Oletko sinä kokenut ikäkriisin tai -kriisejä?
Millaisia?
Milloin olet kokenut eläväsi parhaita vuosia; elätkö niitä parhaillaan vai odotatko niitä tulevaksi?
Tässä lainaus Ikäryhmä 22 -palstalta:
"Mitä olette mieltä, onko 29-vuotias ahkerasti bilettävä opiskelijapiireissä roikkuva tyttö/nainen jo säälittävä? Missä iässä biletys ja opiskelu muuttuu epäkypsyydeksi ja naurettavan näköiseksi? Onko se maaginen raja 30 vaiko mikä...? Olen itse just 29-vuotias nainen ja havahtunut siihen, että onko se paras biletysikä jo aikaa sitten mennyt. Ja silti olisi menohaluja, koska ns. menokautta ei mulla ole koskaan juuri ollut, muuta kuin lyhyitä pätkiä. Pitäskö tässä jo rauhottua ja asettua aloilleen vaiko eikö.."
Vastaan omiin kysymyksiini: En koe iän asettaneen rajoituksia tai erityisiä vaatimuksia elämääni - toistaiseksi. Luulen suurten ikäluokkien suojelevan siltä jatkossakin. Varttunutta väkeä tulee olemaan niin paljon, etten uskoisi meidän joutuvan kohtamaan syrjintää vanhentuessammekaan ja melkein kaikki ovet pysyvät avoimina. "Bilettäminenkin" onnistuisi ihan hyvin (jos se kiinnostaisi).
Oman elämäni rakkaimmat ja rikkaimmat muistot taitavat liittyä jonnekin oman nuoren perheeni kanssa elettyihin vuosiin. Toisaalta tuntuu siltä, että elämä muuttuu vuosi vuodelta mukavammaksi ja helpommaksi, ja hyviä muistoja kertyy kaiken aikaa lisää.
Millaisia?
Milloin olet kokenut eläväsi parhaita vuosia; elätkö niitä parhaillaan vai odotatko niitä tulevaksi?
Tässä lainaus Ikäryhmä 22 -palstalta:
"Mitä olette mieltä, onko 29-vuotias ahkerasti bilettävä opiskelijapiireissä roikkuva tyttö/nainen jo säälittävä? Missä iässä biletys ja opiskelu muuttuu epäkypsyydeksi ja naurettavan näköiseksi? Onko se maaginen raja 30 vaiko mikä...? Olen itse just 29-vuotias nainen ja havahtunut siihen, että onko se paras biletysikä jo aikaa sitten mennyt. Ja silti olisi menohaluja, koska ns. menokautta ei mulla ole koskaan juuri ollut, muuta kuin lyhyitä pätkiä. Pitäskö tässä jo rauhottua ja asettua aloilleen vaiko eikö.."
Vastaan omiin kysymyksiini: En koe iän asettaneen rajoituksia tai erityisiä vaatimuksia elämääni - toistaiseksi. Luulen suurten ikäluokkien suojelevan siltä jatkossakin. Varttunutta väkeä tulee olemaan niin paljon, etten uskoisi meidän joutuvan kohtamaan syrjintää vanhentuessammekaan ja melkein kaikki ovet pysyvät avoimina. "Bilettäminenkin" onnistuisi ihan hyvin (jos se kiinnostaisi).
Oman elämäni rakkaimmat ja rikkaimmat muistot taitavat liittyä jonnekin oman nuoren perheeni kanssa elettyihin vuosiin. Toisaalta tuntuu siltä, että elämä muuttuu vuosi vuodelta mukavammaksi ja helpommaksi, ja hyviä muistoja kertyy kaiken aikaa lisää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyetä.
Toinen kriisi;vaimolle on tullu uhma-ikä(43 v.)
On kuulema 30-kriisi, 40-kriisi... Mitä ne ovat? En ole itselläni minkäänlaisia Ikä-kriisejä havainnut. Myöhäis Uhmaikä kylläkin on ollut ja välillä vaivaa vieläkin... Hih!
Itselläni oli sopivasti 30-kriisin aikaan kolme ihanaa vilkasta tenavaa, jotka pitivät minut juonessa mukana, en ehtinyt edes ajattelemaan kriisejä. 40-kriisin aikoihin lähdin kodin ulkopuolelle töihin. Oli paljon uusia mukavia asioita, ei kriisit tulleet mieleen.
Uskoisin, että tämä kriisi juttukin on kovasti paljon itsestä kiinni, miten sen kokee.
Iso lämmin halaus teille kaikille "kriisiläisille" Kyllä se siitä...
se 40:n korvilla. Lopultakin riittävän korkea itsetunto, että saattoi irrottautua äidin essunnauhoista (vaikka oma perhekin oli jo ollut melkein 20 vuotta). Seuraukset: ukko pihalle, esikoinen armeijaan. Uusi kiihkeä rakkaus tilalle, paikkakunnan vaihdos, ja ties mitä uutta vipinää. Nyt, kun eläke häämöttää, on kaikki rauhallisen seesteistä. Ettei vain olisi liiankin rauhallista...
Muistoja on kaikista vaiheista, mikä niistä rikkain on, en osaa sanoa. Lisää saa tulla jos on tullakseen.