kaikille! Luiin tossa aikaisemmin jonkun kirjoituksen tällä palstalla siitä, kuinka voisi selvitä ilman lääkkeitä paniikkihäiriöstä. Mä oon kärsiny paniikista vähän yli vuoden ilman lääkkeitä. nyt te ajattelette että kohtaukset ei oo pahoja tai niitä on harvoin.. Jokapäiväisiä kohtauksia, toisinaan tosi pahoja ja kuolemanpelko aivan silmitön. Mut en halua enkä aio lääkkeisiin kajota. Pakko kai myöntää että oon opamoxia ottanu vuoden sisällä ehkä 10 kpl. mut määrä niin pieni etten jumiin niihin jää. Pelkään kyllä oman mielenterveyteni puolesta aika ajoin, mut oon päättänyt voittaa tän taudin näin. Karmeeta on välillä, ja lihakset saattaa nykiä tosi paljon. Miten on, luuletteko että oon typerä kun toimin näin? Onko muita jotka koittaa selvitä samoin? Oon iältäni 30v, naispuolinen henkilö. Kokoonnutaan joskus porukalla panikoimaan johonki tilaan ni huomataan et meit on muitakin, ettei olla yksin.
moi
vaan
1219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi et ota lääkkeitä? Kai ymmärrät, että paniikki/ahdistushäiriö on aivokemiallinen juttu, johon auttaa (yllätys yllätys) kemikaalit. Miksi ihmeessä niitä lääkkeitä ei pitäisi ottaa, varsinkin kun elämäsi on kuvauksesi perusteella aika kärsimystä? Lääkkeillä kohtaukset loppuisivat luultavammin täysin. Ei se mitään heikkoutta ym. osoita kun ottaa lääkkeitä. Mielisairaudet ovat tauteja siinä missä muutkin, ja niihin tepsivät lääkkeet.