Itselläni se tarkoitti totaalista alkoholin käytön lopettamista, ei toiminut kuin hetkittäin se että join kohtuudella. Aina jossain välissä tilanne riistäytyi käsistä ja tuli juotua liikaa.
Kun huomasi että omat ajatukset tekivät kepposen ja järkeili itselleen että miksi voi juoda, vaikka tulee ongelmia. Silloin huomasin olevani koukussa alkoholiin. Sille piti pistää loppu. Ei tehnyt mieli enään jatkaa itsensä nolaamista niin siskojen kuin työkavereiden silmissä.
Kun oikeasti päätin lopettaa juomisen, vasta silloin todelliset vieroitusoireet tärähtivät päähän, eli ajatukset pyörivät töissäkin ollessa useasti alkoholin puolella. Aikaisemmin kun oli päättänyt lopettaa juomisen, ei pahempia vieroitusoireita ollut, se johtui siitä ettei oikeasti ollut päättänyt lopettaa juomista. Oli epävarma itsestään ja siitä mitä halusi elämältään.
Uudenvuodenpäivä oli viimeinen kerta elämässäni kun join alkoholia, ja juomana oli joku 12v viski.
Ekat kaks/kolme viikkoa selvinpäin oli pahinta vieroitusaikaa. Siitä etiäpäin aivoista alkoi taistelutahto alkoholin takaisin saamiseksi hiipua, ja parempi puolisko aivoista/ajatuksista otti vallan.
En enään juhli ajatuksella että kuinka kauan olen ollut selvänä, se ei tunnu enään tarpeelliselta, kun tietää ettei enää ikinä juo alkoholia.
Absolutismi on oma ratkaisu, enkä ala siitä kenellekkään mesoamaan, jokainen tekee omat ratkaisunsa elämänsä suhteen, ja tämä oli omani.
Itsensä tunteminen, siinä minun neuvo jokaiselle. Ja elämän pienetkin ilot näkyville.
Kun huomasi että omat ajatukset tekivät kepposen ja järkeili itselleen että miksi voi juoda, vaikka tulee ongelmia. Silloin huomasin olevani koukussa alkoholiin. Sille piti pistää loppu. Ei tehnyt mieli enään jatkaa itsensä nolaamista niin siskojen kuin työkavereiden silmissä.
Kun oikeasti päätin lopettaa juomisen, vasta silloin todelliset vieroitusoireet tärähtivät päähän, eli ajatukset pyörivät töissäkin ollessa useasti alkoholin puolella. Aikaisemmin kun oli päättänyt lopettaa juomisen, ei pahempia vieroitusoireita ollut, se johtui siitä ettei oikeasti ollut päättänyt lopettaa juomista. Oli epävarma itsestään ja siitä mitä halusi elämältään.
Uudenvuodenpäivä oli viimeinen kerta elämässäni kun join alkoholia, ja juomana oli joku 12v viski.
Ekat kaks/kolme viikkoa selvinpäin oli pahinta vieroitusaikaa. Siitä etiäpäin aivoista alkoi taistelutahto alkoholin takaisin saamiseksi hiipua, ja parempi puolisko aivoista/ajatuksista otti vallan.
En enään juhli ajatuksella että kuinka kauan olen ollut selvänä, se ei tunnu enään tarpeelliselta, kun tietää ettei enää ikinä juo alkoholia.
Absolutismi on oma ratkaisu, enkä ala siitä kenellekkään mesoamaan, jokainen tekee omat ratkaisunsa elämänsä suhteen, ja tämä oli omani.
Itsensä tunteminen, siinä minun neuvo jokaiselle. Ja elämän pienetkin ilot näkyville.
