu uros koira. Se on noutajan kokoinen, roduista ei tietoa. Koira on kiltti, fiksu ja ehdottoman ihmisrakas. Ongelma on siinä kun koirani näkee jonkun tutun pitkästä aikaa se innostuu aiavan liikaa, ei kuuntele eikä tottele ollenkaan. Ottaa hampailla kiinni, hyppii ja riehuu. En enää voi mennä koirani kanssa minnekään tai pyytää tuttuja luokse. Millä tämän saisi loppumaan?
Minulla on vuoden ikäinen sekarotuinen leikattu uros koira. Se on noutajan kokoinen, roduista ei tietoa. Koira on kiltti, fiksu ja ehdottoman ihmisrakas. Ongelma on siinä kun koirani näkee jonkun tutun pitkästä aikaa se innostuu aiavan liikaa, ei kuuntele eikä tottele ollenkaan. Ottaa hampailla kiinni, hyppii ja riehuu. En enää voi mennä koirani kanssa minnekään tai pyytää tuttuja luokse. Millä tämän saisi loppumaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yli-innokkuutta selittää koiran ikäkin hieman. Asialle voi kuitenkin tehdä jotain, mutta se on pitkä ja hidas prosessi (ja olisi hyvä aloittaa jo pentuna jos tietää että koirassa on vilkkaita rotuja.)
Riippuu paljolti, miten koiran yli-innokkuus muuten ilmenee.
Miten koira toimii koulutettaessa? Säheltääkö ja onko ylimotivoitunut? Eikö malta odottaa palkkaa? Vai onko kaikki muu mielenkiintoisempaa? Karkaako esim. seuratessa hajujen tai muiden ärsykkeiden perään?
Vai ilmeneekö yli-innokkuus ainoastaan tavattaessa tuttuja ihmisiä?
Yli-innokkaan koiran kanssa kannattaa tehdä paljon rauhoittumisharjoituksia. Palkkaa aina rauhallisuudesta. Tee rauhallisuudesta koiralle kannattavaa ja häsläämisestä kannattamatonta. Esim. kun tulet kotiin ja jos koira riehaantuu, älä ole huomaavinaankaan sitä niin kauan kun se säheltää. Vasta kun on nätisti tervehdit sen.
Vaadi koiraa rauhoittumaan aina ennen kuin se saa mitään hyvää. Ruokaa, huomiota, rapsutuksia, leikkiä, herkkuja... Kannattaa myös treenata paikallaoloa ensin vaikka kotona. Sitten pidentää aikaa ja treenata ärsykkeisessä ympäristössä (vilkas katu, kaupungin keskusta tms..) Eli annat koiralle paikallaolokäskyn, siirryt kauemmas ja käyt aika ajoin paikallaolon aikana palkkaamassa. Yksinkertaista psykologiaa. Vahvistettu, koiralle kannattava toiminta lisääntyy (rauhallisuus) ja sille kannattamaton, palkkionmahdollisuuden poistava toiminta (yli-innokkuus) vähenee.
Yli-innokkuus ilmenee myös juuri noissa mainitsemissasi asioissa: Yli motivoitunut,säheltää, ei jaksa odottaa palkkaa.
Kitos neuvoista!
