Olisin kysellyt neuvoja, ja muitten kokemuksia asioista....
Elikkäs minun miehelläni on syvä ja vaikea masennus. Sairaslomalla ollut n.3v. Lääkityksiä ollut monenlaista, ahdis,-uni,-paniikkikohtauksiin, ja on myös ollut sellaisia jotka piristäisi, mutta en muista nimiä.
Meillä on kolme alaikäistä lasta, ja minä olen vaihtanut totaalisesti työnkuvaa n.puolivuotta sitten.
Miehelläni on oma sairaanhoitaja, jonka luona käy säännöllisesti, ja minäkin olen joskus mukana.
Olen yrittänyt olla mieheni tukena mahdollisimman paljon, ja toivonut aina parasta, ja yrittänyt piristää aina jollakin tavalla, vaan nyt tuntuu ettei mieheni enää edes haluaisikaan parantua, taikka mennä työelämään takaisin, koska mieheni oli hyväpalkkaisessa työssä, ja ns.kelanraha on sen mielestä aivan riittävä.
Seksielämää ei ole ollut enää aikoihin ,ja hellyys on kadonnut jonnekkin.
Yritän todella ymmärtää miestäni, mutta odotanko minä liikoja, vai korjaantuuko tämä enää ikinä enää sellaiseksi mitä joskus on ollut?
Mieheni kielti ensin sairautensa, ja alkoi juoda oikein kunnolla, elikkä jokapäiväisesti, mutta on ollut nyt selvänä 2v, mikä tietenkin on todella hienoa!!
Tuntuu että me asutaan saman katon alla, mutta siinä kaikki.Yritän käydä töissä, ja hoitaa taloutta ja lapsia, mutta jotenkin tuntuu että ei saa enää aikaiseksi mitään, tai valmista.
Mieheni ei tee kotitöitä vaikka on kotona, hakee lapset kyllä koulusta.
Sanokaa, tai neuvokaa mitä ihmettä minä oikein teen???
Kiitos jo etukäteen! Ja voimia kaikille sairastuneille, ja sairastuneitten läheisille.
Elikkäs minun miehelläni on syvä ja vaikea masennus. Sairaslomalla ollut n.3v. Lääkityksiä ollut monenlaista, ahdis,-uni,-paniikkikohtauksiin, ja on myös ollut sellaisia jotka piristäisi, mutta en muista nimiä.
Meillä on kolme alaikäistä lasta, ja minä olen vaihtanut totaalisesti työnkuvaa n.puolivuotta sitten.
Miehelläni on oma sairaanhoitaja, jonka luona käy säännöllisesti, ja minäkin olen joskus mukana.
Olen yrittänyt olla mieheni tukena mahdollisimman paljon, ja toivonut aina parasta, ja yrittänyt piristää aina jollakin tavalla, vaan nyt tuntuu ettei mieheni enää edes haluaisikaan parantua, taikka mennä työelämään takaisin, koska mieheni oli hyväpalkkaisessa työssä, ja ns.kelanraha on sen mielestä aivan riittävä.
Seksielämää ei ole ollut enää aikoihin ,ja hellyys on kadonnut jonnekkin.
Yritän todella ymmärtää miestäni, mutta odotanko minä liikoja, vai korjaantuuko tämä enää ikinä enää sellaiseksi mitä joskus on ollut?
Mieheni kielti ensin sairautensa, ja alkoi juoda oikein kunnolla, elikkä jokapäiväisesti, mutta on ollut nyt selvänä 2v, mikä tietenkin on todella hienoa!!
Tuntuu että me asutaan saman katon alla, mutta siinä kaikki.Yritän käydä töissä, ja hoitaa taloutta ja lapsia, mutta jotenkin tuntuu että ei saa enää aikaiseksi mitään, tai valmista.
Mieheni ei tee kotitöitä vaikka on kotona, hakee lapset kyllä koulusta.
Sanokaa, tai neuvokaa mitä ihmettä minä oikein teen???
Kiitos jo etukäteen! Ja voimia kaikille sairastuneille, ja sairastuneitten läheisille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mikään,hän ei jaksa tehdä mitään olla vaan.Päivät menee oleskellessa masentuneena ei jaksa edes ajatella mitään työtä,ei edes omasta puhtaudesta huolehtia.Kaikki voimat menee olemiseen.Oikeiden
lääkkeiden ja terapian avulla voi valoa olla näkyvissä tsemppiä.
että miehesi saa voimia....Kyllä hän vielä siitä nousee, se vaan kestää joskus aikaa kerätä voimia.
Miehesi haluaa kyllä parantua. Pätkäunet vie valtasti voimia, rahantulo ei todellakaan nyt ole tärkein asia(nyt vaan menot minimiin, jonkinaikaa). Seksielämä tulee parantumisen mukana takaisin kuvioihin.
Älä vielä vaadi kotitöitä, nekin tulee aikanaan.
T.Samassa tilanteessa oleva perheellinen mies.
Tuli todella hyvä mieli kirjoituksestasi, vaikka luinkin ihan ulkopuolisena. Olen itse pikkuhiljaa toipumassa masennuksesta.
Kiitos:)
Oman itsesi ja lastesi takia pitäisi sinun miettiä
jaksatko ymmärtää koko ajan masentunutta miestäsi, vai pitäisikö tehdä joku muu ratkaisu asioiden suhteen, edessä on aivan varmasti sinun sairastumisesi jossain vaiheessa, ja kuka silloin on lastesi turvana, sairastava ihminen yleensä käpertyy omaan itseensä ja on helpompi jäädä sinne sänkyyn kun yrittää pinnistellä pinnalle uudelleen, sairas käpertyy itseensä ja on oman sairautensa vanki ja todella pyörittää koko perheen arkea oman napansa ympärillä. Oman terveytensä uhalla ei voi liikaa ymmärtää toista ja aina vaan yrittää sen sairaan ehdoilla.