Vastaukset 3
Vanhimmat
päätös on varmasti vaikea, varsinkin kun on sulkenut ne takaportit pois.
yleensähän niitä jää "vahingossa" auki.
hienoa sulta jo tässä vaiheessa.
onni ja ilo muodostuu monista pienistä asioista, ennen niitä ei välttämättä edes huomannut. alkoholi korvas niitä. nyt on siis toisin päin.
normaaliin elämään kuuluu hyviä ja huonoja hetkiä, vituttaa ja naurattaa.
niin myös tulee tapahtumaan sulle ja mulle ja muillekin.
sitä vitutusaikaa ja myös järjetöntä onnen hetkeä odotellessa olis ehkä hyvä tehdä suunnitelma mitä silloin tehdä.
koska silloin on se hetki, jolloin korkki rusahtaa helposti. alitajunta vielä yllyttää vanhasta muistista.
se ryypyn antama tunne on niin vahva ja lopunikäinen (ihan oikeasti), että suunnitelma sen voittamiseksi kriisin hetkellä on hyvä olla olemassa.
mikä se/ ne sitten onkin.
kokeneempana -tuon asian suhteen- uskaltaisin neuvomaan, että lueskele tätä palstaa taaksepäin.
lueskele niitten juttuja, joilla on vuosia raittiutta takana. he ovat tehneet jo sen mitä sinä olet tekemässä.
he puhuvat kokemuksesta, paljon on juttuja joissa teoriassa ollaan raitistumassa.
osa niistäkin kuulemma "väärin". hehheh.
ihan kuin sen vois oikeasti tehdä väärin.
mutta tuohonkin kummallisuuteen törmäät, jos selaat juttuja taakse päin.
palataan asiaan vähän myöhemmin, jos niin haluat. erityylisiä kommentteja tulet kyllä saamaan ja hyvä niin, asiaa ja mölinää.
toivottavasti tämä ketju pysyy asiallisena vaikka sellaista ei kyllä ole kai koskaan tapahtunut.
siitäkin huomaa, että alkoholi ja raitistuminen on todella paha, puhututtava ja hankala paikka. moni on sen tehnyt tai tekemässä sitten, kun on inhimillisesti ihan liian myöhäistä mutta jäänyt kuitenkin henkiin.
--
löysinpäs tuolta vanhan jutun, jossa on koottuja ihmisten mietteitä juuri sellaista hetkeä elävälle, kuin sinä olet.
---------
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000023298826
saat monen moisiin pyörityksiin varautua tulevaisuudessa kuten edellä kirjoitettiin,vaatii tosi sisua ja välillä hampaiden kirskutusta ennen kuin elimistö (aivot) ovat valmiit luopumaan tuosta ajatuksesta ottaa huikka. itse päätin etten aa ym klubeja tarvitse,yritän yksin,onnistunut tähän asti. mutta on kieltämättä ollut päiviä jolloin itsekseni tuuminut ,kelloa katsellen,jotta tänä tuntina en ota viinaa,nyt vuosien kuluessa nuo hankalat hetket ovat vähitellen häviämässä,ei koko ajan tarvii olla varpaillaan,"itselleni nostan hattua" paljon on takana mutta mutta paljon on edessäkin ja raittiina ei voi olla kun päivän kerrallaan,sisulla siitä keryy vuosia. onnea yrityksellesi ja muista jos retkahdat AINA kannattaa yrittää uudestaan,se kynnys joka uudelleen yrittämisen aloituksessa tuntuu olevan lähtee sinun päästäsi.
Tätä palstaa on aikaisemmin tullut seurattua, samoin päihdelinkkiä, joten ihan vieräs ei ole ongelma mikä seuraa, kun ei kuulukkaan suureen joukkoon joka alkoholia käyttää.
Kaikki lähtee kuitenkin itsestä ja siitä mitä elämältään haluaa, minusta helpompi tapa itsemurhaan on itsensä jojoon heittäminen kuin viinan juonti, ja en enää kaipaa kumpaakaan.
Eli minulle viina on sama kuin itsensä tappaminen. ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pullon sulkeminen koko loppuelämäksi, ellei sitten halua pois tästä maalimasta.
Ja samasta syystä kuin jätän huumepalstan tai laihdutuspalstan lukematta, jätän tämänkin palstan lukemisen vähemmälle.
Uutta elämää ei "exään" takertumalla aloiteta.
Ja kuten armeijassa eräs vänrikki toisti, kaikki alkaa kyllästymisestä, ja minä olen kyllästynyt alkoholiin, kaikinpuolin.