Ihanaa lukea kerrankin samoilla ajatuslinjoilla liikkuvan ihmisen mietteitä! Itse olen joutunut miettimään omaa lähestymistapaani koiraani. Se tuli meille kierrettyään kodista kotiin ja ilmeisesti piestynä, kun se kuollakseen pelkäsi miehiä. Lisäksi jos otit mitä tahansa pitkää käteen, koira pakeni pöydän alle kauhusta täristen. Ei siis tullut kuuloonkaan rähistä koiralle, joka oli niin epävarma ihmisten suhteen, vaikka se teki kuinka väärin! Päätin etsiä sitten menetelmiä korvata EI:n ja torumisen, joten luin Robert Mugfordin (LOISTAVA koirien kallonkutistaja) kirjoja, joiden ansiosta sain hieman paremman käsityksen koiran ajatusmaailmasta. Hän nimenomaan kehottaa myönteisen käytöksen vahvistamiseen ja huonon käytöksen jättämiseen huomiotta. Hän myös tuomitsee kaikenmaailman kipua tuottavien "apuvälineiden" käytön. Lisäksi luin sieltä sun täältä vinkkejä nimenomaan oman johtajuuden korostamiseen (kyllä, myös meidän koirasta tuli rajojaan hakeva murkku rohkaistumisen myötä) LEMPEIN ja johdonmukaisin menetelmin. (Kuten,ihminen kutsuu leikkiin, ihminen syö ensin, sitten koira yms.yms.) Nyt neljä vuotta myöhemmin olen todella iloinen, että päädyin kyseisiin lempeisiin metodeihin. Koiramme on elämän iloa täynnä, ihmisläheinen, tottelevainen ja jopa sitkeässä ollut pelko miehiä ja pitkiä esineitä kohtaan hälventyi vuoden sisällä meille tulosta! (Toki jotkin tilanteet ja ihmiset ilmeisesti nostaa keljut muistot koiran mieleen, mutta n.99.99% ei pelkää mitään eikä ketään!) Päätin, että kun aika meidän rekusta joskus jättää (toivottavasti ei vielä 10 vuoteen ainakaan), otan jälleen ilomielin jonkun kovia kokeneen koiran meille ja ystävällisesti muokkaan siitä luottavaisen ja iloisen perheenjäsenen!
Onnea ja menestystä kaikille koiranomistajille, muistetaan, ettei koira voi valita omistajaansa!
=)
Tulipa mieleen vielä yksi todella hyvä ja helppo harjoitus, mitä kannattaa tehdä etenkin yli-innokaan koiran kanssa. Niin sanottu luopuminen.
Mene koiran luo ja ota käteesi nameja. Tarjoa koiralle avonaista kättä, jossa namit ovat. Jos/kun koira yrittää ottaa namit, sulje käsi tiukasti nyrkkiin. Älä vie kättä pois koiran ulottuvilta vaan pidä se paikallaan, mutta käsi nyrkissä. Niin kauan kuin koira yrittää ottaa nameja, käsi pysyy nyrkissä. Heti kun koira "luopuu" eli ei enää yritä ottaa nameja, voit avata käden ja tiputtaa namit lattialle sen eteen.
Tämä toimii rauhoittumisharjoituksena ja vähentää koiran säheltämistä etenkin koulutustilanteissa (ylimotivaatio). Koira oppii, että joskus tavoiteltavan asian saa vasta kun siitä luopuu, eikä edes yritä ottaa sitä.
Kiitos tästä viestiketjusta!
Meillä on 5 kuukautinen koira poika joka on hyvin yli innokas. Mitä vaan on tekeillä niin koira mene onnesta sekaisin. Toiset koirat ovat ne pahin. Koiran vainutessaan se ei nää eikä kuule enää mitään vaan itkee ja huutaa ja yrittää hyökkiä päälle. On jo saanut itselleen asfaltti-ihottumaa ja lähes kuristanut itsensä vetäessään ja hyökkiessään kohti toista koiraa. (Pelkkää innostuneisuutta, ei agressiivisuutta tai pelkoa) Kotona on jo selvät sävelet. Ruuan saa vasta kun odottaa nätisti, lenkille ei pääse ennen kuin istuu rauhallisesti ja sisällä ei riehuta, pureminenkin on saatu jo melkein kitkettyä. Lenkilläkin menee erittäin hienosti kunnes tulee koiria vastaan. Ja vinkuna ja vetäminen jatkuu vielä jonkin aikaa koiran jo mentyä.
Olen jo alkanut olemaan erittäin epätoivoinen ja tunnen epäonnistuneeni koiran kasvatuksessa, minustahan se johtuu että koira ei pysty hillitsemään itseään. Nyt olisi viimeiset ajat saada koira rauhoittumaan koska pian se on jo niin iso etten kykene pitelemään. Välillä tekisi mieli vaan mennä metsään muita koiria pakoon, mutta tiedän ettei se ole oikein koiraani kohtaan.
Jos ottaisinkin ne hanskat takaisin sieltä naulasta ja yrittäisin vielä kotipihassa tuota "nami kädessä" juttua. Tosin tuo poika ei perusta hirveästi namien päälle mutta kai kannattaa yrittää. :)